Tokoilua, pyöräilyä ym.

Pikku päivitystä taas.

Ollaan harjoiteltu liikkeestä seisomista ja paikallamakuuta. Liikkeestä seisomisen kanssa olen ollut sikalaiska. Saa nähdä tuleeko seisomisesta tällä tavalla tehtynä hyvä, käskynäkin on vain odota ja olen heitellyt käpyjä lenkillä taakse samalla kun annan käskyn ja välillä ensin käsky ja odottanut oikeaa toimintaa. Pysähtyy kyllä ja pysyy siinä, mutta en tietenkään ole tyytyväinen, koska pysähdyksessä ottaa laiskan askeleen. Olen osittain tehnyt tätä kävyn heittoa itseni vuoksi, haluan harjoituttaa oikea-aikaista vapautusta juuri siihen hetkeen kun koira pysähtyy ja katsoa saako tällä tavalla aikaan niin hyvää pysähdystä että olisin siihen tyytyväinen. Ehkä palkkaus pitäisi tulla jo hieman ennen kuin koira pysähtyy... no näitä mietin lenkillä ollessani.

Tässä video edellisistä treeneistä. Luoksetulo. Kaartaen ja hieman vinoon, en ollut tyytyväinen, joten korjaan asentoa. Pitkän matkan luoksetulot ovat kuitenkin alkaneet tulla lähes joka kerta ihan nappiin. Ennen Tora hakeutui suoraan sivulle pitkällä matkalla. Eteentulo on todellakin tiivis mihin olenkin tyytyväinen. Olen myös harjoitellut eri sanojen huutelua paikallaistumisessa ja Tora on pysynyt hyvin istumassa siihen asti kunnes annan oikean käskyn.

Paikallamakuussa tuli itse asiassa tänään ensimmäisen kerran pitkästä aikaa moka. Tein makaamisen heti luoksetulon jälkeen ja Tora luultavasti nousi sen vuoksi. Oli tulossa luokse, mutta meni samantien maahan kun annoin uuden käskyn. Paikallaolon harjoittelu on tosi kypsää, joten ei olla maattu kuin puolta minuuttia ja olen palkannut usein palaamatta koiran luokse, koska haluan sen tuijottavan intensiivisesti minua. Sivulta menee maahan hyvin, mutta ei osaa vielä nousta maasta sivulle. Niin ja maahan mennessä meni tänään hissinä... ja tajusin asian muuten nyt vasta. :D En edes korjannut asiaa treeneissä. Siksihän juuri eri käsky otettiin sivulta maahan menoon.. voi minua puupäätä. :S

Noutokapulalla ollaan harjoiteltu myös vähäsen. Tora ei vielä ota mitenkään hanakasti kapulasta heti kiinni, mutta ottaa kuitenkin kapulan vapaaehtoisesti suuhun ja pitää sitä muutamia sekunteja. En ole vaatinut pidempään. Enemmän ollaan nyt harjoiteltu sitä, että pää ei kaadu eli katse pysyy silmissäni ja pää suorassa vaikka kapula onkin suussa. Tora istuu edessäni enkä ole vaatinut sitä yhtä kiinni kuin luoksetulon eteentulossa, vielä.

Ruututreenejä on myös tehty. Lelupalkalla ja matkaa on ehkä 20m. En pysäytä vielä, saa vain juosta suoraan ruutuun.

Tunnari ollaan unohdettu taas kokonaan. Palaamme asiaan. :)

Kaukoja on tehty silloin tällöin lähietäisyydeltä, jotta oikea liikerata pysyy lihasmuistissa.

Seuraamisessa olen yrittänyt keskittyä vasemmalle käännöksiin sekä täyskäännökseen, mutta enemmänkin voisi treenata. Liikkeelle lähtiessä kontakti saattaa hävitä, tai siis katse käydä edessä ja tätä olen yrittänyt työstää myös. Juoksuosuus on ok, täyskäännöksen kanssa selviää alokkaasta, mutta ei se tietenkään minulle riitä. :D Vasemmalle käännöksessä olen antanut istua nyt taas, koska haluan takapään liikkuvan kunnolla tässä vaiheessa. Teen siis käännökset vähän "yli".

Hyppy on valmis ja ok. Nopeampi pysähdys olisi hyvä, mutta en tarvi alokkaan hypyn takana seisomista muualla.

Luoksepäästävyyttä ei olla harjoiteltu yhtään.. ehkä pitäisi. Kiva jos Tora hyppää tuomarin syliin. Se on nimittäin mahdollista. Tora osaa hypätä Ramin syliin, kun Rami siis seisoo.

Sitten muuta kuin tokoa. Olemme harjoitelleet pyörän kanssa liikkumista. Ei siitä muuten mitään tulisikaan, mutta kun José on edessä irti näyttämässä suunnat ja ohitustilanteet, on kerrankin mallioppimista tapahtunut positiivisessa mielessä! Tora ohittelee ihmiset ja jopa koiratkin (ne kiinnostavat kyllä enemmän) tosi hienosti ravaten valjaissa fillarin edellä. Hiskin kanssa onkin enemmän työtä ja kun ne kaksi ovat yhtäaikaa valjaissa niin meininki on välillä aika hurjaa. Olenkin antanut Toran juosta suurimman osan matkaa irti, jotta pystyn pitämään Hiskin ohitustilanteissa sillä puolella tietä missä sen pitäisi kulkea. Sitä kiinnostaa ihan kaikki.

Nätisti vierellä kulkeminenkin on alkanut onnistumaan ja pyrin tekemään ohitukset niin, että Tora kulkee vieressäni ilman namiapua ja nami tulee vasta ohituksen jälkeen. Paimennusvietin vallitessa tämä ei todellakaan ole mikään helppo asia Toralle, vaan vaatii tosiaan kovaa hallintaa, koska se on jatkuvasti sinkoamassa etulinjaan nokka tulosuuntaa kohti.

Aloitin oikean puolen opettamisen muutamia päiviä sitten. Eli sen, että pysytään irti ollessa sillä puolella tietä missä käsketään. Tänään taisi olla kolmas päivä kun tein harjoitusta ja aika kivasti päästiin etenemään pari metriä. :D Toralla on siis tapana juosta miten sattuu pitkin tietä ja keräillä kaikki kepit maasta. Aloitin harjoittelun remmissä ja päätin, että teen sen joka lenkillä jossain vaiheessa. Kuljetutan Toraa n. 50m matkan oikeaa puolta niin kauan että se oppii mitä käsky tarkoittaa. Sen jälkeen opetan vasemman. Käännöksen oikealle Tora osaakin jo. Mutta ei vasemmalle.

Tora on ollut nyt pari kertaa mukana Tampereella pentukoulussa, jossa olen siis itse ohjaajana. Ihan ok kontakti uusista kavereista huolimatta. Turhan innokas pentujen kanssa kun olen päästänyt tutustumaan, joten ollaan jatkettu vain kontaktinhakuharjoituksia muiden pentujen tavatessa toisiaan.

Vielä mielenkiintoinen asia, liittyen kakkaan. :D Enää ei Torakka suostu käyttämään takapihaa asioiden tekoon. Tämä loppui noin viikko sitten. Rami oli kyllä nähnyt että Tora astui läjäänsä vahingossa. Oletan että takapihan käymälänä käyttö loppui sen vuoksi, mutta tiedä sitten. Ei se mitään haittaa, kakkailu on muutenkin vähentynyt ja alkaa vastata aikuisen koiran normaalia päivittäistä asioiden hoitoa ja ne asiat hoidetaan lenkeillä.

Lisää kakkajuttuja. Ostin uuden koirien lelun ehkä kk takaperin: kakkakaveri. Sellainen pötkylä p*skaa. Tämä lelu on Toran mielestä tosi hieno ja sillä ollaan harjoiteltu myös pitämistä. Heittäessä hihkun: kakkakaveriiiiiiiiii... Mutta pidä-harjoitus on mielestäni edistynyt kakkakaverin tultua. Harmi vain, että kaverilta lähti alapää Hiskin käsittelyssä. Pitää siis mennä ostamaan uusi Mr Hanky. :D (jahas, mua alkaa väsyttää, klo on kohta 00.00)

Tottista taas

Käväisimme helteisenä päivänä Tampereen Ipo-Clubin kentällä (perhana että oli muhkuraista) ottamassa pikku tottistelut samalla kun José kokeili pitkästä aikaa pk esteiden ylitystä. Jenni ja Makki olivat mukana, Makilla juoksut. Vein Toran kentälle sen jälkeen kun Makki oli käynyt siellä. Kerran annoin vesipullosta kun nokka meinasi mennä Makin hajuihin.

Hiskikin sai vesipullosta kuonolleen Jennin avustuksella. Ihanaa ja kiitos, odotteluhaukku loppui kuin seinään ja Hiski odotti hiljaa koko loppu ajan vuoroaan. <3

Paperit, tottista, jälkeä ja esineruutua

Aikaa on taas vierähtänyt viime kirjoituksesta. Olemme tottistelleet enemmän ja vähemmän säännöllisesti, arkitottista unohtamatta. Tällä hetkellä tottisliikkeistä "valmiina" (onko ne ikinä valmiita) ovat:
- luoksetulo (eteen)
- alon seuraaminen (täyskäännökseen en ole tyytyväinen ja vasemmalle käännöksessä saattaa hypätä peruuttaen ilmaan)
- liikkeestä maahanmeno
- hyppy

Paikallamakuun sivulta maahan, opeteltiin muutama päivä sitten käskyllä tipu, maassa ollaan oltu vasta noin puolta minuuttia (omaa laiskuutta). Liikkeestä seisomiseen aloitin nyt tehokuurin, en ole jaksanut sitä hioa, koska halusin varmaksi tuon maahanmenon ensin.

Näiden lisäksi ollaan tehty pidä -harjoitusta (pitää pari sekuntia kapulaa ja ottaa itsenäisesti, vähän löysä ote on edelleen), kaukojen istu-seiso-istua (olen jopa ollut jo itse seisomassa ja takajalat pysyvät paikoillaan edelleen, seison kyllä omituisesti vinossa, jotta näen ne jalat), ruutua (namipalkka oli huono, lelulla menee, etäisyys n. 30m, tehty vasta muutamia kertoja, tunnaria (ei olla nyt tehty hetkeen ollenkaan) ja avoimen kaukoja. Voipi olla jotain muutakin, mutta ei nyt juuri muistu mieleen. Seuraamista olen tehnyt eniten.

Tein Toralle 1. jäljen (10m makkarajälki) ja se sujui ihan ok. Tänään tein toisen jäljen samalla tyylillä, se meni ehkä hitusen paremmin. Ei niin paljoa haahuilua. Ahne koira söi muurahaisetkin...

Esineruutua ollaan tehty nyt tasan kaksi kertaa. Tänään oli ensimmäistä kertaa jo vieraat esineet. Olen piilotellut Toralle jo pentuna leluja, mutta koska hakumatka on ollut vain muutamia metrejä, ei Tora irtoa esineruudussa kuin 5-10m. Tämän vuoksi Jenni jäi tänään seisomaan n. 30m ja lopulta saatiin Torakin edes sinne asti. Tehtiin muutama toisto ja lopuksi vielä ilman apua n. 10 metristä haku. Vauhtia on ainakin. :)

Sitten vielä muita juttuja:

Jalkaa on nostanut nyt n. viikon ajan lenkeillä. Hajut kiinnostavat enemmän, mutta eivät ole häirinneet keskittymistä vielä ainakaan.

Tänään postissa saapuivat vihdoinkin Toran paperit. Tora on nyt virallisesti kokonaan minun. :)

Haukahtelu on jatkunut edelleen, muuttunut ehkä hieman myös vahtihaukuksi. Eli enää ei välttämättä luimistella karkuun jos joku vaikka kulkee pihan ohi, vaan mennään häntä kaarella kohti ja haukahdetaan. Haukkuminen etupihan kävelijöille on oikeastaan loppunut kokonaan (jeeees!), mutta lapset ja varsinkin poikalapset aiheuttavat haukahduksia. Myös jos joku lähestyy jostakin, pitää varmuuden vuoksi haukahtaa kerran tai kaksi. Katsotaan nyt miten käy, jos ja kun itseluottamus tuosta vähän kasvaa. Torakka on nyt vielä aika villahousu, tyypillinen nöyrä bordercollie. Mutta eipä tarvi kauheasti ääntä korottaa, toisin kuin Hiskille... (huokaus)

Lenkeillä ollaan opittu oikealle käännös, nyt pitäisi opetella vielä vasen. Tien puolia ei olla opeteltu, tarvis kyllä joo... Paimentaminen on alkanut näkyä lenkeillä tai oikeastaan siis vain silloin kun muut koirat ovat mukana. Remmikävely on edelleen hirveää, paremmin menee ilman remmiä, mutta se etäisyys on tällöin 5-10m ilman pakkoa. Käskyllä kävelee vierellä, mutta meinaa livahtaa siitäkin heti tilaisuuden tullen jos iskee paimennus päälle. Vaaratilanteita tulee helposti esim. autolle mennessä, jos ei Tora tiedä mihin suuntaan lauma liikkuu, se saattaa ryysiä vaikka keskelle tietä seisomaan jos ei pidä jatkuvasti käskyn alaisena. Ja jos Tora pääsee sinne matkan päähän tuijottamaan, sen korvat lukkiutuu eikä tänne käskyt toimi samalla tavalla kuin normaalisti. Ihmettelen, että olen vielä voinut käyttää palloa palkkana tokossa. Ruudussa namilautanen aiheutti kaaren, narupallo ei. Outo tapaus.

Lenkeillä ihmisten ohitukset sujuvat hyvin. Kahdestaan mentäessä sujuvat koirienkin ohitukset, laumassa olen kytkenyt, koska Hiski on niin kohelo (haluaa morjestaa kaikki) enkä pysty keskittymään kolmeen koiraan niin hyvin kuin pitäisi. Jos koiria on mennyt vähän kauempaa, olen pitänyt kaikki irti eikä Toraa kiinnosta kovinkaan paljon toiset koirat elleivät ne pidä jotain ääntä. Hienosti se lenkillä käyttäytyy, tulee heti kun kutsuu, pysyy paikallaan jos käsketään ja ohittelee ilman sekoilua. Pantaan se osaa pujahtaa käskystä, vaikken ole siitä koskaan palkinnut namilla, ainoastaan kehulla.

Luonteesta vielä. Hiskiä olen pitänyt adhd -tapauksena, mutta jopa Hiskin kohellus jää nykyään kakkoseksi joissain tilanteissa. :/

Esimerkiksi eiliset tokotreenit sateessa. Otan Toran yleensä aina viimeisenä treenaamaan, juuri sen vuoksi, että motivaatiot olisivat korkealla. No, korkealla ne ovat. Kirjaimellisesti. Tora kiljahtelee muiden koirieni treenin ajan autossa tai auton vieressä kytkettynä. Eilen ne olivat Hiskin kanssa peräkoukussa remmeissä kiinni odottamassa ja odotellessaan olivat sotkeutuneet kohtuu hyvin remmeihin. Tätä en kuitenkaan huomannut kun menin autolle. Kun sitten tuli Torakan vuoro ja irroitin sen pannasta, se lähti tapansa mukaan sataa juoksemaan kentälle. Stoppi tuli metrin päähän, kun takajalkojen ympäri oli kiertynyt nahkaremmi. Kiljuntaa ja sätkimistä, kuin villieläin oltaisiin pistetty haaviin. Seison paikoillani ja odotin että homma rauhoittuu edes vähän. Parin sekunnin pyristelyn ja kiljumisen jälkeen Tora rauhoittui häntä koipien välissä seisomaan ja tärisi paikoillaan. Sattuu kai se kun pitää juosta solmussa olevilla jaloilla sataakahtakymppiä. Yritin irroittaa remmiä, Tora vinkaisi taas ja mulkoili kättäni. En ole varma sattuiko sitä tässä kohtaa mitenkään, mutta Tora vihaa tassujen pyyhimistäkin, joten kaiketi kaikki tämä yhteensä aiheutti vinkaisun. Lopulta nostin jähmettyneen eläimen käsiseisontaan ja selvitin solmut. Heti irti päästyään Tora juoksi (HUOM, vain metrin eteenpäin sataakahtakymppiä :D ja pysähtyi!) eteeni ja jäi odottamaan, mikä oli uutta. Jotain hyötyä tästäkin. Ja koira palautui välittömästi.

Kun tästä sitten lähdimme keskemmälle kentää, Tora sekosi taas innosta ja sillä on tapana hyppelehtiä ympärilläni. Tällä kertaa se hyppäsi tasajalkaa naamani korkeudelle. :S 1. perusasento tehdään yleensä myös tällä tavalla. Että innokas on, eikä haittaa vaikka jalat jäisivät autoon, kun vaan pääsee kentälle. :D

Tora muistuttaa luonteeltaan paljon Fassea (bortsua, joka on exäni koira). Todella nöyrä, herkkä ja innokas. Fassesta poiketen, Tora on ainakin edelleen erittäin ahne. Fasselle eivät namit olleet se ykkösjuttu. No, näen näissä kahdessa paljon samaa.

Rapsuteltavana Tora olisi koko ajan ja osaa jo tökkiä kättä ja tunkea persustaan joka paikkaan. Minua se kunnioittaa, eikä hypi tai yritä hapsia naamalle, mutta Ramin kanssa on vähän niin ja näin... ei ole mun ongelma. :D

Mistä tuli mieleeni, että luoksepäästävyyttä ei olla otettu sitten ensimmäistäkään kertaa. Hiphei. Pitänee alkaa harjoittelemaan.

Agilitya ollaan käyty myös tekemässä muutamia kertoja. Putki, pussi, matala puomi, a-este.. hypyille irtoaa hienosti ja matalan renkaan oppi heti, mutta nyt toissa kerralla nostin korkeaksi, niin ei onnistunut vielä yhtä hyvin. Kepit ja kontaktit pitäisi harjoitella, jossain välissä... vauhtia näyttäisi olevan ja kovin innostunut lajista. Koira siis. ;)

7kk

Korvat ovat olleet pystyssä pari viikkoa ilman teippejä. :)

Tässä video eilisistä treeneistä. Kontaktinpitoa häiriössä:


Kapulatreenissä ollaan edistytty hieman. Suu aukeaa itse, mutta viiveellä. Tänään kapula pysyi sekunnin suussa ilman käsitukea. Tässä viime viikkoinen pitoyritys. Korvista näkee ettei oikein nappaa:



Ollaan aloiteltu myös liikkeestä seisominen. Vaikuttaa kontaktikävelyyn niin että Torakka jämähtää maahan tai seisomaan kesken seuraamisen. Normaalia.

6kk ja 2 viikkoa, uusia onnistumisia!

Tänään taisi olla neljäs kerta kun harjoittelin noutokapulan pitämistä suussa ja arvatkaapa mitä. :D Tora avasi itse suunsa ensimmäistä kertaa nyt jo! Wau. Pidän toista kättä nyt alaleuan alla, Tora istuu edessäni ja toisella kädellä autan yhdellä sormella hieman yläleuan päältä jos puremista esiintyy tai ote on huono, mutta tosi hienosti harjoitus meni. Järjestys oli taas José, Hiski ja lopuksi Tora, vuorotellen, neljä toistoa jokaiselle.

Kokeilin tänään myös ensimmäistä kertaa kaukojen istu-seiso-istu niin että olen itse seisaaltani, mutta edelleen Toran sivulla jotta näkisin ne jalat. Ja sekin onnistui. En kuitenkaan näe tuostakaan asennosta kunnolla takajalkoja, joten pitänee keksiä joku peiliviritys jotta pääsen joskus koiran eteen. Ideoita? Takajalat pitäisi näkyä ja katse olisi hyvä olla silti kohtuullisesti eteenpäin, ettei koira opi tekemään kaukoja kun minulla on pää vinossa. :D

6kk ja 1 viikko

Joitan treeniä.

Luoksetulon harjoittelua:



Hyppy:



Liikkeestä maahanmeno (vielä epävarma asiasta, mutta menipä ainakin maahan):



Kaukokäskyjä, taas kerran (mutta olen taas kauempana!):



Pöydälle hyppimistä. Viritin kattilankannen ja makkaraa, mutta ei tämä nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan:

Eteentulo onnistui!

Hallilla tänään treenatessa eteentulo onnistui ensimmäistä kertaa pitkällä matkalla (n. 7m) ilman mitään käsiapuja. :) Näytin vain että laitan lelun paidan alle eteen. Ollaan siis otettu kotona keittiössä tällaisia leluavusteisia eteentuloja noin metrin etäisyydeltä. Hyvin istui vielä paikallakin, ihme kyllä.

Seuraaminen sujui myös ihan kivasti, ehkä vähän vaisu tänään. Sivulletuloissa hakee oikeaa kohtaa edelleen, johtunee käännöksistä. Oikealle käännös oli kohtuullinen seuratessa, parannettavaa on vielä, mutta onhan tässä melkein 4kk vielä aikaa...

Maahanmenot olivat tänään myös hyviä, jopa kontaktikävelystä onnistui ekalla yrittämällä. En ole muuten harjoitellut vielä takaisin palaamista sivulle. Pitääkin alkaa harjoitella. Ja paikallamakuuta. Käytin maahanmenossa pallopalkkaa. Pallon käteen tuominen osoittautui hankalaksi.

Hypyssä on ilmennyt ongelma. Ei irtoa ekalla käskyllä. Kokeilin siirtää katseeni hypyn taakse jo ennen käskyn antamista ja tällöin tuntui lähtevän paremmin. Uskoisin että hidas sytytys johtuu hypyn takana seisottamisesta, joten yritän palkkailla nyt enemmän pelkästään hypystä.

Tora on ollut joka viikko mukanani töissä ja hallilla se ei ole ikinä haukahtanut kenellekään, mutta tänään hallille tuli pikkupoika ja lopputunnista kun mentiin keskilattialle rauhoittumaan Tora huomasi pojan ja haukahti (pelkoa) pari kertaa. Ronttasin Toran pojan luo sanomatta mitään ja sen jälkeen poika olikin jo taas kiva. Ärsyttää kun kaikkeen pitää reagoida haukahtamalla. Tänäänkin kun tulin Poriin ja olin menossa kerrostalon ovesta sisään, käveli samaan aikaan toiseen rappuun nainen. Sitäkin piti haukahtaa, varmuuden vuoksi. Autosta ei sentään haukahdella kuin juoksijoille, jos ne juoksevat kohti.

Eikä sekään haittaisi jos haukahtelu olisi vain ilohaukahtelua, mutta suurin osa haukahteluista on kuitenkin näitä vähän pelottaa niin pakko haukkua tyylisiä haukahteluja. Ja näitä ilmenee jopa Hiskin ja Josenkin aikana vaikka ne eivät hauku joten mallioppimista hyvissä asioissa ei tietenkään voi tapahtua. Pelkään vain miten pitkäkestoiset suoritukset tai ylipäätään keskittyminen tulee onnistumaan häiriötilanteissa. Ehkä stressaan turhaan nyt jo. Ehkä Tora pystyy kuitenkin keskittymään kilpailutilanteissa ja ehkä tuo haukahtelu vielä menee ohi. Ehkä.

Ainakaan sille ei pysty mitään tekemään, haukahteluun on vaikea puuttua koska se tapahtuu niin äkkiä ja haukkuja on yleensä vain yksi, max 3. Olen jatkanut linjalla tsot tsot tai lakkaa ny pelleilemästä ja se siitä tai sitten en sano mitään. Voisin tietysti vielä kokeilla aivan äärilinjan kuuria ja kokeilla heittää Toralle haukkumistilanteessa "megapalkan", mutta en tiedä onko koira hiljaa siltikään, koska eilen kun Tora söi iltaruokaa, Rami tuli yläkerrasta ja sitäkin oli pakko haukahtaa kerran, en tiedä edes miksi. Kai Rami oli liian kauan ylhäällä. Ja että palkita koira haukkumisesta? Niin, joskus ihan päinvastaiset ideat toimivat jostain syystä. :D Mietin asiaa. En usko että esim. viikon kokeilusta tilanne ainakaan huonommaksi muuttuisi.

Hellyydenkipeä tuo on ja olisi jatkuvasti sylissä, se on ihan kiva juttu, välilä rasittavakin. :D Ja kun se tuppaa tökkimään ja raapimaan ellei saa rapsutusta. Minut se jättää rauhaan jos käsken, mutta Rami ei ole oikein osannut olla tarpeeksi määrätietoinen ja välillä Tora kiduttaa Ramia oikein olan takaa sohvalla kerjäämällä huomiota tunkeamalla itseään Ramin päälle ja raapimalla tai nuolemalla käsiä tai naamaa. Piipelointi jatkuu edelleen. :D Siis tämä Ramin ja Toran sarjassamme järkevät leikit: Rami menee sänkyyn edeltä ja vetää peiton päälleen. Sitten huutaa piipelitiitelii ja Tora juoksee alakerrasta sänkyyn ja raapii itsensä peiton alle ja sekoaa. Eilen Rami menikin sohvatyynyjen alle yläkertaan piiloon ja Tora penkoi peiton alta vaikka kuinka kauan ennen kuin tajusi ettei Rami olekaan siellä. Lopulta Rami sai hampaasta naamaan kun iloinen Torakka hyppäsi sohvatyynyjen väliin täysillä. Ei saisi kohelluttaa koiraa.. joopa joo. :S Piipelisana toimii myös ehdottomana luoksetulokäskynä Ramin ja Toran yhteisessä kielessä.

On se vaan niin söpö. <3