Aikaa on taas vierähtänyt viime kirjoituksesta. Olemme tottistelleet enemmän ja vähemmän säännöllisesti, arkitottista unohtamatta. Tällä hetkellä tottisliikkeistä "valmiina" (onko ne ikinä valmiita) ovat:
- luoksetulo (eteen)
- alon seuraaminen (täyskäännökseen en ole tyytyväinen ja vasemmalle käännöksessä saattaa hypätä peruuttaen ilmaan)
- liikkeestä maahanmeno
- hyppy
Paikallamakuun sivulta maahan, opeteltiin muutama päivä sitten käskyllä tipu, maassa ollaan oltu vasta noin puolta minuuttia (omaa laiskuutta). Liikkeestä seisomiseen aloitin nyt tehokuurin, en ole jaksanut sitä hioa, koska halusin varmaksi tuon maahanmenon ensin.
Näiden lisäksi ollaan tehty pidä -harjoitusta (pitää pari sekuntia kapulaa ja ottaa itsenäisesti, vähän löysä ote on edelleen), kaukojen istu-seiso-istua (olen jopa ollut jo itse seisomassa ja takajalat pysyvät paikoillaan edelleen, seison kyllä omituisesti vinossa, jotta näen ne jalat), ruutua (namipalkka oli huono, lelulla menee, etäisyys n. 30m, tehty vasta muutamia kertoja, tunnaria (ei olla nyt tehty hetkeen ollenkaan) ja avoimen kaukoja. Voipi olla jotain muutakin, mutta ei nyt juuri muistu mieleen. Seuraamista olen tehnyt eniten.
Tein Toralle 1. jäljen (10m makkarajälki) ja se sujui ihan ok. Tänään tein toisen jäljen samalla tyylillä, se meni ehkä hitusen paremmin. Ei niin paljoa haahuilua. Ahne koira söi muurahaisetkin...
Esineruutua ollaan tehty nyt tasan kaksi kertaa. Tänään oli ensimmäistä kertaa jo vieraat esineet. Olen piilotellut Toralle jo pentuna leluja, mutta koska hakumatka on ollut vain muutamia metrejä, ei Tora irtoa esineruudussa kuin 5-10m. Tämän vuoksi Jenni jäi tänään seisomaan n. 30m ja lopulta saatiin Torakin edes sinne asti. Tehtiin muutama toisto ja lopuksi vielä ilman apua n. 10 metristä haku. Vauhtia on ainakin. :)
Sitten vielä muita juttuja:
Jalkaa on nostanut nyt n. viikon ajan lenkeillä. Hajut kiinnostavat enemmän, mutta eivät ole häirinneet keskittymistä vielä ainakaan.
Tänään postissa saapuivat vihdoinkin Toran paperit. Tora on nyt virallisesti kokonaan minun. :)
Haukahtelu on jatkunut edelleen, muuttunut ehkä hieman myös vahtihaukuksi. Eli enää ei välttämättä luimistella karkuun jos joku vaikka kulkee pihan ohi, vaan mennään häntä kaarella kohti ja haukahdetaan. Haukkuminen etupihan kävelijöille on oikeastaan loppunut kokonaan (jeeees!), mutta lapset ja varsinkin poikalapset aiheuttavat haukahduksia. Myös jos joku lähestyy jostakin, pitää varmuuden vuoksi haukahtaa kerran tai kaksi. Katsotaan nyt miten käy, jos ja kun itseluottamus tuosta vähän kasvaa. Torakka on nyt vielä aika villahousu, tyypillinen nöyrä bordercollie. Mutta eipä tarvi kauheasti ääntä korottaa, toisin kuin Hiskille... (huokaus)
Lenkeillä ollaan opittu oikealle käännös, nyt pitäisi opetella vielä vasen. Tien puolia ei olla opeteltu, tarvis kyllä joo... Paimentaminen on alkanut näkyä lenkeillä tai oikeastaan siis vain silloin kun muut koirat ovat mukana. Remmikävely on edelleen hirveää, paremmin menee ilman remmiä, mutta se etäisyys on tällöin 5-10m ilman pakkoa. Käskyllä kävelee vierellä, mutta meinaa livahtaa siitäkin heti tilaisuuden tullen jos iskee paimennus päälle. Vaaratilanteita tulee helposti esim. autolle mennessä, jos ei Tora tiedä mihin suuntaan lauma liikkuu, se saattaa ryysiä vaikka keskelle tietä seisomaan jos ei pidä jatkuvasti käskyn alaisena. Ja jos Tora pääsee sinne matkan päähän tuijottamaan, sen korvat lukkiutuu eikä tänne käskyt toimi samalla tavalla kuin normaalisti. Ihmettelen, että olen vielä voinut käyttää palloa palkkana tokossa. Ruudussa namilautanen aiheutti kaaren, narupallo ei. Outo tapaus.
Lenkeillä ihmisten ohitukset sujuvat hyvin. Kahdestaan mentäessä sujuvat koirienkin ohitukset, laumassa olen kytkenyt, koska Hiski on niin kohelo (haluaa morjestaa kaikki) enkä pysty keskittymään kolmeen koiraan niin hyvin kuin pitäisi. Jos koiria on mennyt vähän kauempaa, olen pitänyt kaikki irti eikä Toraa kiinnosta kovinkaan paljon toiset koirat elleivät ne pidä jotain ääntä. Hienosti se lenkillä käyttäytyy, tulee heti kun kutsuu, pysyy paikallaan jos käsketään ja ohittelee ilman sekoilua. Pantaan se osaa pujahtaa käskystä, vaikken ole siitä koskaan palkinnut namilla, ainoastaan kehulla.
Luonteesta vielä. Hiskiä olen pitänyt adhd -tapauksena, mutta jopa Hiskin kohellus jää nykyään kakkoseksi joissain tilanteissa. :/
Esimerkiksi eiliset tokotreenit sateessa. Otan Toran yleensä aina viimeisenä treenaamaan, juuri sen vuoksi, että motivaatiot olisivat korkealla. No, korkealla ne ovat. Kirjaimellisesti. Tora kiljahtelee muiden koirieni treenin ajan autossa tai auton vieressä kytkettynä. Eilen ne olivat Hiskin kanssa peräkoukussa remmeissä kiinni odottamassa ja odotellessaan olivat sotkeutuneet kohtuu hyvin remmeihin. Tätä en kuitenkaan huomannut kun menin autolle. Kun sitten tuli Torakan vuoro ja irroitin sen pannasta, se lähti tapansa mukaan sataa juoksemaan kentälle. Stoppi tuli metrin päähän, kun takajalkojen ympäri oli kiertynyt nahkaremmi. Kiljuntaa ja sätkimistä, kuin villieläin oltaisiin pistetty haaviin. Seison paikoillani ja odotin että homma rauhoittuu edes vähän. Parin sekunnin pyristelyn ja kiljumisen jälkeen Tora rauhoittui häntä koipien välissä seisomaan ja tärisi paikoillaan. Sattuu kai se kun pitää juosta solmussa olevilla jaloilla sataakahtakymppiä. Yritin irroittaa remmiä, Tora vinkaisi taas ja mulkoili kättäni. En ole varma sattuiko sitä tässä kohtaa mitenkään, mutta Tora vihaa tassujen pyyhimistäkin, joten kaiketi kaikki tämä yhteensä aiheutti vinkaisun. Lopulta nostin jähmettyneen eläimen käsiseisontaan ja selvitin solmut. Heti irti päästyään Tora juoksi (HUOM, vain metrin eteenpäin sataakahtakymppiä :D ja pysähtyi!) eteeni ja jäi odottamaan, mikä oli uutta. Jotain hyötyä tästäkin. Ja koira palautui välittömästi.
Kun tästä sitten lähdimme keskemmälle kentää, Tora sekosi taas innosta ja sillä on tapana hyppelehtiä ympärilläni. Tällä kertaa se hyppäsi tasajalkaa naamani korkeudelle. :S 1. perusasento tehdään yleensä myös tällä tavalla. Että innokas on, eikä haittaa vaikka jalat jäisivät autoon, kun vaan pääsee kentälle. :D
Tora muistuttaa luonteeltaan paljon Fassea (bortsua, joka on exäni koira). Todella nöyrä, herkkä ja innokas. Fassesta poiketen, Tora on ainakin edelleen erittäin ahne. Fasselle eivät namit olleet se ykkösjuttu. No, näen näissä kahdessa paljon samaa.
Rapsuteltavana Tora olisi koko ajan ja osaa jo tökkiä kättä ja tunkea persustaan joka paikkaan. Minua se kunnioittaa, eikä hypi tai yritä hapsia naamalle, mutta Ramin kanssa on vähän niin ja näin... ei ole mun ongelma. :D
Mistä tuli mieleeni, että luoksepäästävyyttä ei olla otettu sitten ensimmäistäkään kertaa. Hiphei. Pitänee alkaa harjoittelemaan.
Agilitya ollaan käyty myös tekemässä muutamia kertoja. Putki, pussi, matala puomi, a-este.. hypyille irtoaa hienosti ja matalan renkaan oppi heti, mutta nyt toissa kerralla nostin korkeaksi, niin ei onnistunut vielä yhtä hyvin. Kepit ja kontaktit pitäisi harjoitella, jossain välissä... vauhtia näyttäisi olevan ja kovin innostunut lajista. Koira siis. ;)
