Tässä lupaamiani videopätkiä (osa ei ole vieläkään ladannut) Porista ja eilisistä treeneistä Tampereen Lielahdessa:
Kontaktinpitoharjoituksia Citymarketin ovella. Koska häiriötä on paljon, autan namin kanssa pentua pysymään oikeassa kohdassa. Kontaktikävelyä ilman käsiapua harjoitellaan häiriöttömässä tilassa kuten kotona tai parkkihallissa, jossa ei liiku ketään.
Ensimmäinen paikallaistumisharjoitus. Näytän käsimerkkiä näin alkuvaiheessa. Käsimerkin jätän nopeasti pois, muutaman harjoituskerran jälkeen. Kehuminen kertoo pennulle, että se tekee oikein. Kehut jää pois vasta kun pentu alkaa ymmärtämään mistä tässä liikkeessä on kyse.
Hyppy. Koska hypyn yli meneminen on alkanut sujua, alan vaatimaan sivullaolon ja katseen ennen kuin annan luvan ylittää esteen. Tässä videossa Tora tekee juuri tuossa asiassa virheen aluksi. Sivultalähdön kieltämisestä voi seurata se, että koira ei enää käskystäkään ylitä estettä, joten kiellossa pitää olla aika hienovarainen, tietysti koirasta riippuen (tai koiran innokkuudesta ylittää este).
perjantai 30. tammikuuta 2009
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
18 viikkoa ja 6 päivää, sekalaista soppaa.
Väsähtäneet kaveruksetAjelimme eilen takaisin Tampereelle. Edellisen viikon kolarointi vaikutti Hiskiin niin, että se pyrki etupenkille koko matkan ajan ja läähätti stressaantuneena. Edelleenkään minulla ei ole sitä verkkoa estämässä koirien pääsyä eteen. Pitää hankkia sellainen ja pian. Tora nukkui etupenkillä ja kun Hiski yritti ryysiä laukkujen yli etupenkille Tora katsoi sitä tyyliin "Voisix ol hiljaa ku mä nukun ny!"
Tunkesin Hiskiä takapenkille ja päästyäni Tampereen päätyyn pysäytin auton ja väänsin Hiskin väkisin takapenkin kautta auton takaosaan. Hiki siinä tuli, koska koira pisti hanttiin kaikin voimin. Loppumatkan Hiski sitten istui kyllä takaosassa, sen verran paloi itselläkin hermot siinä vääntäessä. Voipi olla että seuraava autoon meno ei suju Hiskiltä ihan helposti, mutta en jaksaisi alkaa tehdä siitä mitään numeroa. Joseen ja Toraan pikku töyssy ei vaikuttanut mitenkään. (minähän en pelkäävää koiraa maanittele perk.. *nauraa*)
Tänään kävin Toran kanssa kiertämässä lähikaupan. Otettiin siinä matkan varrella perustreenit. Sisätiloissa jatkoin paikallaistumista ja kokeilin jättää kaukokäskyissä merkkikädestä namia pois. Tora teki asennonvaihdot silti, joten pyrin nyt näyttämään tyhjällä kädellä merkin ja palkkaamaan toisella koska itse asentojen vaihtaminen onnistuu miltei joka kerta (ok, se vasen takajalka liikahtaa vähän eteenpäin silloin tällöin).
Lenkillä Tora karkasi jonkun papparaisen luokse. Otettiin muutama esine-etsintäkin, mutta edelleenkään tavarat eivät palaudu käsiini ulkona. Aloin ottamaan myös seuraamisen täyskäännöksiä molempiin suuntiin, ne tuppaavat jäämään helposti tekemättä kun voisin hioa tuota eteenpäin seuraamista loputtomiin.
Maahanmenoja ollaan tehty myös, muttei mitenkään tavoitteellisesti, se saa vielä hakea muotoaan ihan rauhassa.
Aloitin eilen tehokuurin nätistikävelyyn remmin päässä kaikille kolmelle koiralle. Tuntuu, että järki lähtee kun laitan ne remmeihin: pentu kiskoo ja pyörii joka suuntaan kiertäen remminsä minun ja muiden koirien jalkojen ympäri. Hiski kiskoo, koska se haluaa päästä kuseksimaan kaikki mahdolliset penkat ja puskat (aivan hulluna nartuista tällä hetkellä ja kyllä pallit lähtee heti kun on varaa leikkaukseen). Jose nyt yrittää kävellä nätisti, mutta kyllä sekin välillä lähtee etenemään turhan nopeasti. Nätisti kävely tarkoittaa meillä sitä, että koirat kävelevät määrätyllä puolella n. 1m säteellä minusta katsottuna vierekkäin. En vaadi vierekkäin kävelyä vielä Toralta, koska se nyt ei muutenkaan tajua vielä mitään tuosta asiasta, mutta koska Hiski ja Jose tietävät mitä haluan, eivätkä ole käskyä noudattaneet niin kuin haluaisin, päätin ottaa sellaisen palautuskuurin ruotuun että oksat pois. Varsinkin kun mieleeni tuli, että joskus voisin jopa matkustaa junalla, mutta milläs matkustat jos on kolme koiraa ja matkalaukku ja jos koirat sinkoilevat joka suuntaan remmeissä. Nyt sitten kävellään osa lenkistä remmissä ja tiukassa kurissa. Teen käännöksiä ja koirien on pysyttävä muodostelmassa. Nätistikävelyn aikana kaikenlainen nuuskiminen ja asioiden teko on kiellettyä. Tätä harjoitusta tehdään n. 300m pätkä alkulenkistä. Katsotaan miten homma edistyy.
- Haukkumista ei ole tänään ollut, mutta eipä tuolla takapihalla ole ketään kulkenutkaan.
- Liimasin molemmat korvat, koska ne lurpattivat kumpikin täysin sivulle.
- Rami tuli äsken kotiin ja on kipeänä, kuumetta yli 39. Toivottavasti ei tartu.
Lisään Porissa kuvaamiani videopätkiä tähän heti kun ne latautuvat.
maanantai 26. tammikuuta 2009
18 viikkoa ja 4 päivää, lisää omituisia ihmisiä
Porissa ollaan. Tultiin tänne jo lauantaina. Tänään jätin kaikki koirat keskenään kotiin kun menin töihin ja kämppä oli ehjänä kotiin tullessa, ihme.
Tora on mielestäni haukkunut vähemmän, haukkuu kyllä edelleen, muttei ehkä niin paljoa. Huomasin tämän jo Tampereella, Tora ei haukkunut takapihalla kertaakaan. Äsken kävimme ulkona, pimeässä, kaksi ihmistä käveli tiellä eikä Tora haukkunut! Oho.
Iltalenkillä koirat juoksentelivat kaikki vapaina pitkin "pururataa" ja yhtäkkiä ne pinkaisivat erääseen pensaaseen tai oikeastaan puun taakse rämeikköön hännät heiluen. Huusin ääneen että no mikä helvetti siellä nyt on ja ajattelin ensin että orava, mutta ei nuo häntää heiluta oravalle. Lähemmäs päästyäni totesin, että puun juurella seisoo nainen. Siinä sitten esitin anteeksipyynnön, koska en todellakaan olettanut että siellä rämeikössä seisoo joku ihminen paikoillaan puolipimeässä keskellä peltoa. Selvisi, että nainen oli salaa tupakalla... oukei.. kyseessä ei siis ollut teini.
Kävimme hallilla tänään treenaamassa ja päivällä jätin Toran tunniksi äidilleni hoitoon. Isä oli hakenut kaikki koirat ulos töissä ollessani. Ohjelmaa on siis riittänyt, vaikka minusta tuntuu etten ole ehtinyt mitään niin ainakin koirilla on ollut kivaa.
Sisäsiisteydestä vielä pari sanaa. Asioimisväli on taas kasvanut. Viime yönä menin nukkumaan niin, että viimeinen ulkonakäynti oli kymmeneltä. Tora herätti minut kolmelta ja automaattisesti menin ulos sen kanssa. Teki molemmat asiat. Tämän jälkeen Tora herätti minut puoli kahdeksalta, mutta nakkasin pennun sängystä alas ja se meni takaisin nukkumaan. Nousin yhdeksältä ja menimme ulos. Eli 5-6h menee ihan hyvin ja varmaan menisi se seitsemänkin jo. Ehkä nousen turhan helposti viemään ulos. Ainahan tuo asiansa on tehnyt, mutta jos se pystyy kerran jo pidättämäänkin, niin pitäisi kai jättää jotkut ulospyynnit huomioimatta. Ajathan Tora on oppinut liiankin hyvin. Joka aamu alkaa viserrys puoli yhdeksältä kun pyydetään ulos ja ruokaa ja varsinkin siis ruokaa. En ole noussut sängystä ennen kuin piipittäminen loppuu.
Toinenkin korva lurpahti, toinen on jotenkin pystyssä. Kulmurit ovat edelleen kiinni.
Aloitin tänään paikallaistumisharjoitukset Toran kanssa. Lisään videoita kun pääsen Tampereelle.
Tora on mielestäni haukkunut vähemmän, haukkuu kyllä edelleen, muttei ehkä niin paljoa. Huomasin tämän jo Tampereella, Tora ei haukkunut takapihalla kertaakaan. Äsken kävimme ulkona, pimeässä, kaksi ihmistä käveli tiellä eikä Tora haukkunut! Oho.
Iltalenkillä koirat juoksentelivat kaikki vapaina pitkin "pururataa" ja yhtäkkiä ne pinkaisivat erääseen pensaaseen tai oikeastaan puun taakse rämeikköön hännät heiluen. Huusin ääneen että no mikä helvetti siellä nyt on ja ajattelin ensin että orava, mutta ei nuo häntää heiluta oravalle. Lähemmäs päästyäni totesin, että puun juurella seisoo nainen. Siinä sitten esitin anteeksipyynnön, koska en todellakaan olettanut että siellä rämeikössä seisoo joku ihminen paikoillaan puolipimeässä keskellä peltoa. Selvisi, että nainen oli salaa tupakalla... oukei.. kyseessä ei siis ollut teini.
Kävimme hallilla tänään treenaamassa ja päivällä jätin Toran tunniksi äidilleni hoitoon. Isä oli hakenut kaikki koirat ulos töissä ollessani. Ohjelmaa on siis riittänyt, vaikka minusta tuntuu etten ole ehtinyt mitään niin ainakin koirilla on ollut kivaa.
Sisäsiisteydestä vielä pari sanaa. Asioimisväli on taas kasvanut. Viime yönä menin nukkumaan niin, että viimeinen ulkonakäynti oli kymmeneltä. Tora herätti minut kolmelta ja automaattisesti menin ulos sen kanssa. Teki molemmat asiat. Tämän jälkeen Tora herätti minut puoli kahdeksalta, mutta nakkasin pennun sängystä alas ja se meni takaisin nukkumaan. Nousin yhdeksältä ja menimme ulos. Eli 5-6h menee ihan hyvin ja varmaan menisi se seitsemänkin jo. Ehkä nousen turhan helposti viemään ulos. Ainahan tuo asiansa on tehnyt, mutta jos se pystyy kerran jo pidättämäänkin, niin pitäisi kai jättää jotkut ulospyynnit huomioimatta. Ajathan Tora on oppinut liiankin hyvin. Joka aamu alkaa viserrys puoli yhdeksältä kun pyydetään ulos ja ruokaa ja varsinkin siis ruokaa. En ole noussut sängystä ennen kuin piipittäminen loppuu.
Toinenkin korva lurpahti, toinen on jotenkin pystyssä. Kulmurit ovat edelleen kiinni.
Aloitin tänään paikallaistumisharjoitukset Toran kanssa. Lisään videoita kun pääsen Tampereelle.
torstai 22. tammikuuta 2009
18 viikkoa
En varmaankaan kirjoittele enää ihan päivittäin blogia, koska tuo sosiaalistamiskausi on loppunut ja tarkoitus oli alunperinkin kirjata vain ensimmäiset 16 viikkoa. Ajattelin kuitenkin pitää jonkinlaista treenipäiväkirjaa / käytöspäiväkirjaa, joten kirjailen tänne kuulumisia aina kun ehdin.
Kyllä tässä parissa päivässä on taas kaikenlaista sattunut. Ajettiin päin siltakaidetta liukkaalla kelillä, käytiin kampaajalla (Tora oli mukana), treenattu on ulkona ja parkkihallissa. Otin käyttöön takapihan ovella kahdet eri namit. Onnistuneesta pissa ja kakkakäynnistä saa normaalin nappulan, mutta jos kestää ihmisen ohimenon haukkumatta saa spesiaaliherkkua. Katsotaan meneekö tämä jakeluun tällä tavalla.
Herätyksiä on ollut tasaiseen tahtiin joka yö neljältä ja sitten puoli yhdeksältä. Ramin mentyä kouluun minäkin olen yrittänyt hieman muuttaa unirytmejäni, mutta ärsyttää kun menee ennen yhtätoista nukkumaan ja tietää jo siinä kohtaa, että joutuu sen vuoksi heräämään neljältä. Tai ei joudu, mutta minä herkkäunisena herään. Luultavasti Tora kestäisi jo aamuun asti, mutta sillä on tapana aloittaa joku ympäri huoneen vaellus neljän aikaan yöllä. Ja kyllä se asioillaan käy kun päästän.
Korva on pidetty pystyssä langalla ja liimalla. Hökötys aukeaa joka päivä vähintään kerran ja tänään lurpatti toinenkin korva pikkaisen. Tuo lurppakorva on pysynyt pystyssä ilman lankaakin ne hetket, kun en ole heti ollut korjaamassa.
Hampaista vaihtumatta on ainoastaan kulmahampaat.
Kontaktikävelyä ilman käsiapua lelupalkalla. :)
tiistai 20. tammikuuta 2009
17 viikkoa ja 5 päivää
Päivällä kävimme ohitustreeneissä. Ohitukset menivät loistavasti, palkkasin remmillä :D siis Tora sai purra remmiä kun en jaksanut kaivaa lelua. Koskaan ennen Tora ei ole seurannut näin nätisti vierelläni ilman mitään apua tai erillisiä pyyntöjä. Lelupalkkaus menee siis selvästi yli nakin.
Jätin Toran äidilleni hoitoon ja menin hoitamaan asioita kaupunkiin, kohta pitää ehtiä töihin ja illalla pitäisi lähteä ajamaan vielä Tampereelle. Toivottavasti ei olisi kovin liukas keli.
Korva on pysynyt ylhäällä. Eilen ehdin hallillekin treenamaan, en muista kirjoitinko siitä, mutta Tora osasi hypyn ja jopa jää seisomaan sinne taakse vaikkei sitä itse tiedostakaan.
Haukkumista on ollut. Viime yönä kun olin Toran kanssa ulkona kahdentoista aikoihin joku ihme hiihtäjä ilmestyi parikymmenen metrin päähän Toran pissa-alueelta. Tämä outo tyyppi käveli ensin kävelytietä toiseen suuntaan n. 50 m käsiä sivulla ilmassa omituisesti vispaten ja jalkoja laahaten ja sitten lähti kävelemään takaisinpäin tulosuuntaan samalla tavalla. :S En tiedä mikä oli homman nimi, mutta jos olisin ennen tuota ulkoilutusta katsonut jonkun zombie leffan, olisin juossut kirkuen sisälle. Tora tietysti haukahteli, eikä asioiden teosta tullut mitään. Siitä seurauksena herätys oli kolmelta yöllä ulos. Blaah.
Tuntuu että eteen osuu nyt kaikki mahdolliset hiippailijat ja oudosti käyttäytyvät ihmiset. :D
Jätin Toran äidilleni hoitoon ja menin hoitamaan asioita kaupunkiin, kohta pitää ehtiä töihin ja illalla pitäisi lähteä ajamaan vielä Tampereelle. Toivottavasti ei olisi kovin liukas keli.
Korva on pysynyt ylhäällä. Eilen ehdin hallillekin treenamaan, en muista kirjoitinko siitä, mutta Tora osasi hypyn ja jopa jää seisomaan sinne taakse vaikkei sitä itse tiedostakaan.
Haukkumista on ollut. Viime yönä kun olin Toran kanssa ulkona kahdentoista aikoihin joku ihme hiihtäjä ilmestyi parikymmenen metrin päähän Toran pissa-alueelta. Tämä outo tyyppi käveli ensin kävelytietä toiseen suuntaan n. 50 m käsiä sivulla ilmassa omituisesti vispaten ja jalkoja laahaten ja sitten lähti kävelemään takaisinpäin tulosuuntaan samalla tavalla. :S En tiedä mikä oli homman nimi, mutta jos olisin ennen tuota ulkoilutusta katsonut jonkun zombie leffan, olisin juossut kirkuen sisälle. Tora tietysti haukahteli, eikä asioiden teosta tullut mitään. Siitä seurauksena herätys oli kolmelta yöllä ulos. Blaah.
Tuntuu että eteen osuu nyt kaikki mahdolliset hiippailijat ja oudosti käyttäytyvät ihmiset. :D
maanantai 19. tammikuuta 2009
17 viikkoa ja 4 päivää, korva ylös NYT!
Tänään laitoin roikkuvan korvan pystyyn. Tehtävä ei ollut helppo. Karvoja on tosi vähän ja nekin tosi lyhyitä mitä on. Lankaa ei saanut liimattua karvoihin eikä karvojakaan toisiinsa kunnolla kiinni. Lopulta päässä oli vain kaksi liimakarvamöttiä, jolloin päätin ottaa parsinneulan ja laittaa langan niiden liimatollojen läpi. Tämä onnistui (pelotti kyllä että törkkään neulalla Toraa) hyvin ja korva saatiin pystyyn. Nyt sitten toivotaan, että viritys pysyy kiinni ja korva alkaa taas pysyä pystyssä itsekseen.
Porissa ollaan, koirat ja minä. Tora oli illalla töissä mukana, aika nätisti se siinä kulutti aikaa. Isä kävi ulkoiluttamassa Hiskin ja Josen sillä välin.
Porissa ollaan, koirat ja minä. Tora oli illalla töissä mukana, aika nätisti se siinä kulutti aikaa. Isä kävi ulkoiluttamassa Hiskin ja Josen sillä välin.
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
17 viikkoa ja 3 päivää, Katin huonot iltalenkit
Perjantain ja lauantain pidin "vapaata" koirista eli en tehnyt niiden kanssa kuin pakolliset lenkityskuviot, koska Elina tuli Porista kylään ja vaihdettiin muutenkin vapaalle. Tora oli ensimmäistä kertaa häkissä 22.30-04 välisen ajan, eikä sillä välin ollut sattunut vahinkoja häkkiin ja hiljaistakin oli kuulemma ollut kun naapurilta kyselin.
Nyt pitää kuitenkin palata töiden ääreen. Muuten sunnuntai onkin sujunut ihan hyvin, mutta äskeiset iltapäivälenkit olivat niin ärsyttäviä, että pakko purkautua tänne tai en pysty tekemään tänäänkään töitä. Lähdin ensin lenkille Toran kanssa, tarkoitus oli ottaa kaikenlaista treeniä tuossa lähistöllä. Heti ensimmäiseksi Tora haukahteli naapuria (iloisesti/innostuneesti). Naapureilla oli vieraita ja kun he tulivat tupakalle Tora haukahteli taas (samalla tavalla). En jaksanut kovinkaan puuttua tuohon haukkuiluun. Jatkoimme matkaa, eikä päästy edes piha-alueelta pois, kun joku kakara könysi puskissa. Tora haukahti (epävarma/pelokas). Jatkoin matkaa, mutta muksu konttasi eri puolelle puskia, jolloin Tora haukahti ja pinkaisi remmissä (onneksi oli remmissä) pois päin häntä koipien välissä. Minua alkoi ottaa pannuun tuo kuurupiilo, joten lähdin kiertämään puskan toiselle puolelle ja kutsuin pennun mukaan. No eihän se halunnut tulla joten raahasin puoliväkisin puskan toiselle puolelle, jolloin muksu kieri taas toiselle puolelle. Tätä pyörimistä kesti vähän aikaa ja savu nousi korvista, koska Tora oli ihan paskana suoraan sanottuna. Sitten huusin muksulle että voisitko tulla moikkaamaan tätä pentua (suomeksi sanottuna tule nyt v*****n sieltä pensaasta tai pää räjähtää). Muksu tuli ja oltiin siinä vähän aikaa. Tora oli vähän epävarman oloinen, mutta pahin paniikki oli ohi. Silti otti päähän kun piha-alueella haukkumista on ollut muutenkin. Sitten tuli koira vastaan, no sitäkin piti haukahtaa koska se pyrki kohti ja vähän jännitti ja toisaalta kiinnostikin, olin niin kypsä etten jaksanut sanoa mitään.
Hetken kävelytyämme ajattelin ottaa esine-etsintää läheisessä metsikössä. Laitoin Toran kiinni tolppaan. Huomasin että se nappasi maasta pienen oksan ja jäi mutustelemaan sitä. Kävin piilottamassa lelun. Takaisin tullessa Tora vingahteli ja kakisteli, joten arvasin heti mistä on kyse. Avasin suun ja osa tikusta oli ylätakahampaitten välissä poikittain. Sain tikun kyllä heti pois, mutta taas nousi vatutuskäyrä ylemmäs. Otimme yhden etsinnän ja päätin mennä kotiin. Piha-alueella siinä puskan kohdalla Tora luimisteli vähän ja muksu käveli edellä, sekin jännitti, muttei niin paljoa. Siinä sitten oli muutama ihminen tupakalla omalla ovellaan niin niitäkin piti vielä haukahtaa (iloisesti). Vein koiran sisälle.
Sitten lähdin Josen ja Hiskin kanssa pyöräilemään. Ei siinä lenkissä sen kummempia, mutta kun Hiski kiskoo silloin kun ei pitäisi (kun talutan pyörää alamäkeen) ja jää kuselle kun pitäisi kiskoa (kun mennään ylämäkeen). Liukastakin oli ja kylmä viima ja nokka vuosi koko ajan niin että Nessun voisi liimata valmiiksi nokan alle ettei tarvisi koko ajan kaivella. Näpit oli ihan jäässä ja sunnuntaikävelijöitä miljoonittain. Josekin porhalsi irti jossain kaukana enkä jaksanut huudella sille mitään. Siinä se sitten ohitteli kävelijöitä tien oikeaa laitaa n. 30m edelläni ja kävelijät välillä pelästyivät ja välillä vaan katsoivat että mitä tuo koira lenkkeilee yksinään. Minä poljin Hiskin kanssa kiroillen perässä ja pari kertaa räjähdin ääneenkin kun Hiski jäi haistelemaan niin että piti pysähtyä kun koira ei vaan pääse nartun kusiläiskästä irti mitenkään. Ja vannoin että pallit lähtee alta aikayksikön niin loppuu se haistelu ja sekoilu. Pääkin tuli kipeäksi.
Että sellasta tällä kertaa. Jos yrittäisin rauhoittua. :)
--------------------------------------------------------
Illalla tehtiin Ramin kanssa seuraavanlainen harjoitus:
Rami lähti edellä ulos ja piiloutui samaisen kiven taakse ruokapurkki kädessä. Minä lähdin Toran kanssa ulos. Tietysti meidän tuurilla samaan aikaan piha-alueelle osui se samainen kakara ja samaa perhettä olevat 2 chihua jotka aloittivat sen päiväisen metakan Toran nähtyään että oksat pois. Tora haukahti pari kertaa (epävarma/pelokas). Kakara rymisteli taas pensaaseen ja tämä koirien emäntä huusi että tule pois nyt sieltä. Ei auttanut. Tora pakitteli remmissä. Tässä vaiheessa minua alkoi naurattaa koko touhu kun tiesin Ramin olevan siellä pensaissa myös. Jälkeen päin nauroin että olisit nyt edes pelottanut sen muksun kun siellä olit. No, tilanne rauhoittui ja päästiin eteenpäin sen verran, että Tora kuuli kun Rami rahisteli pensaissa. Tora haukahteli (epävarmana, häntä koipien välissä). Mitään puhumatta lähestyin reippaasti (pentua perässä vetäen) kohti pusikkoa. Pysähdyin aivan lähelle ja Tora meni itse katsomaan ja samalla Rami alkoi "piipeloimaan" (eli tervehti) Toraa ja antoi ruuan.
Kävimme kaupassa ja paluumatkalla Tora meni itse katsomaan kohtuu reippaasti pusikkoa. Kävimme sisällä ja teimme saman harjoituksen uudelleen, niin että Rami meni hieman eri kohtaan piiloon. Tällä kertaa samaan aikaan osui dobberi ja juoksija, joita Tora haukahti kaksi kertaa (innokkaasti). Lähestyimme pusikkoa ja Rami rahisteli oksia. Tora puhahteli pari kertaa, mutta lähestyminen tapahtui huomattavasti paremmin ja päästiin palkitsemaan taas oikeassa kohtaa. Tora oli niin innokas että änkesi Ramin luo puiden välistä ja meinasi jäädä siihen jumiin. Sen verran jäikin että takkikin irtosi päältä. :S Karmeeta häsläystä siis.
Seuraavaksi (jonain kauniina päivänä) teemme niin, että Rami lähtee Toran kanssa ulos ja minä tulen kyykkykävelyä tuossa talojen edessä vastaan tai makaan lumihangessa ja potkin jaloilla ilmaan. Sellasia ne muksut täällä ovat.
Nyt pitää kuitenkin palata töiden ääreen. Muuten sunnuntai onkin sujunut ihan hyvin, mutta äskeiset iltapäivälenkit olivat niin ärsyttäviä, että pakko purkautua tänne tai en pysty tekemään tänäänkään töitä. Lähdin ensin lenkille Toran kanssa, tarkoitus oli ottaa kaikenlaista treeniä tuossa lähistöllä. Heti ensimmäiseksi Tora haukahteli naapuria (iloisesti/innostuneesti). Naapureilla oli vieraita ja kun he tulivat tupakalle Tora haukahteli taas (samalla tavalla). En jaksanut kovinkaan puuttua tuohon haukkuiluun. Jatkoimme matkaa, eikä päästy edes piha-alueelta pois, kun joku kakara könysi puskissa. Tora haukahti (epävarma/pelokas). Jatkoin matkaa, mutta muksu konttasi eri puolelle puskia, jolloin Tora haukahti ja pinkaisi remmissä (onneksi oli remmissä) pois päin häntä koipien välissä. Minua alkoi ottaa pannuun tuo kuurupiilo, joten lähdin kiertämään puskan toiselle puolelle ja kutsuin pennun mukaan. No eihän se halunnut tulla joten raahasin puoliväkisin puskan toiselle puolelle, jolloin muksu kieri taas toiselle puolelle. Tätä pyörimistä kesti vähän aikaa ja savu nousi korvista, koska Tora oli ihan paskana suoraan sanottuna. Sitten huusin muksulle että voisitko tulla moikkaamaan tätä pentua (suomeksi sanottuna tule nyt v*****n sieltä pensaasta tai pää räjähtää). Muksu tuli ja oltiin siinä vähän aikaa. Tora oli vähän epävarman oloinen, mutta pahin paniikki oli ohi. Silti otti päähän kun piha-alueella haukkumista on ollut muutenkin. Sitten tuli koira vastaan, no sitäkin piti haukahtaa koska se pyrki kohti ja vähän jännitti ja toisaalta kiinnostikin, olin niin kypsä etten jaksanut sanoa mitään.
Hetken kävelytyämme ajattelin ottaa esine-etsintää läheisessä metsikössä. Laitoin Toran kiinni tolppaan. Huomasin että se nappasi maasta pienen oksan ja jäi mutustelemaan sitä. Kävin piilottamassa lelun. Takaisin tullessa Tora vingahteli ja kakisteli, joten arvasin heti mistä on kyse. Avasin suun ja osa tikusta oli ylätakahampaitten välissä poikittain. Sain tikun kyllä heti pois, mutta taas nousi vatutuskäyrä ylemmäs. Otimme yhden etsinnän ja päätin mennä kotiin. Piha-alueella siinä puskan kohdalla Tora luimisteli vähän ja muksu käveli edellä, sekin jännitti, muttei niin paljoa. Siinä sitten oli muutama ihminen tupakalla omalla ovellaan niin niitäkin piti vielä haukahtaa (iloisesti). Vein koiran sisälle.
Sitten lähdin Josen ja Hiskin kanssa pyöräilemään. Ei siinä lenkissä sen kummempia, mutta kun Hiski kiskoo silloin kun ei pitäisi (kun talutan pyörää alamäkeen) ja jää kuselle kun pitäisi kiskoa (kun mennään ylämäkeen). Liukastakin oli ja kylmä viima ja nokka vuosi koko ajan niin että Nessun voisi liimata valmiiksi nokan alle ettei tarvisi koko ajan kaivella. Näpit oli ihan jäässä ja sunnuntaikävelijöitä miljoonittain. Josekin porhalsi irti jossain kaukana enkä jaksanut huudella sille mitään. Siinä se sitten ohitteli kävelijöitä tien oikeaa laitaa n. 30m edelläni ja kävelijät välillä pelästyivät ja välillä vaan katsoivat että mitä tuo koira lenkkeilee yksinään. Minä poljin Hiskin kanssa kiroillen perässä ja pari kertaa räjähdin ääneenkin kun Hiski jäi haistelemaan niin että piti pysähtyä kun koira ei vaan pääse nartun kusiläiskästä irti mitenkään. Ja vannoin että pallit lähtee alta aikayksikön niin loppuu se haistelu ja sekoilu. Pääkin tuli kipeäksi.
Että sellasta tällä kertaa. Jos yrittäisin rauhoittua. :)
--------------------------------------------------------
Illalla tehtiin Ramin kanssa seuraavanlainen harjoitus:
Rami lähti edellä ulos ja piiloutui samaisen kiven taakse ruokapurkki kädessä. Minä lähdin Toran kanssa ulos. Tietysti meidän tuurilla samaan aikaan piha-alueelle osui se samainen kakara ja samaa perhettä olevat 2 chihua jotka aloittivat sen päiväisen metakan Toran nähtyään että oksat pois. Tora haukahti pari kertaa (epävarma/pelokas). Kakara rymisteli taas pensaaseen ja tämä koirien emäntä huusi että tule pois nyt sieltä. Ei auttanut. Tora pakitteli remmissä. Tässä vaiheessa minua alkoi naurattaa koko touhu kun tiesin Ramin olevan siellä pensaissa myös. Jälkeen päin nauroin että olisit nyt edes pelottanut sen muksun kun siellä olit. No, tilanne rauhoittui ja päästiin eteenpäin sen verran, että Tora kuuli kun Rami rahisteli pensaissa. Tora haukahteli (epävarmana, häntä koipien välissä). Mitään puhumatta lähestyin reippaasti (pentua perässä vetäen) kohti pusikkoa. Pysähdyin aivan lähelle ja Tora meni itse katsomaan ja samalla Rami alkoi "piipeloimaan" (eli tervehti) Toraa ja antoi ruuan.
Kävimme kaupassa ja paluumatkalla Tora meni itse katsomaan kohtuu reippaasti pusikkoa. Kävimme sisällä ja teimme saman harjoituksen uudelleen, niin että Rami meni hieman eri kohtaan piiloon. Tällä kertaa samaan aikaan osui dobberi ja juoksija, joita Tora haukahti kaksi kertaa (innokkaasti). Lähestyimme pusikkoa ja Rami rahisteli oksia. Tora puhahteli pari kertaa, mutta lähestyminen tapahtui huomattavasti paremmin ja päästiin palkitsemaan taas oikeassa kohtaa. Tora oli niin innokas että änkesi Ramin luo puiden välistä ja meinasi jäädä siihen jumiin. Sen verran jäikin että takkikin irtosi päältä. :S Karmeeta häsläystä siis.
Seuraavaksi (jonain kauniina päivänä) teemme niin, että Rami lähtee Toran kanssa ulos ja minä tulen kyykkykävelyä tuossa talojen edessä vastaan tai makaan lumihangessa ja potkin jaloilla ilmaan. Sellasia ne muksut täällä ovat.
torstai 15. tammikuuta 2009
17 viikkoa
Eilistä päivää
Ensin linja-autolla kaupunkiin. Kaikki ihmiset kiinnostivat, mutta Tora pysyi kohtuu hyvin paikoillaan. Tässä otos alkumatkasta:
Sitten pikku treenit juna-asemalla. Rullalaukut pelottivat edelleen.
Tänään jätin Toran kevythäkkiin kahdeksi tunniksi, kun lähdin käymään asioilla. Luultavasti aika on kulunut hyvin, koska pyysin naapuria soittamaan jos alkaa seinät kaatumaan. Tora näytti heräävän juuri kun avasin oven, joten ainakin se on nukkunut hetken aikaa. Laitoin häkin Hiskin häkin viereen, niin että Tora näkee Hiskin. Ihanaa, kun ei tarvinnut pelätä mitä pentu hajoittaa pois ollessani tai loukkaa itsensä johonkin. Toivottavasti tuo häkissä olo alkaa sujua niin hyvin että voisin jättää pidemmäksikin aikaa. Kyselen naapurilta vielä kuulumisia, kun häntä näen.
Kävimme yhteislenkillä illalla, minä ja kolme koiraani. Hiski on taas vaihteeksi ollut ylivireässä "miestilassa", yrittää astua Joséa, mutta ei uskalla ja jatkuvasti lipomassa muiden koirieni vehkeitä. Myös lenkkitilanteissa Hiski on alkanut pari päivän sisällä mouruamaan toisia koiria ohittaessa ja muutenkin jos emme liiku koko ajan eteenpäin, joten iltalenkki oli ohitustilanteissa yhtä juhlaa. Olen kallistumassa pallit pois linjalle. No, joka tapauksessa ohituksissa en jaksanut paneutua Hiskin mouruiluun vaan keskityin Toraan. Otin Toralle mukaan ruokaa lenkille ja palkkasin sitä välillä myös leikillä (oksan pätkällä, tiedän, ei hyvä noutoa ja jäljestystä ajatellen, mutta erittäin toimivaa). Ohitukset sujuivat hienosti ja Tora hakeutui myös itse seuraamaan sivulleni.
Tänään rankaisin takapihalla pissakeikalla haukkumisesta kalauttamalla räminätölkin oven pieleen täysillä. Toran ihmisten haukkuminen takapihalla on eilen ja tänään lisääntynyt niin että enää ei riitä yksi epävarma haukku vaan haukku on enemmänkin muuten vaan haukahtelua ja niitä on 2-5. Joten pamautin tölkillä juuri kun pentu oli pissalla ja haukkui... uups. Tora juoksi ovelle, käskin sen takaisin pissalla ja se meni (onneksi), pääsin palkitsemaan hyvästä käytöksestä. Pitäisi laittaa pentu ulos aina kun siinä kävelee ihmisiä ja mennä itse myös jotta ehtii rankaista kunnolla kerran. Ettei vielä totu tuohon tölkkiin jos sitä ravistelen ovensuussa. Muutenkin kun on tuollainen jääräpää tietyissä asioissa.
Tuosta häiriökäytöksestä tuli vielä mieleen remmissä Josen ja Hiskin päälle tempoilu. Joka pentu on kyllä harrastanut tätä. Eli loppulenkistä kun alkaa kyllästyttää ja kytken remmiin niin yritetään purra toisia koiria ja riekutaan joka suuntaan niin että kävely on yhtä kompastelua koiralaumaan. Olen kieltänyt remmistä nyppäisyllä ja kieltosanalla, mutta kovin on lyhyt muisti tässäkin asiassa. Ei siis minkäänlaista samaa herkkyyttä kuin mitä Josessa on pentuna ollut, mikä on toisaalta hyvä jos tuosta haluaisin kaverin suojelukentille.
Joku saattaa ihmetellä miksi minua kiinnostaa suojelu. Normaali koiraharrastajan mielikuvahan suojelusta on usein se, että laji ei ole kovin koiraystävällinen ja että siellä tehdään koirista hulluja. Olen itsekin aikoinani ajatellut samoin ja kyllähän siellä käytetään myös kovempia otteita (joissain kentillä, ei kaikissa!).
Olen jo vuosia sitten kiinnostunut kuitenkin myös tästä lajista, aivan kuin muistakin koiraurheilulajeista ja todennut, että oikein tehtynä laji ei ole millään tavalla vahingollista koiran käytökselle. Silti painotan lujasti sitä, että mielestäni laji ei sovi alkuunkaan vasta-alkajalle ja on hyvin tärkeää tietää oman koiransa luonne ja osata erottaa kaksi eri tapaa opettaa suojelua ja valita niistä koiran luonteelle sopiva tapa. Myös laumanjohtajuusasiat olisi hyvä osata etu- ja takaperin ja ymmärtää miksi suojelukoiran käytöstä muokataan mihinkin suuntaan.
Koska suojelussa maalimies tekee oikeastaan melkein kaiken, on tärkeää, että maalimies tietää myös millä tapaa koiraa lähdetään kouluttamaan. Jokaisesta koirasta saa kyllä aggressiivisen, sen eteen ei tarvitse osata mitään, mutta itse suosin saalisviettiin pohjautuvaa (sopii tällaisille herkille bortsuille) suojelukoulutusta. Saalisvietillä käyvä koira haluaa siis vain leikkiä hihan kanssa, kyseessä ei ole minkäänlainen aggressio, vaikka koira purisi kuinka lujaa hihaan ja roikkuisi siinä kiinni. On olemassa myös puolustukseen perustuva koulutus, mutta siinä on koiran pääkopan oltava kunnossa eli koiran on kestettävä kuormitusta hajoamatta siihen. Kaikki tuo on todella kiinnostavaa ainakin teoriassa, vaikkei omista koiristani kisaamaan asti koskaan olisikaan. Onhan mielessä käynyt jo Maxin poismenon jälkeen malikan tai sakemannin hankinta, mutta aina se on vain jäänyt. Olisihan se hieno päästä treenaamaan lajia kunnolla. Bortsun kanssa kun menee kentälle, se on lähinnä treeniporukan naurattamista. Ei siinä mitään, mukavaa kun ei tarvitse totisena aina vain tokoilla. :) Parhaimmillaan suojelutreeneissä käynti nostattaa koiran motivaatiota leikkimiseen todella hienosti. Maalimiesten taito leikkiä koirien kanssa on myös minusta hienoa katseltavaa. Ja se miten he lukevat koiria. Taitaa olla ainoa laji, jossa näkee kouluttajien kouluttavan treeneissä kävijöiden koiria?
Siinä pikku selostus suojelusta omin silmin nähtynä ja koettuna. Me jatkamme nyt illan viettoa, täällä levätään, ihanan rauhallista!
--------------------------------------
Illalla käväistiin kaupassa, joten Tora pääsi tietenkin mukaan. Ajaessamme parkkihalliin Tora alkoi heti pälyilemään ulos innoissaan, joten selvästi se tietää jo mitä halliin mennään tekemään. Kävimme ensin kaupassa ja sen jälkeen pidin n. 5 min treenit. Vähän kontaktikävelyä, pari maahanmenoa, esine-etsintää ja tunnarikapulan etsintää + luoksetulo lopuksi.
Vein tunnarin "piiloon" niin, että Tora ei nähnyt mitä tein. Tunnari on seinän vierustalla. Palkkaan namilla tunnarin viereen, pentu menee maahan, mutten välitä siitä tässä vaiheessa. Odotan että ensimmäisen palkan jälkeen Tora katsoo minua silmiin ja sen jälkeen haistaa vielä tunnaria, jolloin annan toisen kerran palkkaa.
Ensin linja-autolla kaupunkiin. Kaikki ihmiset kiinnostivat, mutta Tora pysyi kohtuu hyvin paikoillaan. Tässä otos alkumatkasta:
Sitten pikku treenit juna-asemalla. Rullalaukut pelottivat edelleen.
Tänään jätin Toran kevythäkkiin kahdeksi tunniksi, kun lähdin käymään asioilla. Luultavasti aika on kulunut hyvin, koska pyysin naapuria soittamaan jos alkaa seinät kaatumaan. Tora näytti heräävän juuri kun avasin oven, joten ainakin se on nukkunut hetken aikaa. Laitoin häkin Hiskin häkin viereen, niin että Tora näkee Hiskin. Ihanaa, kun ei tarvinnut pelätä mitä pentu hajoittaa pois ollessani tai loukkaa itsensä johonkin. Toivottavasti tuo häkissä olo alkaa sujua niin hyvin että voisin jättää pidemmäksikin aikaa. Kyselen naapurilta vielä kuulumisia, kun häntä näen.
Kävimme yhteislenkillä illalla, minä ja kolme koiraani. Hiski on taas vaihteeksi ollut ylivireässä "miestilassa", yrittää astua Joséa, mutta ei uskalla ja jatkuvasti lipomassa muiden koirieni vehkeitä. Myös lenkkitilanteissa Hiski on alkanut pari päivän sisällä mouruamaan toisia koiria ohittaessa ja muutenkin jos emme liiku koko ajan eteenpäin, joten iltalenkki oli ohitustilanteissa yhtä juhlaa. Olen kallistumassa pallit pois linjalle. No, joka tapauksessa ohituksissa en jaksanut paneutua Hiskin mouruiluun vaan keskityin Toraan. Otin Toralle mukaan ruokaa lenkille ja palkkasin sitä välillä myös leikillä (oksan pätkällä, tiedän, ei hyvä noutoa ja jäljestystä ajatellen, mutta erittäin toimivaa). Ohitukset sujuivat hienosti ja Tora hakeutui myös itse seuraamaan sivulleni.
Tänään rankaisin takapihalla pissakeikalla haukkumisesta kalauttamalla räminätölkin oven pieleen täysillä. Toran ihmisten haukkuminen takapihalla on eilen ja tänään lisääntynyt niin että enää ei riitä yksi epävarma haukku vaan haukku on enemmänkin muuten vaan haukahtelua ja niitä on 2-5. Joten pamautin tölkillä juuri kun pentu oli pissalla ja haukkui... uups. Tora juoksi ovelle, käskin sen takaisin pissalla ja se meni (onneksi), pääsin palkitsemaan hyvästä käytöksestä. Pitäisi laittaa pentu ulos aina kun siinä kävelee ihmisiä ja mennä itse myös jotta ehtii rankaista kunnolla kerran. Ettei vielä totu tuohon tölkkiin jos sitä ravistelen ovensuussa. Muutenkin kun on tuollainen jääräpää tietyissä asioissa.
Tuosta häiriökäytöksestä tuli vielä mieleen remmissä Josen ja Hiskin päälle tempoilu. Joka pentu on kyllä harrastanut tätä. Eli loppulenkistä kun alkaa kyllästyttää ja kytken remmiin niin yritetään purra toisia koiria ja riekutaan joka suuntaan niin että kävely on yhtä kompastelua koiralaumaan. Olen kieltänyt remmistä nyppäisyllä ja kieltosanalla, mutta kovin on lyhyt muisti tässäkin asiassa. Ei siis minkäänlaista samaa herkkyyttä kuin mitä Josessa on pentuna ollut, mikä on toisaalta hyvä jos tuosta haluaisin kaverin suojelukentille.
Joku saattaa ihmetellä miksi minua kiinnostaa suojelu. Normaali koiraharrastajan mielikuvahan suojelusta on usein se, että laji ei ole kovin koiraystävällinen ja että siellä tehdään koirista hulluja. Olen itsekin aikoinani ajatellut samoin ja kyllähän siellä käytetään myös kovempia otteita (joissain kentillä, ei kaikissa!).
Olen jo vuosia sitten kiinnostunut kuitenkin myös tästä lajista, aivan kuin muistakin koiraurheilulajeista ja todennut, että oikein tehtynä laji ei ole millään tavalla vahingollista koiran käytökselle. Silti painotan lujasti sitä, että mielestäni laji ei sovi alkuunkaan vasta-alkajalle ja on hyvin tärkeää tietää oman koiransa luonne ja osata erottaa kaksi eri tapaa opettaa suojelua ja valita niistä koiran luonteelle sopiva tapa. Myös laumanjohtajuusasiat olisi hyvä osata etu- ja takaperin ja ymmärtää miksi suojelukoiran käytöstä muokataan mihinkin suuntaan.
Koska suojelussa maalimies tekee oikeastaan melkein kaiken, on tärkeää, että maalimies tietää myös millä tapaa koiraa lähdetään kouluttamaan. Jokaisesta koirasta saa kyllä aggressiivisen, sen eteen ei tarvitse osata mitään, mutta itse suosin saalisviettiin pohjautuvaa (sopii tällaisille herkille bortsuille) suojelukoulutusta. Saalisvietillä käyvä koira haluaa siis vain leikkiä hihan kanssa, kyseessä ei ole minkäänlainen aggressio, vaikka koira purisi kuinka lujaa hihaan ja roikkuisi siinä kiinni. On olemassa myös puolustukseen perustuva koulutus, mutta siinä on koiran pääkopan oltava kunnossa eli koiran on kestettävä kuormitusta hajoamatta siihen. Kaikki tuo on todella kiinnostavaa ainakin teoriassa, vaikkei omista koiristani kisaamaan asti koskaan olisikaan. Onhan mielessä käynyt jo Maxin poismenon jälkeen malikan tai sakemannin hankinta, mutta aina se on vain jäänyt. Olisihan se hieno päästä treenaamaan lajia kunnolla. Bortsun kanssa kun menee kentälle, se on lähinnä treeniporukan naurattamista. Ei siinä mitään, mukavaa kun ei tarvitse totisena aina vain tokoilla. :) Parhaimmillaan suojelutreeneissä käynti nostattaa koiran motivaatiota leikkimiseen todella hienosti. Maalimiesten taito leikkiä koirien kanssa on myös minusta hienoa katseltavaa. Ja se miten he lukevat koiria. Taitaa olla ainoa laji, jossa näkee kouluttajien kouluttavan treeneissä kävijöiden koiria?
Siinä pikku selostus suojelusta omin silmin nähtynä ja koettuna. Me jatkamme nyt illan viettoa, täällä levätään, ihanan rauhallista!
--------------------------------------
Illalla käväistiin kaupassa, joten Tora pääsi tietenkin mukaan. Ajaessamme parkkihalliin Tora alkoi heti pälyilemään ulos innoissaan, joten selvästi se tietää jo mitä halliin mennään tekemään. Kävimme ensin kaupassa ja sen jälkeen pidin n. 5 min treenit. Vähän kontaktikävelyä, pari maahanmenoa, esine-etsintää ja tunnarikapulan etsintää + luoksetulo lopuksi.
Vein tunnarin "piiloon" niin, että Tora ei nähnyt mitä tein. Tunnari on seinän vierustalla. Palkkaan namilla tunnarin viereen, pentu menee maahan, mutten välitä siitä tässä vaiheessa. Odotan että ensimmäisen palkan jälkeen Tora katsoo minua silmiin ja sen jälkeen haistaa vielä tunnaria, jolloin annan toisen kerran palkkaa.
keskiviikko 14. tammikuuta 2009
16 viikkoa ja 6 päivää
Tora oli eilen pari tuntia kanssani hallilla "töissä" taas, koska en viitsinyt jättää sitä tuhoamaan asuntoa. Pitäisi hankkia häkki Porin kämppään, jotta pennun voisi rauhallisin mielin jättää kotiin muutamaksi tunniksi. Eilenkin kun kävin viemässä roskat, pentu oli tunkenut itsensä keittiön ja olohuoneen erottavan aidan läpi, hyvä ettei ollut jäänyt siihen jumiin. Kaikkea tuollaista vahinkoa voi sattua, pelkään että pentu loukkaa itsensä koheltaessaan. Kaikkea vaarallista ei osaa edes varoa, voihan pentu saada kaapin ovenkin auki jotenkin ja syödä vaikka pesuainetta. Voi olla että olen ylivarovainenkin.
Aamulenkin aikana poikkesin hallille leikkimään hihalla kaikkien koirieni kanssa.
Päivällä kauppareissun aikana (nakitin siskon kauppaan) jäin itse ulos treenaamaan Toran kanssa. Kaikki ihmiset kiinnostivat, Ruuran omistaja sattui tulemaan juuri tässä kohtaa autosta. Sain kuitenkin pidettyä pennun aisoissa, remmikin tällä kertaa kuitenkin kiinnitettynä. Huomasin vielä sellaisen jutun tässä jo pari päivää sitten, että olen vahingossa muutamia kertoja palkannut Toran siitä, että se on pyrkinyt kohti ihmistä, sen jälkeen olen kieltänyt ja kun se tulee luokseni olen antanut palkan. Pentu on siis voinut yhdistää palkan siihen, että kannattaa ryysiä kohti ihmistä jotta kutsutaan pois niin saa palkan... Yritän välttää tätä. On vain vaikeaa (itselle) olla antamatta palkkaa kun koira tottelee ja tulee pois ihmisen luota. Olen siis pyytänyt muuten aina pentua tekemään jotain muuta, esim. sivulle kiellon ja luotulon jälkeen ja sitten vasta palkannut, mutta muutaman kerran palkannut suoraan siitä kun on tulossa ihmisen luota luokseni. Ehkä se on syy siihen, miksi tämän viikon aikana ihmiset ovat kiinnostaneet kovasti, tai sitten pentu on vaan saanut liikaa huomiota vierailta ihmisiltä.
Illalla hallilla Tora olisi tietenkin halunnut koko ajan tehdä jotain, mutta kyllä se paremmin rauhoittui paikoilleen kuin maanantaina. Tuntien aikana tehtiin muutaman kerran jotain pientä, kontaktikävelyä muita koiria kiertäen, eikä se ainakaan siinä yrittänyt lähteä muiden luokse. Tuntien jälkeen annoin Toran morjestella muutamaa ihmistä ja koiria. Koiria kohtaan se on nyt muuttunut kovinkin varmaksi, hyppää melkein heti etutassut sojossa naamalle. :S Ruuran omistaja sai aikaan ilopissat, pointsit siitä, nimittäin ekat ilopissat mitä Tora on tehnyt!
Lähdimme yhdeksän aikaan ajamaan Tampereelle.
Aamulenkit vedin tänään erikseen, isot pojat fillarilenkille ja Tora kävelylle ilman remmiä. Otin mukaani tunnarikapulan ja lelun nakkien lisäksi. Mitään ohitustilanteita ei varsinaisesti tullut vastaan lenkin aikana. Kentällä treenatessa kentän poikki käveli kaksi lasta ja aikuiset rattaineen, mutta näistä ei ollut Toralle mitään häiriötä. Tiputin tunnarin pari kertaa maahan ja Tora löysi sen molemmilla kerroilla hyvin. Annoin käskynkin, mutta eihän se sitä vielä ymmärrä. Mietin vain miten tekisin tunnarin ja esine-etsinnän eron selväksi. Käskyt ovat erilaiset kyllä, esineelle mentäessä juoksen pennun kanssa esineelle ja takaisin eli tähän liittyy myös nouto. Tunnarille mennään remmissä rauhallisesti, en jätä pentua mihinkään kiinni vielä vaan tiputan kapulan pennun huomaamatta johonkin ja sitten vain jään pyörimään siihen paikalle, jotta pentu osuu jossain vaiheessa kapulaan. En haluaisi silti piilotella pelkkää kapulaa, joten tuohon pitänee ottaa pikaisesti joku muu rutiini. Haluan että pentu oppii etsimään minun hajua, eikä tuota kyseistä kapulaa silmillään. Esineelle lähettäessä käytän käsimerkkiäkin. Mutta onkohan tässä kuitenkaan tarpeeksi eroa, ei varmaan. Pitää miettiä lisää. Kuitenkin joudun jättämään kohta pennun kiinni kun piilotan tunnareita ja siksi se voi yhdistää asian esine-etsintään. Etsimisessä on liikaa vauhtia, ei sovi tunnarin tekoon, menee sekoiluksi. Ehkä pitäisi saada esine-etsintä siihen vaiheeseen, että pentu käy itsenäisesti etsimässä esineen ja tuo sen takaisin, jotta tässä kohtaa tulisi selvä ero. En silti jaksa uskoa, että käteen tuonti onnistuu vielä ulkona, sisällä kyllä kohtuu hyvin. Muutenkin noutoa pitää hioa vielä, ärinät ja purinat alkavat jo puoli metriä ennen käteen tuontia tällä hetkellä. Ei näytä kovin hyvältä (tai kuullosta) jos koira esineruudusta tullessaan räyhää esine suussa metrin ennen luovutusta ja mahdollisesti tekee vielä tapporavistukset ennen luovutusta...
Taidan jatkaa tämän viikon loppuun nyt niin että teen molempia, enemmän tunnarin piilottelua ja kokeilen ensi viikolla jos vaikka tunnari sujuisi jo :D Ja jos sujuu niin sillä selvä, mutta nähtäväksi jää.
Hampaita on lähtenyt kaksi ylhäältä. Alhaalla näkyy jo edessä yksi uusi, samoin ylärivissä näkyy jo uusi hammas lähteneen tilalla.
Aamulenkin aikana poikkesin hallille leikkimään hihalla kaikkien koirieni kanssa.
Päivällä kauppareissun aikana (nakitin siskon kauppaan) jäin itse ulos treenaamaan Toran kanssa. Kaikki ihmiset kiinnostivat, Ruuran omistaja sattui tulemaan juuri tässä kohtaa autosta. Sain kuitenkin pidettyä pennun aisoissa, remmikin tällä kertaa kuitenkin kiinnitettynä. Huomasin vielä sellaisen jutun tässä jo pari päivää sitten, että olen vahingossa muutamia kertoja palkannut Toran siitä, että se on pyrkinyt kohti ihmistä, sen jälkeen olen kieltänyt ja kun se tulee luokseni olen antanut palkan. Pentu on siis voinut yhdistää palkan siihen, että kannattaa ryysiä kohti ihmistä jotta kutsutaan pois niin saa palkan... Yritän välttää tätä. On vain vaikeaa (itselle) olla antamatta palkkaa kun koira tottelee ja tulee pois ihmisen luota. Olen siis pyytänyt muuten aina pentua tekemään jotain muuta, esim. sivulle kiellon ja luotulon jälkeen ja sitten vasta palkannut, mutta muutaman kerran palkannut suoraan siitä kun on tulossa ihmisen luota luokseni. Ehkä se on syy siihen, miksi tämän viikon aikana ihmiset ovat kiinnostaneet kovasti, tai sitten pentu on vaan saanut liikaa huomiota vierailta ihmisiltä.
Illalla hallilla Tora olisi tietenkin halunnut koko ajan tehdä jotain, mutta kyllä se paremmin rauhoittui paikoilleen kuin maanantaina. Tuntien aikana tehtiin muutaman kerran jotain pientä, kontaktikävelyä muita koiria kiertäen, eikä se ainakaan siinä yrittänyt lähteä muiden luokse. Tuntien jälkeen annoin Toran morjestella muutamaa ihmistä ja koiria. Koiria kohtaan se on nyt muuttunut kovinkin varmaksi, hyppää melkein heti etutassut sojossa naamalle. :S Ruuran omistaja sai aikaan ilopissat, pointsit siitä, nimittäin ekat ilopissat mitä Tora on tehnyt!
Lähdimme yhdeksän aikaan ajamaan Tampereelle.
Aamulenkit vedin tänään erikseen, isot pojat fillarilenkille ja Tora kävelylle ilman remmiä. Otin mukaani tunnarikapulan ja lelun nakkien lisäksi. Mitään ohitustilanteita ei varsinaisesti tullut vastaan lenkin aikana. Kentällä treenatessa kentän poikki käveli kaksi lasta ja aikuiset rattaineen, mutta näistä ei ollut Toralle mitään häiriötä. Tiputin tunnarin pari kertaa maahan ja Tora löysi sen molemmilla kerroilla hyvin. Annoin käskynkin, mutta eihän se sitä vielä ymmärrä. Mietin vain miten tekisin tunnarin ja esine-etsinnän eron selväksi. Käskyt ovat erilaiset kyllä, esineelle mentäessä juoksen pennun kanssa esineelle ja takaisin eli tähän liittyy myös nouto. Tunnarille mennään remmissä rauhallisesti, en jätä pentua mihinkään kiinni vielä vaan tiputan kapulan pennun huomaamatta johonkin ja sitten vain jään pyörimään siihen paikalle, jotta pentu osuu jossain vaiheessa kapulaan. En haluaisi silti piilotella pelkkää kapulaa, joten tuohon pitänee ottaa pikaisesti joku muu rutiini. Haluan että pentu oppii etsimään minun hajua, eikä tuota kyseistä kapulaa silmillään. Esineelle lähettäessä käytän käsimerkkiäkin. Mutta onkohan tässä kuitenkaan tarpeeksi eroa, ei varmaan. Pitää miettiä lisää. Kuitenkin joudun jättämään kohta pennun kiinni kun piilotan tunnareita ja siksi se voi yhdistää asian esine-etsintään. Etsimisessä on liikaa vauhtia, ei sovi tunnarin tekoon, menee sekoiluksi. Ehkä pitäisi saada esine-etsintä siihen vaiheeseen, että pentu käy itsenäisesti etsimässä esineen ja tuo sen takaisin, jotta tässä kohtaa tulisi selvä ero. En silti jaksa uskoa, että käteen tuonti onnistuu vielä ulkona, sisällä kyllä kohtuu hyvin. Muutenkin noutoa pitää hioa vielä, ärinät ja purinat alkavat jo puoli metriä ennen käteen tuontia tällä hetkellä. Ei näytä kovin hyvältä (tai kuullosta) jos koira esineruudusta tullessaan räyhää esine suussa metrin ennen luovutusta ja mahdollisesti tekee vielä tapporavistukset ennen luovutusta...
Taidan jatkaa tämän viikon loppuun nyt niin että teen molempia, enemmän tunnarin piilottelua ja kokeilen ensi viikolla jos vaikka tunnari sujuisi jo :D Ja jos sujuu niin sillä selvä, mutta nähtäväksi jää.
Hampaita on lähtenyt kaksi ylhäältä. Alhaalla näkyy jo edessä yksi uusi, samoin ylärivissä näkyy jo uusi hammas lähteneen tilalla.
maanantai 12. tammikuuta 2009
16 viikkoa ja 4 päivää, viikkoraportti
Porissa ollaan, pitkästä aikaa ilman Ramia, koska Ramin koulu alkoi tänään. Tulomatkalla käväisin kaupassa ja tein pikku treenit pihassa, lähinnä sitä kontaktia yritin hakea ja palkata ruualla. Tora oli menossa kaikkien luokse häntä heiluen. Eipä siihen paljoa tarvita kun pentu luulee, että jokaiselta ohikulkijalta saa rapsutuksia. Onneksi kukaan ei jäänyt lässyttämään pentua tällä kertaa. Ei ollut hyvät treenit, olin väsynyt.
Eilen illallakin käytiin vielä Tesomalla kaupan pihassa ja sielläkin oli sama juttu: kaikkien ihmisten perään. Tuulen vuoksi myös pihalla lentelevät lehdet kiinnostivat tolkuttomasti. Kuitenkin eiliset iltatreenit sujuivat paremmin kuin tänään.
Jouduin ottamaan Toran mukaan töihin pariksi tunniksi, koska en halunnut jättää sitä tuhoamaan asuntoa. Tuhoamisvimma on vain yltynyt, edes vessassa ei ehdi käymään kun jotain voi jo hajota tai pentuu hyppii pöydillä. Kaupassa käydessänikin pentu oli repinyt autossa papereita ja kaikkea mitä irti sai (ei onneksi itse autoa). Olen huomannut että pentu tietää koska en katso sen perään ja silloin se tekee pahojaan. Tätä käytöstä ei aikaisemmin vielä ollut vaan pentu tuhosi myös aikanani, aivotoiminta siis lisääntynyt. ;D
Hallilla Tora oli aika levoton ja halusi jatkuvasti johonkin suuntaan. Kaatoi tuolin ja veti pöydältä tavarat alas ja hyppeli pitkin hyllyjä etsien ruokaa. Ihan kivasti se silti pysyi ilman remmiäkin keskellä lattiaa kun tehtiin jotain yhdessä (käytin esimerkkinä pentutunneilla), mutta kyllä teki mieli pari kertaa räjähtääkin ja viimeisellä tunnilla sanoinkin että ottakaa vesipullot käteen, pentu pääsee nyt irti. Siinä se kuitenkin sitten pysyi, keskellä lattiaa eikä olisi halunnut omalle paikalleen tulla.
Nyt sitä ollaankin sitten nukuttu koko ilta (Tora siis), joten yöstä tulee varmasti levoton ja kai sillä on ikävä Ramiakin kun se on tottunut piipeloimaan Ramia joka yö kun tulee pissalta. :D Kuvasin viime yönä videon siitä, mitä on piipelointi. Näette sitten jos kehtaan sen lisätä tänne kun makkari on kuin pommin jäljiltä kyseisessä videossa joka on siis kuvattu neljältä yöllä. Ja sitten sen jälkeen voin myös kertoa mistä kyseinen toiminta on alkanut.
En taaskaan ehtinyt tehdä viikkoraporttia ajallaan, mutta tehdään nyt vielä näin keskellä yötä joku lyhyt selostus:
Kontaktikävely:
Edelleen namiavulla, pysyy taas suorana, mutta jos laitan käden taakseni, pentu alkaa jätättää tai edistää.
Maahanmeno:
Tehty enemmän, käsi vähän ylempänä, mutta ei mene etupää edellä vaan etu- ja takapää yhtäaikaa jos jätän kättä ylemmäs. Jatkan käsiavulla edelleen.
Kaukot, istu-seiso-istu:
Onnistuu miltei joka kerta, vasen jalka liikkuu välillä pari senttiä, oikeastaan liukuu istumaan mennessä eteenpäin. Olen tehnyt välillä niin että nami ei ole kädessä kun näytän merkin. Olen puolittain koiran edessä, mutta en ihan edessä vieläkään, jotta näen takajalat. Pentu osuu nenällään käteeni vielä liikkeitä tehdessään.
Eteentulo luoksetulossa:
Täysillä tullaan, välillä liukuu jalkojen välistä taakse. Jää vinoon ellen auta. Osaa katsoa ylös silmiin kun istuu edessä ja pysyy siinä, mutta tarvii käsiapua oikean asennon löytämiseksi.
Sivulletulo ja askeleet:
Vasemmalle hyvä, vas. käännös hyvä, taaksepäin hyvä, eteenpäin, ei hyvä. Eteenpäin mennessä katse voi lähteä eteen, joten etenemme edelleen eteenpäin 2mm kerrallaan nami aikalailla nokassa kiinni ja pää ylhäällä. Oik. käännöstä otettu aika vähän.
Muuta:
Leikkii ja tykkää lelupalkasta jotenkin enemmän kuin namista. Pyrin käyttämään sitä aina kun mahdollista. Uutena otettu nyt tunnarin piilotusta pari kertaa ja lelun etsiminen sujuu jo hienosti. Palautus menee edelleen helposti ohi, noutoja ei olla tehty (lelun) sisätiloissa tämän viikon aikana.
Tuhoaminen on lisääntynyt, riehunta myös. Piippaa helposti, haukahtelee edelleen ja syöksähtelee joka suuntaan kun päästän autosta ulos tai muuten vaan riehaantuu. Olen odottanut rauhoittumista aina kun jaksan/ehdin. Komentaa Hiskiä, jos rapsutan Hiskiä... Komentaa Hiskiä myös jos Hiski hakee esim. palloa. Käy siis kiinni ja murisee. Joselle ei uskalla sanoa juurikaan mitään, joskus ulkona saattaa vähän koheltaa Josen ympärillä. Vetää remmissä, nyppäsyt turhia, remmi ollut normaalisti enkä ole jaksanut vielä kovin puuttua asiaan, vähän pysähdellyt ja odotellut rauhoittumista. Pidän pentua kuitenkin suurimmaksi osaksi irti. Luokse tulee hyvin kutsusta, ohitukset ovat sujuneet tähän asti hyvin lenkeillä, mutta nyt jotenkin tuntuu siltä, että pentu olisi heti menossa kaikkien luo.. jää nähtäväksi. Pitäisi varmaankin alkaa tekemään paikallaistumista. Ja ties mitä, paljon on kaikkea, huh huh. :D nyt väsyttää , kello on puoli yksi yöllä! Miten tämä aika näin kuluu.
Eilen illallakin käytiin vielä Tesomalla kaupan pihassa ja sielläkin oli sama juttu: kaikkien ihmisten perään. Tuulen vuoksi myös pihalla lentelevät lehdet kiinnostivat tolkuttomasti. Kuitenkin eiliset iltatreenit sujuivat paremmin kuin tänään.
Jouduin ottamaan Toran mukaan töihin pariksi tunniksi, koska en halunnut jättää sitä tuhoamaan asuntoa. Tuhoamisvimma on vain yltynyt, edes vessassa ei ehdi käymään kun jotain voi jo hajota tai pentuu hyppii pöydillä. Kaupassa käydessänikin pentu oli repinyt autossa papereita ja kaikkea mitä irti sai (ei onneksi itse autoa). Olen huomannut että pentu tietää koska en katso sen perään ja silloin se tekee pahojaan. Tätä käytöstä ei aikaisemmin vielä ollut vaan pentu tuhosi myös aikanani, aivotoiminta siis lisääntynyt. ;D
Hallilla Tora oli aika levoton ja halusi jatkuvasti johonkin suuntaan. Kaatoi tuolin ja veti pöydältä tavarat alas ja hyppeli pitkin hyllyjä etsien ruokaa. Ihan kivasti se silti pysyi ilman remmiäkin keskellä lattiaa kun tehtiin jotain yhdessä (käytin esimerkkinä pentutunneilla), mutta kyllä teki mieli pari kertaa räjähtääkin ja viimeisellä tunnilla sanoinkin että ottakaa vesipullot käteen, pentu pääsee nyt irti. Siinä se kuitenkin sitten pysyi, keskellä lattiaa eikä olisi halunnut omalle paikalleen tulla.
Nyt sitä ollaankin sitten nukuttu koko ilta (Tora siis), joten yöstä tulee varmasti levoton ja kai sillä on ikävä Ramiakin kun se on tottunut piipeloimaan Ramia joka yö kun tulee pissalta. :D Kuvasin viime yönä videon siitä, mitä on piipelointi. Näette sitten jos kehtaan sen lisätä tänne kun makkari on kuin pommin jäljiltä kyseisessä videossa joka on siis kuvattu neljältä yöllä. Ja sitten sen jälkeen voin myös kertoa mistä kyseinen toiminta on alkanut.
En taaskaan ehtinyt tehdä viikkoraporttia ajallaan, mutta tehdään nyt vielä näin keskellä yötä joku lyhyt selostus:
Kontaktikävely:
Edelleen namiavulla, pysyy taas suorana, mutta jos laitan käden taakseni, pentu alkaa jätättää tai edistää.
Maahanmeno:
Tehty enemmän, käsi vähän ylempänä, mutta ei mene etupää edellä vaan etu- ja takapää yhtäaikaa jos jätän kättä ylemmäs. Jatkan käsiavulla edelleen.
Kaukot, istu-seiso-istu:
Onnistuu miltei joka kerta, vasen jalka liikkuu välillä pari senttiä, oikeastaan liukuu istumaan mennessä eteenpäin. Olen tehnyt välillä niin että nami ei ole kädessä kun näytän merkin. Olen puolittain koiran edessä, mutta en ihan edessä vieläkään, jotta näen takajalat. Pentu osuu nenällään käteeni vielä liikkeitä tehdessään.
Eteentulo luoksetulossa:
Täysillä tullaan, välillä liukuu jalkojen välistä taakse. Jää vinoon ellen auta. Osaa katsoa ylös silmiin kun istuu edessä ja pysyy siinä, mutta tarvii käsiapua oikean asennon löytämiseksi.
Sivulletulo ja askeleet:
Vasemmalle hyvä, vas. käännös hyvä, taaksepäin hyvä, eteenpäin, ei hyvä. Eteenpäin mennessä katse voi lähteä eteen, joten etenemme edelleen eteenpäin 2mm kerrallaan nami aikalailla nokassa kiinni ja pää ylhäällä. Oik. käännöstä otettu aika vähän.
Muuta:
Leikkii ja tykkää lelupalkasta jotenkin enemmän kuin namista. Pyrin käyttämään sitä aina kun mahdollista. Uutena otettu nyt tunnarin piilotusta pari kertaa ja lelun etsiminen sujuu jo hienosti. Palautus menee edelleen helposti ohi, noutoja ei olla tehty (lelun) sisätiloissa tämän viikon aikana.
Tuhoaminen on lisääntynyt, riehunta myös. Piippaa helposti, haukahtelee edelleen ja syöksähtelee joka suuntaan kun päästän autosta ulos tai muuten vaan riehaantuu. Olen odottanut rauhoittumista aina kun jaksan/ehdin. Komentaa Hiskiä, jos rapsutan Hiskiä... Komentaa Hiskiä myös jos Hiski hakee esim. palloa. Käy siis kiinni ja murisee. Joselle ei uskalla sanoa juurikaan mitään, joskus ulkona saattaa vähän koheltaa Josen ympärillä. Vetää remmissä, nyppäsyt turhia, remmi ollut normaalisti enkä ole jaksanut vielä kovin puuttua asiaan, vähän pysähdellyt ja odotellut rauhoittumista. Pidän pentua kuitenkin suurimmaksi osaksi irti. Luokse tulee hyvin kutsusta, ohitukset ovat sujuneet tähän asti hyvin lenkeillä, mutta nyt jotenkin tuntuu siltä, että pentu olisi heti menossa kaikkien luo.. jää nähtäväksi. Pitäisi varmaankin alkaa tekemään paikallaistumista. Ja ties mitä, paljon on kaikkea, huh huh. :D nyt väsyttää , kello on puoli yksi yöllä! Miten tämä aika näin kuluu.
sunnuntai 11. tammikuuta 2009
16 viikkoa ja 3 päivää, yliaktiivista toimintaa
Yöllä oli herätys kuudelta. Pissaa ja kakkaa on riittänyt tähän päivään asti eilisten syömisten johdosta. Aamulla annoin vain puolet normaalimäärästä, koska maha ei ollut vielä ihan normaali, mutta huomattavasti parempi ja pentukin oli virkeä ja nälkäinen.
Lähdimme treeneihin puolilta päivin Lielahteen. Otin Hiskin ja Toran mukaan. Tora kävi aivan kuumana kun otin sen autosta, piippasi ja kohelsi joka suuntaan remmin päässä. Treenien aikana se lähti kerran käsistä toisen koiran luokse ja olisi varmasti lähtenyt enemmänkin ellen olisi pitänyt sitä silmällä koko ajan. Keskittyminen kontaktikävelyssä oli heikkoa, pomppimista. Luoksetulo oli normaali, paikallaoleminen vaikeaa, mutta lelulla leikkiminen kivaa ja lelun etsiminen onnistui hyvin. Uutena otin myös tunnarin etsimistä, mutta tässä palkkaan namilla kapulan viereen, enkä anna ottaa kapulaa suuhun, koska siitä seuraa vain puremista. Ulkona lenkeillä oksat kiinnostavat ja niitä mutustellaan jatkuvasti.
Olimme treeneissä reilu tunnin. Enempää ei oma pää olisi kestänytkään, kun pentu keksi kaikki mahdolliset namikätköt autossa odottaessaan ja lopulta kaivoi itsensä vielä käsilaukkuunkin, jossa oli parit paussikeksit ja osa ehti mennä suuhun jo siinä välissä kun heittäydyin autoon kuskin puolelta nappaamaan keksit pennun suusta. Koska autossa ei ole verkkoa, pentu pyrki joka luukusta ulos. Avasin oven sitten mistä tahansa, aina ensimmäisenä oli pentu. Kerran se karkasikin, mutta palautui saman tien takaisin autoon. Taitaa eilisen päivän makoilut ilmetä ylivilkkautena tänään. *huokaus* Tai sitten totuin eilisen aikana makoilevaan rauhalliseen pentuun.
Lähdimme treeneihin puolilta päivin Lielahteen. Otin Hiskin ja Toran mukaan. Tora kävi aivan kuumana kun otin sen autosta, piippasi ja kohelsi joka suuntaan remmin päässä. Treenien aikana se lähti kerran käsistä toisen koiran luokse ja olisi varmasti lähtenyt enemmänkin ellen olisi pitänyt sitä silmällä koko ajan. Keskittyminen kontaktikävelyssä oli heikkoa, pomppimista. Luoksetulo oli normaali, paikallaoleminen vaikeaa, mutta lelulla leikkiminen kivaa ja lelun etsiminen onnistui hyvin. Uutena otin myös tunnarin etsimistä, mutta tässä palkkaan namilla kapulan viereen, enkä anna ottaa kapulaa suuhun, koska siitä seuraa vain puremista. Ulkona lenkeillä oksat kiinnostavat ja niitä mutustellaan jatkuvasti.
Olimme treeneissä reilu tunnin. Enempää ei oma pää olisi kestänytkään, kun pentu keksi kaikki mahdolliset namikätköt autossa odottaessaan ja lopulta kaivoi itsensä vielä käsilaukkuunkin, jossa oli parit paussikeksit ja osa ehti mennä suuhun jo siinä välissä kun heittäydyin autoon kuskin puolelta nappaamaan keksit pennun suusta. Koska autossa ei ole verkkoa, pentu pyrki joka luukusta ulos. Avasin oven sitten mistä tahansa, aina ensimmäisenä oli pentu. Kerran se karkasikin, mutta palautui saman tien takaisin autoon. Taitaa eilisen päivän makoilut ilmetä ylivilkkautena tänään. *huokaus* Tai sitten totuin eilisen aikana makoilevaan rauhalliseen pentuun.
lauantai 10. tammikuuta 2009
16 viikkoa ja 2 päivää, ylensyöntiä
Lähdimme Josén kanssa aamulla Nokialle treeneihin. Hiski ja Tora jäivät keskenään kotiin. Suljin olohuoneen liukuoven ja muutenkin katsastimme läpi alueen, jolle koirat jäivät. Hiskiä en laittanut häkkiin, jotta Toralla olisi kaveri. Vähän kylmäsi jättää nuo kohelot keskenään ja kun treenit sitten venyivät jo kolmannelle tunnille, alkoi olla sellainen olo, että kotona olisi vastassa täysi kaaos. Eikä oletus mennyt kovin väärään.
Eteisessä oli vastassa edellisenä päivänä portaikkoon jättämäni treenivarusteet laatikosta ulos revittynä ja leviteltynä pitkin lattiaa: oli jälkikapulaa, lelua, vesipulloa, esineruudun tavaroita, jälkiliina ja ties mitä paperia ja kehänauhaa silputtuna. Pissaa löytyi heti ensikatsomalla kaksi lammikkoa. Mutta mikä pahinta, portaikon suljettuna pitävä aita oli kaadettu...
Yläkerrassa työhuoneessa oli roskis levitetty ympäri huonetta. Ei sekään mitään olisi haitannut, mutta vaatekaapissa (ei ovea) oleva pentujen 20kg ruokasäkki oli kallellaan ja pennun mentävä aukko pussin päässä. Kun Rami raportoi näitä yläkerran vahinkoja, huomasin samalla hetkellä miten Toran maha pullotti. Järkyttävää, en tiennyt yhtään paljonko pentu oli syönyt kuivaa nappulaa.
Tunkesin puoli t-lusikallista suolaa pennun kurkusta alas, tarkoituksena oksennuttaa ylimääräinen ruoka pois. Pentu nappasi suolan iloisesti, eikä siitä ollut sen enempää hyötyä. Enempää suolaa en uskaltanut tuon kokoiselle antaa, eikä kaapista löytynyt mitään muutakaan hyödyllistä. Lähdin kävelyttämään koiria, Tora ei olisi jaksanut lähteä edes lenkille ja vaikutti muutenkin vetelältä.
Loppupäivä ja ilta meni siis aivan käteen ylensyönnin vuoksi. En anna tänään mitään ruokaa, joten treeniä ei voida ottaa ja muutenkin pentu on koko päivän vain maannut. Maha on aivan pinkeänä. Pari kertaa tuo on yrittänyt haastaa leikkiä Hiskin kanssa, mutta ei sitten ole jaksanut kuitenkaan alkaa riehua. Todella vetelää touhua. Kauhea ero koiran käytöksessä kun maha on TÄYNNÄ. Pentu ei jaksanut mennä edes Ramia ovelle vastaan kun Rami tuli kaupasta.
Pidän normaalisti pentua pienessä nälässä koko ajan. Se on varmasti hotkinut ruokaa hysteerisenä ja ihmettelen, että se on ylipäänsä lopettanut syömisen jossain vaiheessa. Sehän ei edes pureskele nappuloita. Nappulat turpoavat mahassa vielä vähintää kaksinkertaiseksi. Ihme ettei pentu räjähtänyt.
Että sellainen päivä. Niin ja sitä pissaa löytyi vielä kolme lammikkoa lisää, koska vettä oli tietysti juotu iso kupillinen. Tästä lähtien jätän molemmat kohelot häkkiin jos juodun ne keskenään jättämään. Hiskistä en osaa sanoa oliko se syönyt nappuloita, mutta luultavasti oli. Ahne sekin on.
Eteisessä oli vastassa edellisenä päivänä portaikkoon jättämäni treenivarusteet laatikosta ulos revittynä ja leviteltynä pitkin lattiaa: oli jälkikapulaa, lelua, vesipulloa, esineruudun tavaroita, jälkiliina ja ties mitä paperia ja kehänauhaa silputtuna. Pissaa löytyi heti ensikatsomalla kaksi lammikkoa. Mutta mikä pahinta, portaikon suljettuna pitävä aita oli kaadettu...
Yläkerrassa työhuoneessa oli roskis levitetty ympäri huonetta. Ei sekään mitään olisi haitannut, mutta vaatekaapissa (ei ovea) oleva pentujen 20kg ruokasäkki oli kallellaan ja pennun mentävä aukko pussin päässä. Kun Rami raportoi näitä yläkerran vahinkoja, huomasin samalla hetkellä miten Toran maha pullotti. Järkyttävää, en tiennyt yhtään paljonko pentu oli syönyt kuivaa nappulaa.
Tunkesin puoli t-lusikallista suolaa pennun kurkusta alas, tarkoituksena oksennuttaa ylimääräinen ruoka pois. Pentu nappasi suolan iloisesti, eikä siitä ollut sen enempää hyötyä. Enempää suolaa en uskaltanut tuon kokoiselle antaa, eikä kaapista löytynyt mitään muutakaan hyödyllistä. Lähdin kävelyttämään koiria, Tora ei olisi jaksanut lähteä edes lenkille ja vaikutti muutenkin vetelältä.
Loppupäivä ja ilta meni siis aivan käteen ylensyönnin vuoksi. En anna tänään mitään ruokaa, joten treeniä ei voida ottaa ja muutenkin pentu on koko päivän vain maannut. Maha on aivan pinkeänä. Pari kertaa tuo on yrittänyt haastaa leikkiä Hiskin kanssa, mutta ei sitten ole jaksanut kuitenkaan alkaa riehua. Todella vetelää touhua. Kauhea ero koiran käytöksessä kun maha on TÄYNNÄ. Pentu ei jaksanut mennä edes Ramia ovelle vastaan kun Rami tuli kaupasta.
Pidän normaalisti pentua pienessä nälässä koko ajan. Se on varmasti hotkinut ruokaa hysteerisenä ja ihmettelen, että se on ylipäänsä lopettanut syömisen jossain vaiheessa. Sehän ei edes pureskele nappuloita. Nappulat turpoavat mahassa vielä vähintää kaksinkertaiseksi. Ihme ettei pentu räjähtänyt.
Että sellainen päivä. Niin ja sitä pissaa löytyi vielä kolme lammikkoa lisää, koska vettä oli tietysti juotu iso kupillinen. Tästä lähtien jätän molemmat kohelot häkkiin jos juodun ne keskenään jättämään. Hiskistä en osaa sanoa oliko se syönyt nappuloita, mutta luultavasti oli. Ahne sekin on.
perjantai 9. tammikuuta 2009
16 viikkoa ja 1 päivä, mitä 16 -viikkoinen pentu osaa
Aamulla käytiin katsomassa yhtä toimitilaa Nekalassa, minä, Rami ja Tora. Sen jälkeen käväistiin vielä Ramin äidin työpaikallakin kahvilla ja varastohyllyjen välissä tehtiin parit luoksetulotkin + kiivettiin sellaisen kuljetuskärryn päälle ja harjoiteltiin siinä tasapainoilemista.
Parin tunnin reissun jälkeen Tora nukkui vielä autossa, kun kävin Mustissa ja Mirrissä etsimässä Joselle liinaa, mutta ne maksoivat niin paljon, että hyllylle jäivät. Tiedän, että oma liinani on jossain, mutta missä? Löysin kuitenkin kivan kaulapannan Joselle. Toralle tilasin eilen valopannan ja normaalipannan netistä, kun en ole onnistunut pistolukkopantoja (nättejä sellaisia) löytämään kaupoista. Pistolukkopanta on niin kätevä.
Lenkeillä on tänään käyty koko lauman voimin ja onkin ollut mukavaa kun on lämpimämpi ilma taas. Olen pitänyt Hiskiä remmissä silloin kun koko lauma on liikkeellä, koska muuten en pysty ohitustilanteessa valvomaan niin tarkasti pentua. Ohitimme pari räksyttävää pikkukoiraa ja Tora lähti hiihtämään kohti näitä koiria (sellainen pentujen hämmenyspaniikki, jolloin vaan mennään eteenpäin kohti vaaraa kun pää jumiutuu). Jouduin nappaamaan takista kiinni ja heivauttamaan pennun takaisin tien pientareelle, koska se ei kuullut eikä nähnyt mitään tuossa tilassa. Palkkailin lopuksi nakilla kun tilanne oli rauhoittunut ja oltiin kuljettu kauniisti jonkin matkaa eteenpäin.
Tora selvästi jännittää muita koiria, mutta en kyllä ala lenkeillä päästämään muiden koirien luokse ellei ihan pakko ole tai joku päästä väkisin koiraansa luoksemme. Tora on nyt jo kuitenkin tutustunut enemmän koiriin kuin Hiski aikoinaan, eikä Hiskikään ole mitenkään epäsosiaaliseksi kasvanut. Kuitenkin positiivisia kokemuksia tulee treeneissä kun pentu näkee siellä muita koiria ja huomaa etteivät ne käy päälle tai ettei niitä tarvi pelätä. Ainakin toivon että näin on Torankin kohdalla.
Tora ei ole vieläkään kulkenut autossa takana, vaan vieressäni etupenkillä. Nyt kun se on kasvanut, emme kohta enää mahdu apukuskin paikalle yhdessä jos Rami ajaa autoa. Pitäisi hakea koiraverkko, koska pentu änkeää muuten takaa heti pois. Kokeiltu on, ei tykännyt. Muut koirani pysyvät takana ilman verkkoa, siksi sitä ei ole. Omaa laiskuutta tai mitä lie mukavuuden halua, onhan se pentu lämmin siinä jalkojen päällä, mutta kun se nykyään haluaa istua myös penkillä vieressäni eikä sylissä.
Olen eilen ja tänään tehnyt kaukoja muutamia kertoja niin että kädessäni ei ole namia vaan se tulee toisesta kädestä heti kun pentu suorittaa liikkeen oikein. Aika kivasti se asentoja vaihtelikin, mutta sitten hiipui vaikka mielestäni palkkasin älyttömän nopeasti. Pidän siis namia edelleen kädessä. Jalat ovat pysyneet nyt hyvin paikoillaan kyseisessä suorituksessa.
Voipi olla että nyt uusien kurssien alettua blogiin on tullut lisää lukijoita. Varsinkin pentujen omistajille olen mainostanut, että täällä kannattaa käydä hakemassa vinkkejä tekemisiin. Ajattelin kirjoittaa tähän ihan arkitottiksesta, mitä 16 viikkoinen pentu nyt osaa:
- Odottaa ovella lupaa mennä ulos, katsoo silmiin ja lähtee vasta kun annan käskyn vapaa. Samoin autosta ulos mentäessä ja kun lenkillä irrotan remmin, pentu odottaa vapaana ilman estämistä lupaa lähteä liikkeelle.
- Parin päivän aikana olen huomannut, että pentu on alkanut reagoida käskyyn odota. Käytän tätä käskyä aina kun tulemme risteykseen tai ylitämme tietä tai muuten vain pitää pysähtyä lenkillä. Olen antanut käskyn odota ja pysäyttänyt remmistä. Ainoastaan kehunut ja palkkana on ollut se, että pääsee jatkamaan matkaa. Parin päivän aikana Tora on pysähtynyt itsenäisesti käskyn kuultuaan. Tässäkin se katsoo heti silmiin ja odottaa vapautusta.
- Kahdessa edellisessä, jos pentu ei tottele ja aikoo mennä ilman vapautusta eteenpäin, sanon hiljaisella äänellä a-a ja pentu pysähtyy heti. Tämä on kieltokäskystä ä-ä (joka on voimakkaampi ja opetettu erikseen) lievempi versio enkä vaadi ehdotonta tottelemista. Toiminut se kuitenkin on.
- Kynsien leikkuu ym. hoitotoimenpiteet kuten hampaiden katsominen sujuu melko kivasti. Käskyllä nätisti pentu rauhoittuu syliin tai kyljelleen. (harjoiteltu syliharjoituksena alusta asti)
- Ruoka-aikoina treenaamme aina ennen ruokaa n. 2min tai sitten osa tai koko ruoka on ulkona mukana ja annan sen siellä luoksetulosta. Luoksetulo toimii hyvin ja pentu tulee aina täysillä kun kutsun nimellä. Ulko-ovella kutsun pentua käskyllä sisälle ja se ei ole ehdoton käsky. Joskus viivytellään vähän, mutta yleisesti pentu tulee käskystä kyllä heti sisälle ja muutenkin se tulee itsenäisesti sisälle asiat tehtyään.
- Sisäsiisteys. Vahinkoja ei ole sattunut sisälle enää muutamaan viikkoon. Tosin olen kotona melkein aina kun pentukin ja öisin nukumme putkeen tällä hetkellä 5-7h. Sen ajan pentu on tekemättä pissoja tai kakkoja. Pyytää itse ulos, ei ole pyytänyt turhaan kertaakaan, vaan aina on ollut hätä. (Paitsi kerran silloin joku yö vinkui, voi olla että oli hätä, mutta en päästänyt kun edellisestä kerrasta oli vasta pari tuntia) Papereita ei olla käytetty ollenkaan.
- Häkissä olo. Olen opettanut pennun olemaan häkissä, johon se saa luita. Tällä hetkellä pidän pentua häkissää n. 1h ajan, esim. kun haluan rauhassa tehdä töitä tms. ja näin ei tarvi olla koko ajan vahtimassa mitä pentu tuhoaa. Varsinkin kun tietokoneeni on yläkerrassa ja pentu alakerrassa.
- Pureminen. Tämä pentu ei ole mielestäni purrut juuri ollenkaan. Tai siis näykkinyt. Ramia naamaan kyllä näykitään vieläkin usein, mutta en ole nähnyt pennun tekevän sitä kenellekään muulle. Väsähtäneenä ottaa kättä suuhun kyllä, mutta lopettaa heti kun sanon ä-ä ja alkaa nuolla. Melko pientä verrattuna Hiskiin joka hampailee vieläkin jos luvan antaa. :D Remmiin puremista ei ole ollut ollenkaan (käytän remmiin puremista palkkana kyllä nykyään), eikä vaatteissa roikkumistakaan ole ollut.
- Pidän pentua irti pääsääntöisesti aina kun en ole vilkkaasti liikennöidyllä alueella. Voin päästää pennun irti myös vilkkaissa paikoissa silloin kun treenaamme, koska se ei silloin ole kiinnostunut mistään muusta kuin ruuasta joka on tulossa. Esim. parkkihallissa päästän autosta suoraan vapaaksi, mutta pentu jää odottamaan auton viereen koska treenit alkavat.
- Ärinät ja murinat. En ole kertaakaan kuullut, että Tora murisisi ihmiselle. Hiskin kanssa leikkiessään se pitää kyllä kovaa meteliä, samoin lelulla kun leikimme ärinää kuuluu. Lelu muuten irtoaa tällä hetkellä vielä ainakin käskyllä irti. Olen rajoittanut Hiskin ja Toran leikkimistä, komennan jos menee yli enkä anna aina leikkiä kun Tora haluaisi. Leikin itse lelulla Toran kanssa sisällä, jos sillä on kova riehukohtaus menossa eikä se malta rauhoittua. Aloitan itse leikin ja myös lopetan sen ennen kuin pentu lopettaa.
- Pannan laitto, takin laitto + poisottamiset. Pentu tulee luokse, istuu ja odottaa kunnes kaikki on valmista, lopuksi annan namin ja sanon vapaa. Aluksi yritti juosta joka välissä karkuun, mutta en päästänyt ja kehuin kun se oli paikoillaan. Kerron aina pennulle mitä tehdään: laitetaan takki päälle, otetaan panta pois jne. Kun esim tullaan lenkiltä sisälle ja pentu menee olohuoneeseen kutsun se eteiseen sanoilla tules tänne, otetaan panta pois, koska tällöin tulemisen ei tarvi olla ehdotonta. Ehdotonta tulemista luokse vaadin vain kun sanon pennun nimen. Siksi en koskaan sano nimeä (no ehkä joskus vahingossa) muutoin kuin silloin kun aion palkita luoksetulosta ja kun olen varma siitä että pentu myös tulee. (voiko siitä olla koskaan aivan varma?)
Mitäs tuo sitten ei osaa tai mitä huonoja asioita tämän ikäisessä pennussa vielä on? Noh.. kaikki tavarat hajoaa mitä jää pennun ulottuville. Se kiipeilee ja hyppii ja sitä kiinnostaa kaikki mitä suuhun voi saada. Hyppii päin, ei olla puututtu asiaan koska se ei haittaa minua. Pentu ei osaa lenkillä kulkea sitä puolta tiestä mitä käsken, joten taakse on vilkuiltava koko ajan kun se on irti ettei kukaan hiihdä sen päälle. Pentu ei osaa rauhoittua käskystä paikoilleen silloin kun niin pyydetään, se sekoilee kun haluaa ja nukkuu kun haluaa. Pennusta ei ole vielä mitään hyötyä arkiaskareissa, se ei osaa nostaa tippuneita tavaroita käskystä tai viedä tavaroita huoneesta toiseen toiselle ihmiselle käskystä. :D Ei kai noita huonoja puolia niin paljoa ole ja äkkiäkös nuo pennut kasvavat!
Tässä näitä arkiasioita mitä mieleen tuli. Sitten on tietysti kaikki tottelevaisuuteen liittyvät asiat, mitä meillä harjoitellaan kaikista eniten. :)
Parin tunnin reissun jälkeen Tora nukkui vielä autossa, kun kävin Mustissa ja Mirrissä etsimässä Joselle liinaa, mutta ne maksoivat niin paljon, että hyllylle jäivät. Tiedän, että oma liinani on jossain, mutta missä? Löysin kuitenkin kivan kaulapannan Joselle. Toralle tilasin eilen valopannan ja normaalipannan netistä, kun en ole onnistunut pistolukkopantoja (nättejä sellaisia) löytämään kaupoista. Pistolukkopanta on niin kätevä.
Lenkeillä on tänään käyty koko lauman voimin ja onkin ollut mukavaa kun on lämpimämpi ilma taas. Olen pitänyt Hiskiä remmissä silloin kun koko lauma on liikkeellä, koska muuten en pysty ohitustilanteessa valvomaan niin tarkasti pentua. Ohitimme pari räksyttävää pikkukoiraa ja Tora lähti hiihtämään kohti näitä koiria (sellainen pentujen hämmenyspaniikki, jolloin vaan mennään eteenpäin kohti vaaraa kun pää jumiutuu). Jouduin nappaamaan takista kiinni ja heivauttamaan pennun takaisin tien pientareelle, koska se ei kuullut eikä nähnyt mitään tuossa tilassa. Palkkailin lopuksi nakilla kun tilanne oli rauhoittunut ja oltiin kuljettu kauniisti jonkin matkaa eteenpäin.
Tora selvästi jännittää muita koiria, mutta en kyllä ala lenkeillä päästämään muiden koirien luokse ellei ihan pakko ole tai joku päästä väkisin koiraansa luoksemme. Tora on nyt jo kuitenkin tutustunut enemmän koiriin kuin Hiski aikoinaan, eikä Hiskikään ole mitenkään epäsosiaaliseksi kasvanut. Kuitenkin positiivisia kokemuksia tulee treeneissä kun pentu näkee siellä muita koiria ja huomaa etteivät ne käy päälle tai ettei niitä tarvi pelätä. Ainakin toivon että näin on Torankin kohdalla.
Tora ei ole vieläkään kulkenut autossa takana, vaan vieressäni etupenkillä. Nyt kun se on kasvanut, emme kohta enää mahdu apukuskin paikalle yhdessä jos Rami ajaa autoa. Pitäisi hakea koiraverkko, koska pentu änkeää muuten takaa heti pois. Kokeiltu on, ei tykännyt. Muut koirani pysyvät takana ilman verkkoa, siksi sitä ei ole. Omaa laiskuutta tai mitä lie mukavuuden halua, onhan se pentu lämmin siinä jalkojen päällä, mutta kun se nykyään haluaa istua myös penkillä vieressäni eikä sylissä.
Olen eilen ja tänään tehnyt kaukoja muutamia kertoja niin että kädessäni ei ole namia vaan se tulee toisesta kädestä heti kun pentu suorittaa liikkeen oikein. Aika kivasti se asentoja vaihtelikin, mutta sitten hiipui vaikka mielestäni palkkasin älyttömän nopeasti. Pidän siis namia edelleen kädessä. Jalat ovat pysyneet nyt hyvin paikoillaan kyseisessä suorituksessa.
Voipi olla että nyt uusien kurssien alettua blogiin on tullut lisää lukijoita. Varsinkin pentujen omistajille olen mainostanut, että täällä kannattaa käydä hakemassa vinkkejä tekemisiin. Ajattelin kirjoittaa tähän ihan arkitottiksesta, mitä 16 viikkoinen pentu nyt osaa:
- Odottaa ovella lupaa mennä ulos, katsoo silmiin ja lähtee vasta kun annan käskyn vapaa. Samoin autosta ulos mentäessä ja kun lenkillä irrotan remmin, pentu odottaa vapaana ilman estämistä lupaa lähteä liikkeelle.
- Parin päivän aikana olen huomannut, että pentu on alkanut reagoida käskyyn odota. Käytän tätä käskyä aina kun tulemme risteykseen tai ylitämme tietä tai muuten vain pitää pysähtyä lenkillä. Olen antanut käskyn odota ja pysäyttänyt remmistä. Ainoastaan kehunut ja palkkana on ollut se, että pääsee jatkamaan matkaa. Parin päivän aikana Tora on pysähtynyt itsenäisesti käskyn kuultuaan. Tässäkin se katsoo heti silmiin ja odottaa vapautusta.
- Kahdessa edellisessä, jos pentu ei tottele ja aikoo mennä ilman vapautusta eteenpäin, sanon hiljaisella äänellä a-a ja pentu pysähtyy heti. Tämä on kieltokäskystä ä-ä (joka on voimakkaampi ja opetettu erikseen) lievempi versio enkä vaadi ehdotonta tottelemista. Toiminut se kuitenkin on.
- Kynsien leikkuu ym. hoitotoimenpiteet kuten hampaiden katsominen sujuu melko kivasti. Käskyllä nätisti pentu rauhoittuu syliin tai kyljelleen. (harjoiteltu syliharjoituksena alusta asti)
- Ruoka-aikoina treenaamme aina ennen ruokaa n. 2min tai sitten osa tai koko ruoka on ulkona mukana ja annan sen siellä luoksetulosta. Luoksetulo toimii hyvin ja pentu tulee aina täysillä kun kutsun nimellä. Ulko-ovella kutsun pentua käskyllä sisälle ja se ei ole ehdoton käsky. Joskus viivytellään vähän, mutta yleisesti pentu tulee käskystä kyllä heti sisälle ja muutenkin se tulee itsenäisesti sisälle asiat tehtyään.
- Sisäsiisteys. Vahinkoja ei ole sattunut sisälle enää muutamaan viikkoon. Tosin olen kotona melkein aina kun pentukin ja öisin nukumme putkeen tällä hetkellä 5-7h. Sen ajan pentu on tekemättä pissoja tai kakkoja. Pyytää itse ulos, ei ole pyytänyt turhaan kertaakaan, vaan aina on ollut hätä. (Paitsi kerran silloin joku yö vinkui, voi olla että oli hätä, mutta en päästänyt kun edellisestä kerrasta oli vasta pari tuntia) Papereita ei olla käytetty ollenkaan.
- Häkissä olo. Olen opettanut pennun olemaan häkissä, johon se saa luita. Tällä hetkellä pidän pentua häkissää n. 1h ajan, esim. kun haluan rauhassa tehdä töitä tms. ja näin ei tarvi olla koko ajan vahtimassa mitä pentu tuhoaa. Varsinkin kun tietokoneeni on yläkerrassa ja pentu alakerrassa.
- Pureminen. Tämä pentu ei ole mielestäni purrut juuri ollenkaan. Tai siis näykkinyt. Ramia naamaan kyllä näykitään vieläkin usein, mutta en ole nähnyt pennun tekevän sitä kenellekään muulle. Väsähtäneenä ottaa kättä suuhun kyllä, mutta lopettaa heti kun sanon ä-ä ja alkaa nuolla. Melko pientä verrattuna Hiskiin joka hampailee vieläkin jos luvan antaa. :D Remmiin puremista ei ole ollut ollenkaan (käytän remmiin puremista palkkana kyllä nykyään), eikä vaatteissa roikkumistakaan ole ollut.
- Pidän pentua irti pääsääntöisesti aina kun en ole vilkkaasti liikennöidyllä alueella. Voin päästää pennun irti myös vilkkaissa paikoissa silloin kun treenaamme, koska se ei silloin ole kiinnostunut mistään muusta kuin ruuasta joka on tulossa. Esim. parkkihallissa päästän autosta suoraan vapaaksi, mutta pentu jää odottamaan auton viereen koska treenit alkavat.
- Ärinät ja murinat. En ole kertaakaan kuullut, että Tora murisisi ihmiselle. Hiskin kanssa leikkiessään se pitää kyllä kovaa meteliä, samoin lelulla kun leikimme ärinää kuuluu. Lelu muuten irtoaa tällä hetkellä vielä ainakin käskyllä irti. Olen rajoittanut Hiskin ja Toran leikkimistä, komennan jos menee yli enkä anna aina leikkiä kun Tora haluaisi. Leikin itse lelulla Toran kanssa sisällä, jos sillä on kova riehukohtaus menossa eikä se malta rauhoittua. Aloitan itse leikin ja myös lopetan sen ennen kuin pentu lopettaa.
- Pannan laitto, takin laitto + poisottamiset. Pentu tulee luokse, istuu ja odottaa kunnes kaikki on valmista, lopuksi annan namin ja sanon vapaa. Aluksi yritti juosta joka välissä karkuun, mutta en päästänyt ja kehuin kun se oli paikoillaan. Kerron aina pennulle mitä tehdään: laitetaan takki päälle, otetaan panta pois jne. Kun esim tullaan lenkiltä sisälle ja pentu menee olohuoneeseen kutsun se eteiseen sanoilla tules tänne, otetaan panta pois, koska tällöin tulemisen ei tarvi olla ehdotonta. Ehdotonta tulemista luokse vaadin vain kun sanon pennun nimen. Siksi en koskaan sano nimeä (no ehkä joskus vahingossa) muutoin kuin silloin kun aion palkita luoksetulosta ja kun olen varma siitä että pentu myös tulee. (voiko siitä olla koskaan aivan varma?)
Mitäs tuo sitten ei osaa tai mitä huonoja asioita tämän ikäisessä pennussa vielä on? Noh.. kaikki tavarat hajoaa mitä jää pennun ulottuville. Se kiipeilee ja hyppii ja sitä kiinnostaa kaikki mitä suuhun voi saada. Hyppii päin, ei olla puututtu asiaan koska se ei haittaa minua. Pentu ei osaa lenkillä kulkea sitä puolta tiestä mitä käsken, joten taakse on vilkuiltava koko ajan kun se on irti ettei kukaan hiihdä sen päälle. Pentu ei osaa rauhoittua käskystä paikoilleen silloin kun niin pyydetään, se sekoilee kun haluaa ja nukkuu kun haluaa. Pennusta ei ole vielä mitään hyötyä arkiaskareissa, se ei osaa nostaa tippuneita tavaroita käskystä tai viedä tavaroita huoneesta toiseen toiselle ihmiselle käskystä. :D Ei kai noita huonoja puolia niin paljoa ole ja äkkiäkös nuo pennut kasvavat!
Tässä näitä arkiasioita mitä mieleen tuli. Sitten on tietysti kaikki tottelevaisuuteen liittyvät asiat, mitä meillä harjoitellaan kaikista eniten. :)
torstai 8. tammikuuta 2009
16 viikkoa, 2. rokotus
Paino 7.7kg takin kanssa.
Yöllä: nukuimme koko yön rauhallisesti! (Tampereella ja makuuhuoneessa)
Siinä se sitten oli, ensimmäiset 16 viikkoa pennun elämää.
Kävimme tänään toisilla rokotuksilla. Palleja ei löytynyt nytkään, joten eipä niitä taida sitten tullakaan. Kaksi alahammasta on lähtenyt, muut vielä tallella. Muuten eläinlääkärikeikka sujui ongelmitta, hampaat katsottiin nätisti. Raivotautirokotus vähän kirpaisi, mutta ei mitään ulinoita. Treenailin vähän tottistakin odotustilassa ja Tora kävi rapsuteltavana naapuripenkissäkin. Pari koiraa vähän jännitti sisäänmennessä.
Ulkona on niin kylmä, ettemme voineet tehdä normaalipituista aamulenkkiä. Kokeilin taas lelunpiilotusta (alkeis esineruutu) ,olisiko tämä ollut siis kolmas kerta kun asiaa treenataan ja Tora hokasi samantien mistä on kyse. Laitoin pennun remmistä kiinni kadun varressa olevaan roskikseen ja vein lelun tien toiselle puolelle pöheikköön. Tora osasi jopa pyytää katseella lupaa lähteä lelulle (käytän käskyä etsi) ja vaikka meidät ohitti joku kävelijä juuri kun olin lähettämässä pennun pöheikköön, oli suoritus erinomainen. Pidän pennun vielä remmissä, koska palautus jää muuten vajaaksi. Teimme kolme toistoa. Taas tuli todistettua miten nopeasti pentu oppii.
Eläinlääkäristä tullessa morjestimme naapurin rotikkaa. Se pelotti aluksi, mutta kun menin itse edellä puhumatta mitään, Tora tuli perässä ja sen jälkeen ei enää pelottanut.
Iltapäivällä kävimme treenaamassa Citymarketin parkkihallissa, koska ulkona oli aivan liian kylmä. Lelu oli Toran mielestä maailman hienoin juttu ja teimme taas parit piilotukset, seuraamista ja lopuksi luoksetulon.
Lisään tähän alkuviikon videoita:
Maanantaina kuvattua kontaktikävelyä
Laiskan ohjaajan tokohyppytreeniä (odotan vain että pentu tekee oikein...):
Luoksetulo eteen:
Kaukokäskyt, alussa sitä sähläämistä kun on liian nälkä, lopussa alkaa homma sujumaan. Takajalat pyritään siis pitämään paikoillaan tässä harjoituksessa ja sama pitäisi suorittaa lopulta niin että itse seison 15m päässä koirasta...
Yöllä: nukuimme koko yön rauhallisesti! (Tampereella ja makuuhuoneessa)
Siinä se sitten oli, ensimmäiset 16 viikkoa pennun elämää.
Kävimme tänään toisilla rokotuksilla. Palleja ei löytynyt nytkään, joten eipä niitä taida sitten tullakaan. Kaksi alahammasta on lähtenyt, muut vielä tallella. Muuten eläinlääkärikeikka sujui ongelmitta, hampaat katsottiin nätisti. Raivotautirokotus vähän kirpaisi, mutta ei mitään ulinoita. Treenailin vähän tottistakin odotustilassa ja Tora kävi rapsuteltavana naapuripenkissäkin. Pari koiraa vähän jännitti sisäänmennessä.
Ulkona on niin kylmä, ettemme voineet tehdä normaalipituista aamulenkkiä. Kokeilin taas lelunpiilotusta (alkeis esineruutu) ,olisiko tämä ollut siis kolmas kerta kun asiaa treenataan ja Tora hokasi samantien mistä on kyse. Laitoin pennun remmistä kiinni kadun varressa olevaan roskikseen ja vein lelun tien toiselle puolelle pöheikköön. Tora osasi jopa pyytää katseella lupaa lähteä lelulle (käytän käskyä etsi) ja vaikka meidät ohitti joku kävelijä juuri kun olin lähettämässä pennun pöheikköön, oli suoritus erinomainen. Pidän pennun vielä remmissä, koska palautus jää muuten vajaaksi. Teimme kolme toistoa. Taas tuli todistettua miten nopeasti pentu oppii.
Eläinlääkäristä tullessa morjestimme naapurin rotikkaa. Se pelotti aluksi, mutta kun menin itse edellä puhumatta mitään, Tora tuli perässä ja sen jälkeen ei enää pelottanut.
Iltapäivällä kävimme treenaamassa Citymarketin parkkihallissa, koska ulkona oli aivan liian kylmä. Lelu oli Toran mielestä maailman hienoin juttu ja teimme taas parit piilotukset, seuraamista ja lopuksi luoksetulon.
Lisään tähän alkuviikon videoita:
Maanantaina kuvattua kontaktikävelyä
Laiskan ohjaajan tokohyppytreeniä (odotan vain että pentu tekee oikein...):
Luoksetulo eteen:
Kaukokäskyt, alussa sitä sähläämistä kun on liian nälkä, lopussa alkaa homma sujumaan. Takajalat pyritään siis pitämään paikoillaan tässä harjoituksessa ja sama pitäisi suorittaa lopulta niin että itse seison 15m päässä koirasta...
tiistai 6. tammikuuta 2009
15 viikkoa ja 5 päivää
Yöllä kuulin taas vinkumista. Menimme nukkumaan kahdelta ja Tora herätti piippaamalla neljältä. En suostunut nousemaan, koska tiesin ettei kyse ole mistään hädästä. Tora nukahtikin hetken päästä tai sitten minä nukahdin, mutta mitään pissoja ei sisältä aamulla löytynyt. Seuraava piippaus oli kuudelta aamulla, jolloin Toralla oli oikeasti jo hätä. Aamulla puoli yhdeksältä alkoi taas piippaus, nälkä.. odotin sängyssä kunnes piippaus loppui ja pentu meni takaisin nukkumaan. Sen jälkeen nousin ja annoin ruuan.
En tiedä mikä tämän piippauksen on nyt aktivoinut, mutta tämä taisi olla jo kolmas vai neljäs yö kun tätä piippausta esiintyy. Ennen se on ollut syystä = nyt on hätä ja kestoltaan pari vinkaisua ja sillä selvä. Nyt piippaillaan turhasta ja monta minuuttia. Ärsyttävää. Pyrin nyt olemaan huomioimatta piippausta ja odottamaan aina niin kauan että piippaus loppuu, jottei pentu opi että piippaamalla saa asioita periksi. Piippausta esiintyy ensisijaisesti ulosmentäessä ja ruokaa odottaessa.
Tänään käytiin ohitustreeneissä, joissa oli vain kaksi koiraa. Ohitukset sujuivat ihan hyvin vaikka Tora haahuilikin ties missä ojissa. Saatiin hienoja kuviakin, kiitokset Janinalle.
Iltapäivällä otin Toran Hiskin tunnille, koska Tora ei päässyt omalle tunnilleen minun toimiessani ohjaajana.
Olen vielä huomisenkin Porissa, joten videoiden lataaminen blogiin taitaa jäädä torstaille.
maanantai 5. tammikuuta 2009
15 viikkoa ja 4 päivää, 2. hammas lähti
Taas lähti hammas, alhaalta keskeltä. Kaksi hammasta lähtenyt. Hassun näköistä. :D
En tässä kiireessä taida ehtiä viikkoraporttia kirjoittamaan ja videotkin mitä tänään otettiin hallilla eivät suostuneet siirtymään koneelle. Kone on hidas kuin etana (kiitos mokkulan), hyvä kun pystyy sähköposteihin vastaamaan.
Haukkumista on esiintynyt tänäänkin runsain mitoin. Ajattelin ottaa heittoketjun mukaan ulos ja pamauttaa seuraavaksi sillä, ainakin jos haukkuminen johtuu sellaisesta riehamielialasta. Tänään haukuttiin myös sellaista pyörillä liikkuvaa kassia, joten teen sellaisen kassin kun pääsen Tampereelle ja vedän sitä mukanani kunnes haukkuminen loppuu. Osaan haukkumisista liittyy epävarmuus, kuten tuohon kassiin.
Eilen Tora oli saanut sellaiset haukkuraivarit (samat kuin auton pyyhkimistä), kun isä porasi kattoon reiän. En ollut itse kotona. Tora käy myös imurin kimppuun vähän samalla tyylillä. En ole puuttunut asiaan vaan jatkanut imurointia suulakkeessa roikkuvasta pennusta huolimatta. Myös lattiamoppi saa saman vastaanoton.
Ja jos nyt en ehdi viikkoraporttia sen enempää laatimaan niin tässä tosi nopea tiivistys:
Kontaktikävely on ollut suorempaa. Sivulletulo hyvä, mutta askel eteenpäin niin katse harhailee, joten palasin millin etenemiseen ja nami alempana kuonossa jotta pää pysyy ylhäällä. Kaukot sujuu välillä täydellisesti, siis asennonvaihdot seiso-istu-seiso, mutta välillä vasen takajalka liikkuu istuessa eteenpäin. Namia pidän kädessä ja käsi kuonossa ja edelleen olen pennun sivulla jotta näen ne takajalat. Rami kuvasi tänään kaukoja ja sanoi että huomattava ero siihen ensimmäiseen videoon, mutta itse en huomaa juurikaan eroa.
Nouto on alkanut sujua, tänään hallilla kuitenkin vain kerran ja toisella jäi pelleilemään (lelun nouto siis kyseessä). Lelu tuntuu kelpaavan paremmin kuin nami muutenkin.
Maahanmenot edelleen kädellä ja mielestäni ei ole edistynyt mihinkään.
Hyppy ei ole hahmottunut vielä, mutta sitä ei olla otettu kuin Porissa käydessä.
Hiskin ja Toran riehumista on vähennetty, leluja on lattialla vain muutama ja nekin on aktivointileluja. Kyllä nuo kaksi edelleen painivat aina välillä kun en jaksa koko ajan puuttua.
Piippailukin on lisääntynyt huomattavasti.
Äsken sisko ja sen jätkäkaveri kävi tuossa ulko-ovella ja taas tuli haukku. Ugh. :D
Mutta on se suloinen. <3
Nyt loppuu tämä koneella istuminen tähän. Kirjoittelen taas kun ehdin/jaksan. Huomenna kiire päivä.
En tässä kiireessä taida ehtiä viikkoraporttia kirjoittamaan ja videotkin mitä tänään otettiin hallilla eivät suostuneet siirtymään koneelle. Kone on hidas kuin etana (kiitos mokkulan), hyvä kun pystyy sähköposteihin vastaamaan.
Haukkumista on esiintynyt tänäänkin runsain mitoin. Ajattelin ottaa heittoketjun mukaan ulos ja pamauttaa seuraavaksi sillä, ainakin jos haukkuminen johtuu sellaisesta riehamielialasta. Tänään haukuttiin myös sellaista pyörillä liikkuvaa kassia, joten teen sellaisen kassin kun pääsen Tampereelle ja vedän sitä mukanani kunnes haukkuminen loppuu. Osaan haukkumisista liittyy epävarmuus, kuten tuohon kassiin.
Eilen Tora oli saanut sellaiset haukkuraivarit (samat kuin auton pyyhkimistä), kun isä porasi kattoon reiän. En ollut itse kotona. Tora käy myös imurin kimppuun vähän samalla tyylillä. En ole puuttunut asiaan vaan jatkanut imurointia suulakkeessa roikkuvasta pennusta huolimatta. Myös lattiamoppi saa saman vastaanoton.
Ja jos nyt en ehdi viikkoraporttia sen enempää laatimaan niin tässä tosi nopea tiivistys:
Kontaktikävely on ollut suorempaa. Sivulletulo hyvä, mutta askel eteenpäin niin katse harhailee, joten palasin millin etenemiseen ja nami alempana kuonossa jotta pää pysyy ylhäällä. Kaukot sujuu välillä täydellisesti, siis asennonvaihdot seiso-istu-seiso, mutta välillä vasen takajalka liikkuu istuessa eteenpäin. Namia pidän kädessä ja käsi kuonossa ja edelleen olen pennun sivulla jotta näen ne takajalat. Rami kuvasi tänään kaukoja ja sanoi että huomattava ero siihen ensimmäiseen videoon, mutta itse en huomaa juurikaan eroa.
Nouto on alkanut sujua, tänään hallilla kuitenkin vain kerran ja toisella jäi pelleilemään (lelun nouto siis kyseessä). Lelu tuntuu kelpaavan paremmin kuin nami muutenkin.
Maahanmenot edelleen kädellä ja mielestäni ei ole edistynyt mihinkään.
Hyppy ei ole hahmottunut vielä, mutta sitä ei olla otettu kuin Porissa käydessä.
Hiskin ja Toran riehumista on vähennetty, leluja on lattialla vain muutama ja nekin on aktivointileluja. Kyllä nuo kaksi edelleen painivat aina välillä kun en jaksa koko ajan puuttua.
Piippailukin on lisääntynyt huomattavasti.
Äsken sisko ja sen jätkäkaveri kävi tuossa ulko-ovella ja taas tuli haukku. Ugh. :D
Mutta on se suloinen. <3
Nyt loppuu tämä koneella istuminen tähän. Kirjoittelen taas kun ehdin/jaksan. Huomenna kiire päivä.
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
15 viikkoa ja 3 päivää, hampaat alkavat vaihtua
Kamerakännykällä otetut huonot kuvat, mutta näistä näkee miten korvat elää tällä hetkellä ihan omaa elämäänsä.
Äiti, isä ja pappa tulivat tänään Porista vierailulle ja lopun iltaa tein töitä koneella, joten en jaksa enää tänään tehdä viikkoraporttia.
Toralla lähti eilen ensimmäinen hammas, alhaalta ja se vinkui yöllä jotain turhanpäiväistä. Tänään se on ollut jotenkin väsyneempi ja toinen korvakin lurpattaa taas. Johtuisikohan hampaiden vaihtumisesta olotila. Muutenkin Tora on ollut kuluneen viikon ajan haukkuherkempi, joten joku neljän kuukauden uhmis kaiketi päällä. Yritän ehtiä huomenna kirjaamaan viikon temppuilut, mutta huomenna lähdetään taas Poriin töihin...
lauantai 3. tammikuuta 2009
15 viikkoa ja 2 päivää
Nukuin sohvalla ja Tora herätti pari kertaa yön aikana. En jaksa levotonta muksua ja pentua samassa huoneessa, siksi tämä järjestely.
Aamulenkillä kävimme kiertämässä lähikaupan maastossa ilman remmiä. Lelu tuntuu kelpaavan nyt melkein paremmin kuin nakki. Harjoittelimme taas lelun etsimistä, toistoja oli kolme. Sujui paremmin kuin eilen. Intoa riitti muutenkin koko lenkin ajan ympärilläni pyörimiseen. Sivulletuloja ja eteentuloja otin myös lelupalkalla. Nakkiakin meni välillä.
En ole saanut nyt mitään tilannekuvia tai videopätkiä kun Rami ei ole ehtinyt mukaan lenkeille. Toivottavasti huomenna saisin viikkokatsaukseen jotain uusia videoita. :)
Yhteislenkilläkin Tora tulee koirista nopeimmin luokseni kutsusta nykyään. Kannan takkini sisällä pientä muovirasiaa, jossa on osa pennun liotetusta ruoka-annoksesta. Hölmön näköistä se kyllä on kun takki pullistelee milloin mistäkin kohtaa. Kun toppatakkiin tunkeaa motivointipatukan, muovirasian ja kaulan ympärillä on vielä nahkaremmi niin voin kuvitella, että jotkut ihmiset katsovat menoa vähän pitkään. :D
Korvat ovat tänään olleet kallellaan (molemmat) edestä katsottuna vasempaan.
Aamulenkillä kävimme kiertämässä lähikaupan maastossa ilman remmiä. Lelu tuntuu kelpaavan nyt melkein paremmin kuin nakki. Harjoittelimme taas lelun etsimistä, toistoja oli kolme. Sujui paremmin kuin eilen. Intoa riitti muutenkin koko lenkin ajan ympärilläni pyörimiseen. Sivulletuloja ja eteentuloja otin myös lelupalkalla. Nakkiakin meni välillä.
En ole saanut nyt mitään tilannekuvia tai videopätkiä kun Rami ei ole ehtinyt mukaan lenkeille. Toivottavasti huomenna saisin viikkokatsaukseen jotain uusia videoita. :)
Yhteislenkilläkin Tora tulee koirista nopeimmin luokseni kutsusta nykyään. Kannan takkini sisällä pientä muovirasiaa, jossa on osa pennun liotetusta ruoka-annoksesta. Hölmön näköistä se kyllä on kun takki pullistelee milloin mistäkin kohtaa. Kun toppatakkiin tunkeaa motivointipatukan, muovirasian ja kaulan ympärillä on vielä nahkaremmi niin voin kuvitella, että jotkut ihmiset katsovat menoa vähän pitkään. :D
Korvat ovat tänään olleet kallellaan (molemmat) edestä katsottuna vasempaan.
perjantai 2. tammikuuta 2009
15 viikkoa ja 1 päivä
Nukkumisaika 7h, putkeen.
Tänään kävimme piipahtamassa Europet nimisessä lemmikkitarvike liikkeessä ja Citymarketin parkkihallissa. Parkkihallissa otin uutena asiana lelun piilottamisen: pentu remmistä kiinni auton peräkoukkuun, lelun vienti tolpan taakse ja käskyllä etsi mentiin yhdessä hakemaan lelu ja juosten takaisin palautus käteen. Otettiin neljä kertaa, mutta homma ei oikein vielä hahmottunut Toralle. Muuten nouto on alkanut onnistumaan, lelu palautuu käsien suuntaan ja tänään se tapahtui jopa parkkihallissa ilman remmiä. Myös kontaktikävely sujui pitkästä aikaa suorassa. Ihmiset kiinnostivat kyllä, kun tein pienen kierroksen lähempänä sisäänkäyntiä. Hyvin Tora tuli kuitenkin luokse kutsusta. Lopuksi otettiin vielä luoksetulo eteen ja sekin onnistui jo, käsimerkin kanssa kuitenkin vielä. En vain tiedä onko pennulla etutassut maassa koska se on niin lähellä eteentulossa. :S
Eipä tässä päivässä muuta erityistä ole. Pöydältä olen häätänyt ilman apuvälineitä pari kertaa ja Oona tuli taas viikonlopuksi, joten riehaa riittää senkin puolesta.
Tänään kävimme piipahtamassa Europet nimisessä lemmikkitarvike liikkeessä ja Citymarketin parkkihallissa. Parkkihallissa otin uutena asiana lelun piilottamisen: pentu remmistä kiinni auton peräkoukkuun, lelun vienti tolpan taakse ja käskyllä etsi mentiin yhdessä hakemaan lelu ja juosten takaisin palautus käteen. Otettiin neljä kertaa, mutta homma ei oikein vielä hahmottunut Toralle. Muuten nouto on alkanut onnistumaan, lelu palautuu käsien suuntaan ja tänään se tapahtui jopa parkkihallissa ilman remmiä. Myös kontaktikävely sujui pitkästä aikaa suorassa. Ihmiset kiinnostivat kyllä, kun tein pienen kierroksen lähempänä sisäänkäyntiä. Hyvin Tora tuli kuitenkin luokse kutsusta. Lopuksi otettiin vielä luoksetulo eteen ja sekin onnistui jo, käsimerkin kanssa kuitenkin vielä. En vain tiedä onko pennulla etutassut maassa koska se on niin lähellä eteentulossa. :S
Eipä tässä päivässä muuta erityistä ole. Pöydältä olen häätänyt ilman apuvälineitä pari kertaa ja Oona tuli taas viikonlopuksi, joten riehaa riittää senkin puolesta.
torstai 1. tammikuuta 2009
15 viikkoa, Hyvää Uutta Vuotta ja varokaa coctailtikkuja!
Niin vaihtui vuosi täälläkin, paukkujen merkeissä. Tora ja José eivät noteeranneet paukutusta mitenkään, mutta Hiski veti slaagit lenkillä eikä suostunut menemään edes takapihalle sen jälkeen. Hiski oli jo pentuna mielestäni erikoinen, kun se kiinnitti huomiota mm. lentokoneisiin. Tänä päivänäkin kaikki yläilmoissa oleva hieman jännittää, linnut, oravat jne. Talvipentuna Pinomäessä (keskellä ei mitään) Hiski kasvoi näkemättä lintuja ensimmäisen talven. Myöskään ilotulitteita ei siellä näkynyt. Jotenkin osasin odottaa sitä, että kun ensimmäiset valoilmiöt taivaalla näkyvät, Hiski alkaa tuijotella niitä. Ja näin kävi. Valoihin liittyvät pamahdukset olivat sitten liikaa. :( Hölmö koira. Hiski suostui menemään vielä aamuyöllä ulos ja tänään lenkit ovat sujuneet ihan hyvin.
Kyllä Torakin taivaalle katsoi ja pysähtyi kuuntelemaan, mutta leikin sen kanssa lelulla ja paukut unohtuivat saman tien.
Vietimme eilisen illan/yön naapurissa ja pystyin ravaamaan edestakaisin asuntojen väliä pitkin yötä. Toraa ei näyttänyt kiinnostavan ravaamiseni, vaan se nukkui rauhallisena peiton päällä ja välillä sitten sohvallakin. Jätimme musiikit soimaan lähinnä Hiskin vuoksi, ettei pauke kuulu sisälle asti.
Yksi ikävä episodi eilen kyllä tapahtui. Tai siitä olisi voinut tulla todella ikävä, mutta onneksi olin tarpeeksi nopea. Teimme naapuriin vietäväksi nakilla ja kebabilla höystettyjä coctailtikkuja ja ne olivat lautasella folioon peitettynä. Lähtiessämme Rami laski lautasen eteisen matalalle tasolle, jolloin sanoin heti että vahdi sitten tarkkaan sitä lautasta. No eihän se vaatinut kuin sekunnin sadasosan kun Tora juoksi lautaseen kiinni ja foliosta läpi ja nappasi tikun kokonaisena suuhunsa. Tikut olivat siis lyhyitä ja siksi mahtuivat suuhun. Lähdin saman tien pennun perään ja sillähän on tietysti tapana yrittää niellä kaikki kokonaisena (tätä taitoa on varta vasten pienten namien kanssa haettu). Siinä vaiheessa kun sain suun auki, tikku oli puolittain kurkussa ja toinen pää vasten kitalakea! :S Rimpuileva pentu käsissä, pienessä humalatilassa ja paniikin noustessa nappasin tikusta kiinni ja vedin sen väkisin pois suusta. Tora vinkaisi, koska terävä pää oli kitalaessa kiinni. Ihan kamalaa. Tilanne rauhoittui kyllä heti, mutta pitää tehdä tuota hampaiden katsomista nyt enemmän, koska kyllä varmasti sattui kun repäisin tikun suusta pois. :( Onneksi ei käynyt pahemmin. En edes ajatellut että coctailtikku on todella vaarallinen kun se on puuta ja niin pieni. Mutta sehän on terävä kuin mikä ja juuri sen kokoinen että varmasti jää kurkkuun kiinni, varsinkin kun kokonaisena nielee. Vieläkin puistattaa koko tapaus ja se, miten huonosti siinä olisi voinut käydä.
-----------------------------------
Heräsin iltaunilta (pikku väsymystä viime yön kekkerien johdosta) siihen, että keittiössä rämähti jotain lattialle. Josén ruokakuppi oltiin saatu alas keittiön ikkunatasolta ja Tora popsi juuri viimeisiä nappuloita lattialta. Hemmetti! Nyt olen liian väsynyt tehdäkseni lopun tuosta pöydille hyppelystä, en siis tiedä kumpi kupin on alas saanut Hiski vai Tora. Tora ei ole keittiön pöydälle nyt päässyt kun olemme pitäneet tuoleja pöydän alla visusti. Hiski on aina tutkimassa pöytiä jos jää yksin asuntoon tai ehkä siis jopa näin että me olemme yläkerrassa. Mutta nyt en jaksa, pentu jää ilman iltaruokaa ja sillä siisti. Toivottavasti ei saa mahapuruja ja herätä sen vuoksi sataa kertaa yöllä.
Kyllä Torakin taivaalle katsoi ja pysähtyi kuuntelemaan, mutta leikin sen kanssa lelulla ja paukut unohtuivat saman tien.
Vietimme eilisen illan/yön naapurissa ja pystyin ravaamaan edestakaisin asuntojen väliä pitkin yötä. Toraa ei näyttänyt kiinnostavan ravaamiseni, vaan se nukkui rauhallisena peiton päällä ja välillä sitten sohvallakin. Jätimme musiikit soimaan lähinnä Hiskin vuoksi, ettei pauke kuulu sisälle asti.
Yksi ikävä episodi eilen kyllä tapahtui. Tai siitä olisi voinut tulla todella ikävä, mutta onneksi olin tarpeeksi nopea. Teimme naapuriin vietäväksi nakilla ja kebabilla höystettyjä coctailtikkuja ja ne olivat lautasella folioon peitettynä. Lähtiessämme Rami laski lautasen eteisen matalalle tasolle, jolloin sanoin heti että vahdi sitten tarkkaan sitä lautasta. No eihän se vaatinut kuin sekunnin sadasosan kun Tora juoksi lautaseen kiinni ja foliosta läpi ja nappasi tikun kokonaisena suuhunsa. Tikut olivat siis lyhyitä ja siksi mahtuivat suuhun. Lähdin saman tien pennun perään ja sillähän on tietysti tapana yrittää niellä kaikki kokonaisena (tätä taitoa on varta vasten pienten namien kanssa haettu). Siinä vaiheessa kun sain suun auki, tikku oli puolittain kurkussa ja toinen pää vasten kitalakea! :S Rimpuileva pentu käsissä, pienessä humalatilassa ja paniikin noustessa nappasin tikusta kiinni ja vedin sen väkisin pois suusta. Tora vinkaisi, koska terävä pää oli kitalaessa kiinni. Ihan kamalaa. Tilanne rauhoittui kyllä heti, mutta pitää tehdä tuota hampaiden katsomista nyt enemmän, koska kyllä varmasti sattui kun repäisin tikun suusta pois. :( Onneksi ei käynyt pahemmin. En edes ajatellut että coctailtikku on todella vaarallinen kun se on puuta ja niin pieni. Mutta sehän on terävä kuin mikä ja juuri sen kokoinen että varmasti jää kurkkuun kiinni, varsinkin kun kokonaisena nielee. Vieläkin puistattaa koko tapaus ja se, miten huonosti siinä olisi voinut käydä.
-----------------------------------
Heräsin iltaunilta (pikku väsymystä viime yön kekkerien johdosta) siihen, että keittiössä rämähti jotain lattialle. Josén ruokakuppi oltiin saatu alas keittiön ikkunatasolta ja Tora popsi juuri viimeisiä nappuloita lattialta. Hemmetti! Nyt olen liian väsynyt tehdäkseni lopun tuosta pöydille hyppelystä, en siis tiedä kumpi kupin on alas saanut Hiski vai Tora. Tora ei ole keittiön pöydälle nyt päässyt kun olemme pitäneet tuoleja pöydän alla visusti. Hiski on aina tutkimassa pöytiä jos jää yksin asuntoon tai ehkä siis jopa näin että me olemme yläkerrassa. Mutta nyt en jaksa, pentu jää ilman iltaruokaa ja sillä siisti. Toivottavasti ei saa mahapuruja ja herätä sen vuoksi sataa kertaa yöllä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)