Tokoilua, pyöräilyä ym.

Pikku päivitystä taas.

Ollaan harjoiteltu liikkeestä seisomista ja paikallamakuuta. Liikkeestä seisomisen kanssa olen ollut sikalaiska. Saa nähdä tuleeko seisomisesta tällä tavalla tehtynä hyvä, käskynäkin on vain odota ja olen heitellyt käpyjä lenkillä taakse samalla kun annan käskyn ja välillä ensin käsky ja odottanut oikeaa toimintaa. Pysähtyy kyllä ja pysyy siinä, mutta en tietenkään ole tyytyväinen, koska pysähdyksessä ottaa laiskan askeleen. Olen osittain tehnyt tätä kävyn heittoa itseni vuoksi, haluan harjoituttaa oikea-aikaista vapautusta juuri siihen hetkeen kun koira pysähtyy ja katsoa saako tällä tavalla aikaan niin hyvää pysähdystä että olisin siihen tyytyväinen. Ehkä palkkaus pitäisi tulla jo hieman ennen kuin koira pysähtyy... no näitä mietin lenkillä ollessani.

Tässä video edellisistä treeneistä. Luoksetulo. Kaartaen ja hieman vinoon, en ollut tyytyväinen, joten korjaan asentoa. Pitkän matkan luoksetulot ovat kuitenkin alkaneet tulla lähes joka kerta ihan nappiin. Ennen Tora hakeutui suoraan sivulle pitkällä matkalla. Eteentulo on todellakin tiivis mihin olenkin tyytyväinen. Olen myös harjoitellut eri sanojen huutelua paikallaistumisessa ja Tora on pysynyt hyvin istumassa siihen asti kunnes annan oikean käskyn.

Paikallamakuussa tuli itse asiassa tänään ensimmäisen kerran pitkästä aikaa moka. Tein makaamisen heti luoksetulon jälkeen ja Tora luultavasti nousi sen vuoksi. Oli tulossa luokse, mutta meni samantien maahan kun annoin uuden käskyn. Paikallaolon harjoittelu on tosi kypsää, joten ei olla maattu kuin puolta minuuttia ja olen palkannut usein palaamatta koiran luokse, koska haluan sen tuijottavan intensiivisesti minua. Sivulta menee maahan hyvin, mutta ei osaa vielä nousta maasta sivulle. Niin ja maahan mennessä meni tänään hissinä... ja tajusin asian muuten nyt vasta. :D En edes korjannut asiaa treeneissä. Siksihän juuri eri käsky otettiin sivulta maahan menoon.. voi minua puupäätä. :S

Noutokapulalla ollaan harjoiteltu myös vähäsen. Tora ei vielä ota mitenkään hanakasti kapulasta heti kiinni, mutta ottaa kuitenkin kapulan vapaaehtoisesti suuhun ja pitää sitä muutamia sekunteja. En ole vaatinut pidempään. Enemmän ollaan nyt harjoiteltu sitä, että pää ei kaadu eli katse pysyy silmissäni ja pää suorassa vaikka kapula onkin suussa. Tora istuu edessäni enkä ole vaatinut sitä yhtä kiinni kuin luoksetulon eteentulossa, vielä.

Ruututreenejä on myös tehty. Lelupalkalla ja matkaa on ehkä 20m. En pysäytä vielä, saa vain juosta suoraan ruutuun.

Tunnari ollaan unohdettu taas kokonaan. Palaamme asiaan. :)

Kaukoja on tehty silloin tällöin lähietäisyydeltä, jotta oikea liikerata pysyy lihasmuistissa.

Seuraamisessa olen yrittänyt keskittyä vasemmalle käännöksiin sekä täyskäännökseen, mutta enemmänkin voisi treenata. Liikkeelle lähtiessä kontakti saattaa hävitä, tai siis katse käydä edessä ja tätä olen yrittänyt työstää myös. Juoksuosuus on ok, täyskäännöksen kanssa selviää alokkaasta, mutta ei se tietenkään minulle riitä. :D Vasemmalle käännöksessä olen antanut istua nyt taas, koska haluan takapään liikkuvan kunnolla tässä vaiheessa. Teen siis käännökset vähän "yli".

Hyppy on valmis ja ok. Nopeampi pysähdys olisi hyvä, mutta en tarvi alokkaan hypyn takana seisomista muualla.

Luoksepäästävyyttä ei olla harjoiteltu yhtään.. ehkä pitäisi. Kiva jos Tora hyppää tuomarin syliin. Se on nimittäin mahdollista. Tora osaa hypätä Ramin syliin, kun Rami siis seisoo.

Sitten muuta kuin tokoa. Olemme harjoitelleet pyörän kanssa liikkumista. Ei siitä muuten mitään tulisikaan, mutta kun José on edessä irti näyttämässä suunnat ja ohitustilanteet, on kerrankin mallioppimista tapahtunut positiivisessa mielessä! Tora ohittelee ihmiset ja jopa koiratkin (ne kiinnostavat kyllä enemmän) tosi hienosti ravaten valjaissa fillarin edellä. Hiskin kanssa onkin enemmän työtä ja kun ne kaksi ovat yhtäaikaa valjaissa niin meininki on välillä aika hurjaa. Olenkin antanut Toran juosta suurimman osan matkaa irti, jotta pystyn pitämään Hiskin ohitustilanteissa sillä puolella tietä missä sen pitäisi kulkea. Sitä kiinnostaa ihan kaikki.

Nätisti vierellä kulkeminenkin on alkanut onnistumaan ja pyrin tekemään ohitukset niin, että Tora kulkee vieressäni ilman namiapua ja nami tulee vasta ohituksen jälkeen. Paimennusvietin vallitessa tämä ei todellakaan ole mikään helppo asia Toralle, vaan vaatii tosiaan kovaa hallintaa, koska se on jatkuvasti sinkoamassa etulinjaan nokka tulosuuntaa kohti.

Aloitin oikean puolen opettamisen muutamia päiviä sitten. Eli sen, että pysytään irti ollessa sillä puolella tietä missä käsketään. Tänään taisi olla kolmas päivä kun tein harjoitusta ja aika kivasti päästiin etenemään pari metriä. :D Toralla on siis tapana juosta miten sattuu pitkin tietä ja keräillä kaikki kepit maasta. Aloitin harjoittelun remmissä ja päätin, että teen sen joka lenkillä jossain vaiheessa. Kuljetutan Toraa n. 50m matkan oikeaa puolta niin kauan että se oppii mitä käsky tarkoittaa. Sen jälkeen opetan vasemman. Käännöksen oikealle Tora osaakin jo. Mutta ei vasemmalle.

Tora on ollut nyt pari kertaa mukana Tampereella pentukoulussa, jossa olen siis itse ohjaajana. Ihan ok kontakti uusista kavereista huolimatta. Turhan innokas pentujen kanssa kun olen päästänyt tutustumaan, joten ollaan jatkettu vain kontaktinhakuharjoituksia muiden pentujen tavatessa toisiaan.

Vielä mielenkiintoinen asia, liittyen kakkaan. :D Enää ei Torakka suostu käyttämään takapihaa asioiden tekoon. Tämä loppui noin viikko sitten. Rami oli kyllä nähnyt että Tora astui läjäänsä vahingossa. Oletan että takapihan käymälänä käyttö loppui sen vuoksi, mutta tiedä sitten. Ei se mitään haittaa, kakkailu on muutenkin vähentynyt ja alkaa vastata aikuisen koiran normaalia päivittäistä asioiden hoitoa ja ne asiat hoidetaan lenkeillä.

Lisää kakkajuttuja. Ostin uuden koirien lelun ehkä kk takaperin: kakkakaveri. Sellainen pötkylä p*skaa. Tämä lelu on Toran mielestä tosi hieno ja sillä ollaan harjoiteltu myös pitämistä. Heittäessä hihkun: kakkakaveriiiiiiiiii... Mutta pidä-harjoitus on mielestäni edistynyt kakkakaverin tultua. Harmi vain, että kaverilta lähti alapää Hiskin käsittelyssä. Pitää siis mennä ostamaan uusi Mr Hanky. :D (jahas, mua alkaa väsyttää, klo on kohta 00.00)

Tottista taas

Käväisimme helteisenä päivänä Tampereen Ipo-Clubin kentällä (perhana että oli muhkuraista) ottamassa pikku tottistelut samalla kun José kokeili pitkästä aikaa pk esteiden ylitystä. Jenni ja Makki olivat mukana, Makilla juoksut. Vein Toran kentälle sen jälkeen kun Makki oli käynyt siellä. Kerran annoin vesipullosta kun nokka meinasi mennä Makin hajuihin.

Hiskikin sai vesipullosta kuonolleen Jennin avustuksella. Ihanaa ja kiitos, odotteluhaukku loppui kuin seinään ja Hiski odotti hiljaa koko loppu ajan vuoroaan. <3

Paperit, tottista, jälkeä ja esineruutua

Aikaa on taas vierähtänyt viime kirjoituksesta. Olemme tottistelleet enemmän ja vähemmän säännöllisesti, arkitottista unohtamatta. Tällä hetkellä tottisliikkeistä "valmiina" (onko ne ikinä valmiita) ovat:
- luoksetulo (eteen)
- alon seuraaminen (täyskäännökseen en ole tyytyväinen ja vasemmalle käännöksessä saattaa hypätä peruuttaen ilmaan)
- liikkeestä maahanmeno
- hyppy

Paikallamakuun sivulta maahan, opeteltiin muutama päivä sitten käskyllä tipu, maassa ollaan oltu vasta noin puolta minuuttia (omaa laiskuutta). Liikkeestä seisomiseen aloitin nyt tehokuurin, en ole jaksanut sitä hioa, koska halusin varmaksi tuon maahanmenon ensin.

Näiden lisäksi ollaan tehty pidä -harjoitusta (pitää pari sekuntia kapulaa ja ottaa itsenäisesti, vähän löysä ote on edelleen), kaukojen istu-seiso-istua (olen jopa ollut jo itse seisomassa ja takajalat pysyvät paikoillaan edelleen, seison kyllä omituisesti vinossa, jotta näen ne jalat), ruutua (namipalkka oli huono, lelulla menee, etäisyys n. 30m, tehty vasta muutamia kertoja, tunnaria (ei olla nyt tehty hetkeen ollenkaan) ja avoimen kaukoja. Voipi olla jotain muutakin, mutta ei nyt juuri muistu mieleen. Seuraamista olen tehnyt eniten.

Tein Toralle 1. jäljen (10m makkarajälki) ja se sujui ihan ok. Tänään tein toisen jäljen samalla tyylillä, se meni ehkä hitusen paremmin. Ei niin paljoa haahuilua. Ahne koira söi muurahaisetkin...

Esineruutua ollaan tehty nyt tasan kaksi kertaa. Tänään oli ensimmäistä kertaa jo vieraat esineet. Olen piilotellut Toralle jo pentuna leluja, mutta koska hakumatka on ollut vain muutamia metrejä, ei Tora irtoa esineruudussa kuin 5-10m. Tämän vuoksi Jenni jäi tänään seisomaan n. 30m ja lopulta saatiin Torakin edes sinne asti. Tehtiin muutama toisto ja lopuksi vielä ilman apua n. 10 metristä haku. Vauhtia on ainakin. :)

Sitten vielä muita juttuja:

Jalkaa on nostanut nyt n. viikon ajan lenkeillä. Hajut kiinnostavat enemmän, mutta eivät ole häirinneet keskittymistä vielä ainakaan.

Tänään postissa saapuivat vihdoinkin Toran paperit. Tora on nyt virallisesti kokonaan minun. :)

Haukahtelu on jatkunut edelleen, muuttunut ehkä hieman myös vahtihaukuksi. Eli enää ei välttämättä luimistella karkuun jos joku vaikka kulkee pihan ohi, vaan mennään häntä kaarella kohti ja haukahdetaan. Haukkuminen etupihan kävelijöille on oikeastaan loppunut kokonaan (jeeees!), mutta lapset ja varsinkin poikalapset aiheuttavat haukahduksia. Myös jos joku lähestyy jostakin, pitää varmuuden vuoksi haukahtaa kerran tai kaksi. Katsotaan nyt miten käy, jos ja kun itseluottamus tuosta vähän kasvaa. Torakka on nyt vielä aika villahousu, tyypillinen nöyrä bordercollie. Mutta eipä tarvi kauheasti ääntä korottaa, toisin kuin Hiskille... (huokaus)

Lenkeillä ollaan opittu oikealle käännös, nyt pitäisi opetella vielä vasen. Tien puolia ei olla opeteltu, tarvis kyllä joo... Paimentaminen on alkanut näkyä lenkeillä tai oikeastaan siis vain silloin kun muut koirat ovat mukana. Remmikävely on edelleen hirveää, paremmin menee ilman remmiä, mutta se etäisyys on tällöin 5-10m ilman pakkoa. Käskyllä kävelee vierellä, mutta meinaa livahtaa siitäkin heti tilaisuuden tullen jos iskee paimennus päälle. Vaaratilanteita tulee helposti esim. autolle mennessä, jos ei Tora tiedä mihin suuntaan lauma liikkuu, se saattaa ryysiä vaikka keskelle tietä seisomaan jos ei pidä jatkuvasti käskyn alaisena. Ja jos Tora pääsee sinne matkan päähän tuijottamaan, sen korvat lukkiutuu eikä tänne käskyt toimi samalla tavalla kuin normaalisti. Ihmettelen, että olen vielä voinut käyttää palloa palkkana tokossa. Ruudussa namilautanen aiheutti kaaren, narupallo ei. Outo tapaus.

Lenkeillä ihmisten ohitukset sujuvat hyvin. Kahdestaan mentäessä sujuvat koirienkin ohitukset, laumassa olen kytkenyt, koska Hiski on niin kohelo (haluaa morjestaa kaikki) enkä pysty keskittymään kolmeen koiraan niin hyvin kuin pitäisi. Jos koiria on mennyt vähän kauempaa, olen pitänyt kaikki irti eikä Toraa kiinnosta kovinkaan paljon toiset koirat elleivät ne pidä jotain ääntä. Hienosti se lenkillä käyttäytyy, tulee heti kun kutsuu, pysyy paikallaan jos käsketään ja ohittelee ilman sekoilua. Pantaan se osaa pujahtaa käskystä, vaikken ole siitä koskaan palkinnut namilla, ainoastaan kehulla.

Luonteesta vielä. Hiskiä olen pitänyt adhd -tapauksena, mutta jopa Hiskin kohellus jää nykyään kakkoseksi joissain tilanteissa. :/

Esimerkiksi eiliset tokotreenit sateessa. Otan Toran yleensä aina viimeisenä treenaamaan, juuri sen vuoksi, että motivaatiot olisivat korkealla. No, korkealla ne ovat. Kirjaimellisesti. Tora kiljahtelee muiden koirieni treenin ajan autossa tai auton vieressä kytkettynä. Eilen ne olivat Hiskin kanssa peräkoukussa remmeissä kiinni odottamassa ja odotellessaan olivat sotkeutuneet kohtuu hyvin remmeihin. Tätä en kuitenkaan huomannut kun menin autolle. Kun sitten tuli Torakan vuoro ja irroitin sen pannasta, se lähti tapansa mukaan sataa juoksemaan kentälle. Stoppi tuli metrin päähän, kun takajalkojen ympäri oli kiertynyt nahkaremmi. Kiljuntaa ja sätkimistä, kuin villieläin oltaisiin pistetty haaviin. Seison paikoillani ja odotin että homma rauhoittuu edes vähän. Parin sekunnin pyristelyn ja kiljumisen jälkeen Tora rauhoittui häntä koipien välissä seisomaan ja tärisi paikoillaan. Sattuu kai se kun pitää juosta solmussa olevilla jaloilla sataakahtakymppiä. Yritin irroittaa remmiä, Tora vinkaisi taas ja mulkoili kättäni. En ole varma sattuiko sitä tässä kohtaa mitenkään, mutta Tora vihaa tassujen pyyhimistäkin, joten kaiketi kaikki tämä yhteensä aiheutti vinkaisun. Lopulta nostin jähmettyneen eläimen käsiseisontaan ja selvitin solmut. Heti irti päästyään Tora juoksi (HUOM, vain metrin eteenpäin sataakahtakymppiä :D ja pysähtyi!) eteeni ja jäi odottamaan, mikä oli uutta. Jotain hyötyä tästäkin. Ja koira palautui välittömästi.

Kun tästä sitten lähdimme keskemmälle kentää, Tora sekosi taas innosta ja sillä on tapana hyppelehtiä ympärilläni. Tällä kertaa se hyppäsi tasajalkaa naamani korkeudelle. :S 1. perusasento tehdään yleensä myös tällä tavalla. Että innokas on, eikä haittaa vaikka jalat jäisivät autoon, kun vaan pääsee kentälle. :D

Tora muistuttaa luonteeltaan paljon Fassea (bortsua, joka on exäni koira). Todella nöyrä, herkkä ja innokas. Fassesta poiketen, Tora on ainakin edelleen erittäin ahne. Fasselle eivät namit olleet se ykkösjuttu. No, näen näissä kahdessa paljon samaa.

Rapsuteltavana Tora olisi koko ajan ja osaa jo tökkiä kättä ja tunkea persustaan joka paikkaan. Minua se kunnioittaa, eikä hypi tai yritä hapsia naamalle, mutta Ramin kanssa on vähän niin ja näin... ei ole mun ongelma. :D

Mistä tuli mieleeni, että luoksepäästävyyttä ei olla otettu sitten ensimmäistäkään kertaa. Hiphei. Pitänee alkaa harjoittelemaan.

Agilitya ollaan käyty myös tekemässä muutamia kertoja. Putki, pussi, matala puomi, a-este.. hypyille irtoaa hienosti ja matalan renkaan oppi heti, mutta nyt toissa kerralla nostin korkeaksi, niin ei onnistunut vielä yhtä hyvin. Kepit ja kontaktit pitäisi harjoitella, jossain välissä... vauhtia näyttäisi olevan ja kovin innostunut lajista. Koira siis. ;)

7kk

Korvat ovat olleet pystyssä pari viikkoa ilman teippejä. :)

Tässä video eilisistä treeneistä. Kontaktinpitoa häiriössä:


Kapulatreenissä ollaan edistytty hieman. Suu aukeaa itse, mutta viiveellä. Tänään kapula pysyi sekunnin suussa ilman käsitukea. Tässä viime viikkoinen pitoyritys. Korvista näkee ettei oikein nappaa:



Ollaan aloiteltu myös liikkeestä seisominen. Vaikuttaa kontaktikävelyyn niin että Torakka jämähtää maahan tai seisomaan kesken seuraamisen. Normaalia.

6kk ja 2 viikkoa, uusia onnistumisia!

Tänään taisi olla neljäs kerta kun harjoittelin noutokapulan pitämistä suussa ja arvatkaapa mitä. :D Tora avasi itse suunsa ensimmäistä kertaa nyt jo! Wau. Pidän toista kättä nyt alaleuan alla, Tora istuu edessäni ja toisella kädellä autan yhdellä sormella hieman yläleuan päältä jos puremista esiintyy tai ote on huono, mutta tosi hienosti harjoitus meni. Järjestys oli taas José, Hiski ja lopuksi Tora, vuorotellen, neljä toistoa jokaiselle.

Kokeilin tänään myös ensimmäistä kertaa kaukojen istu-seiso-istu niin että olen itse seisaaltani, mutta edelleen Toran sivulla jotta näkisin ne jalat. Ja sekin onnistui. En kuitenkaan näe tuostakaan asennosta kunnolla takajalkoja, joten pitänee keksiä joku peiliviritys jotta pääsen joskus koiran eteen. Ideoita? Takajalat pitäisi näkyä ja katse olisi hyvä olla silti kohtuullisesti eteenpäin, ettei koira opi tekemään kaukoja kun minulla on pää vinossa. :D

6kk ja 1 viikko

Joitan treeniä.

Luoksetulon harjoittelua:



Hyppy:



Liikkeestä maahanmeno (vielä epävarma asiasta, mutta menipä ainakin maahan):



Kaukokäskyjä, taas kerran (mutta olen taas kauempana!):



Pöydälle hyppimistä. Viritin kattilankannen ja makkaraa, mutta ei tämä nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan:

Eteentulo onnistui!

Hallilla tänään treenatessa eteentulo onnistui ensimmäistä kertaa pitkällä matkalla (n. 7m) ilman mitään käsiapuja. :) Näytin vain että laitan lelun paidan alle eteen. Ollaan siis otettu kotona keittiössä tällaisia leluavusteisia eteentuloja noin metrin etäisyydeltä. Hyvin istui vielä paikallakin, ihme kyllä.

Seuraaminen sujui myös ihan kivasti, ehkä vähän vaisu tänään. Sivulletuloissa hakee oikeaa kohtaa edelleen, johtunee käännöksistä. Oikealle käännös oli kohtuullinen seuratessa, parannettavaa on vielä, mutta onhan tässä melkein 4kk vielä aikaa...

Maahanmenot olivat tänään myös hyviä, jopa kontaktikävelystä onnistui ekalla yrittämällä. En ole muuten harjoitellut vielä takaisin palaamista sivulle. Pitääkin alkaa harjoitella. Ja paikallamakuuta. Käytin maahanmenossa pallopalkkaa. Pallon käteen tuominen osoittautui hankalaksi.

Hypyssä on ilmennyt ongelma. Ei irtoa ekalla käskyllä. Kokeilin siirtää katseeni hypyn taakse jo ennen käskyn antamista ja tällöin tuntui lähtevän paremmin. Uskoisin että hidas sytytys johtuu hypyn takana seisottamisesta, joten yritän palkkailla nyt enemmän pelkästään hypystä.

Tora on ollut joka viikko mukanani töissä ja hallilla se ei ole ikinä haukahtanut kenellekään, mutta tänään hallille tuli pikkupoika ja lopputunnista kun mentiin keskilattialle rauhoittumaan Tora huomasi pojan ja haukahti (pelkoa) pari kertaa. Ronttasin Toran pojan luo sanomatta mitään ja sen jälkeen poika olikin jo taas kiva. Ärsyttää kun kaikkeen pitää reagoida haukahtamalla. Tänäänkin kun tulin Poriin ja olin menossa kerrostalon ovesta sisään, käveli samaan aikaan toiseen rappuun nainen. Sitäkin piti haukahtaa, varmuuden vuoksi. Autosta ei sentään haukahdella kuin juoksijoille, jos ne juoksevat kohti.

Eikä sekään haittaisi jos haukahtelu olisi vain ilohaukahtelua, mutta suurin osa haukahteluista on kuitenkin näitä vähän pelottaa niin pakko haukkua tyylisiä haukahteluja. Ja näitä ilmenee jopa Hiskin ja Josenkin aikana vaikka ne eivät hauku joten mallioppimista hyvissä asioissa ei tietenkään voi tapahtua. Pelkään vain miten pitkäkestoiset suoritukset tai ylipäätään keskittyminen tulee onnistumaan häiriötilanteissa. Ehkä stressaan turhaan nyt jo. Ehkä Tora pystyy kuitenkin keskittymään kilpailutilanteissa ja ehkä tuo haukahtelu vielä menee ohi. Ehkä.

Ainakaan sille ei pysty mitään tekemään, haukahteluun on vaikea puuttua koska se tapahtuu niin äkkiä ja haukkuja on yleensä vain yksi, max 3. Olen jatkanut linjalla tsot tsot tai lakkaa ny pelleilemästä ja se siitä tai sitten en sano mitään. Voisin tietysti vielä kokeilla aivan äärilinjan kuuria ja kokeilla heittää Toralle haukkumistilanteessa "megapalkan", mutta en tiedä onko koira hiljaa siltikään, koska eilen kun Tora söi iltaruokaa, Rami tuli yläkerrasta ja sitäkin oli pakko haukahtaa kerran, en tiedä edes miksi. Kai Rami oli liian kauan ylhäällä. Ja että palkita koira haukkumisesta? Niin, joskus ihan päinvastaiset ideat toimivat jostain syystä. :D Mietin asiaa. En usko että esim. viikon kokeilusta tilanne ainakaan huonommaksi muuttuisi.

Hellyydenkipeä tuo on ja olisi jatkuvasti sylissä, se on ihan kiva juttu, välilä rasittavakin. :D Ja kun se tuppaa tökkimään ja raapimaan ellei saa rapsutusta. Minut se jättää rauhaan jos käsken, mutta Rami ei ole oikein osannut olla tarpeeksi määrätietoinen ja välillä Tora kiduttaa Ramia oikein olan takaa sohvalla kerjäämällä huomiota tunkeamalla itseään Ramin päälle ja raapimalla tai nuolemalla käsiä tai naamaa. Piipelointi jatkuu edelleen. :D Siis tämä Ramin ja Toran sarjassamme järkevät leikit: Rami menee sänkyyn edeltä ja vetää peiton päälleen. Sitten huutaa piipelitiitelii ja Tora juoksee alakerrasta sänkyyn ja raapii itsensä peiton alle ja sekoaa. Eilen Rami menikin sohvatyynyjen alle yläkertaan piiloon ja Tora penkoi peiton alta vaikka kuinka kauan ennen kuin tajusi ettei Rami olekaan siellä. Lopulta Rami sai hampaasta naamaan kun iloinen Torakka hyppäsi sohvatyynyjen väliin täysillä. Ei saisi kohelluttaa koiraa.. joopa joo. :S Piipelisana toimii myös ehdottomana luoksetulokäskynä Ramin ja Toran yhteisessä kielessä.

On se vaan niin söpö. <3

6kk, nyt vasta, ai miten niin sekaisin? :D

En ole ehtinyt kirjoitella taas hetkeen. Muutaman videonkin olen tässä välissä ottanut, mutta pitäisi siirtää ne vielä nettiin.

Tässä pääkohtia:
Ollaan kaksi päivää harjoiteltu tehotreeninä eteentuloa sisätiloissa metrin etäisyydeltä. Tänään on onnistunut (eli toisena päivänä) jo tosi hyvin, läheltä siis.

Aloitin tänään noutokapulan pitotreenit myös Toralla. Tulee samalla harjoiteltua Hiskinkin kanssa. Hiski osaa nostaa kapulan leukansa alapuolelta ja nostaa katseen ylös, ei muuta vielä. Toran kanssa tämä oli toinen kerta kun kokeiltiin kapulaa suuhun. Ekalla kerralla se pakitti. Tänään pysyi sentään istumassa, mutta korvat ovat ihan luimussa ja kapula pitää laittaa suuhun. Kehumisesta suu vielä meinasi aueta, mutta eiköhän tuo äkkiä opi. En ottanut vielä Toraa eteeni istumaan ettei juuri aloitettu eteentulon tehokuuri kärsi.

Maahanmeno sujuu jo ilman käsimerkkiä, myös sivuttain kävellessäni, mutta en ole paljoakaan kokeillut sitä kontaktikävelystä. Paikallamakuuta en ole ottanut yhtään.

Alokasluokan hyppy onnistuu jo täydellisesti.

Kaukoissa olen päässyt taas hitusen pois päin koirasta, mutta olen edelleen kyykyssä jotta näen jalat. Tyytyväinen olen tämän hetkiseen, jalat tosiaan pysyvät paikoillaan miltei joka toistolla.

Seuraamisessa ollaan harjoiteltu juoksuosuutta ja oikealle käännöstä. Myös sivusuunnassa oikealle menoa. Ja liikkeelle lähtöä, siinä ne silmät tuppaavat menemään eteenpäin sekunniksi. Olen myös harjoitellut hallilla seuraamispätkiä ilman kehumista matkan aikana sekä peilin kautta niin etten katso koiraa. Ihan hyvin on sujunut.

Sitten ne huonot asiat:

Haukkumista esiintyy päivittäin. Paukahduksia, lapsia, yksinäisiä vastaantulijoita, lähes kaikkea pitää haukahtaa kerran tai kaksi eikä siihen auta mikään. Takapiha on yksi helvetti ja vaikka tehtiin niin että Rami tuli sieltä aidan yli kun Tora oli pihassa, sekin pelotti niin vietävästi. Myös autosta pitää haukahtaa kerran tai kaksi jos joku lähestyy esim. juosten. Ärsyttävää. Toivon todella että tämä menisi ohi, mutta en jaksa oikein uskoa. Ihmettelen ellei Torasta tule paukkuarka. Eikä ole ainakaan paukuttelusta puute, ääntä riittää ja tutut äänet ovatkin ihan ok, mutta ulkoa kuuluvat ja sisälläkin kaikki uudet aiheuttavat haukun.

Toinen korva lerputtaa edelleen. :( Ja pallit uupuu. Ja kiskoo niin hemmetisti remmissä, kiellosta kiskoo vaan enemmän. Irti tuo silti on suurimman osan lenkistä ja ohitukset (ihmisten) menee tosi hyvin.

6kk ja 1 viikko

Vihdoinkin onnistuin saamaan joitain videoita You Tubeen. Tässä tulee (saa nauraa)



Jackpotin alkeet. :D Tämä lähti liikkeelle siitä kun olin sairaana ja Rami vei isot pojat iltapissalle. Pyysin Toran sivulle ja annoin herkullisen puruluun palkaksi. Video on kuvattu muistaakseni kolmantena iltana eli nopeasti oppii ettei ulos kannata lähteä. :D



Jatkoa edelliseen: Jalat :D
Menemme keittiöön, otamme sivulletulon ja jeeeeeeee palkka tulossa. Maailman hienointa kun saa tulla sivulle istumaan.



Kaukoja:





Maahanmeno päivän tehokuurin jälkeen käsimerkillä/käskyllä:

23 viikkoa ja 6 päivää, kuulumisia

En ole saanut You tubeen ladattua videoita aikoihin, johtunee koneestani joka on jumissa ja hidastelee. Onnistuin kuitenkin jotenkin saamaan sinne nyt pari videota:

Hoitotoimenpiteitä: kynsien leikkausta, hampaiden katsomista, harjausta. Videon loppupuolella harjaamiseen totuttelua. Tora inhoaa harjaamista. Olemme harjoitelleet sitä liian vähän ja tässä videossa harjaan harjalla väärinpäin, ollakseni varma siitä ettei pentua ainakaan satu. Huomioi Josen silmät ja ilme koko toimenpiteen ajan, aivan kuin se miettisi että onpa tolla vaikeeta. :D Ja mulla on sitten tukka ihan sairaan hienosti laitettuna... :/

Seuraamisen harjoittelua, ikää 22 viikkoa. Lelupalkalla, kädet selän takana ja pentu silti oikeassa kohdassa on harjoituksen pääidea. Taitaa siinä muutakin olla. Vapaanoudot eivät palaudu vieläkään käteen asti enkä ole sitä oikeastaan edes vielä vaatinut kun pelkästään palautuksen kanssa oli pitkään ongelmia. Nykyään palautukset sujuvat, mutta jos on kova häiriö (ulkona, lenkeillä) voi Tora jäädä lelun kanssa säätämään omiaan.



Maahanmeno
Aloimme ottamaan tehotreeniä maahanmenossa pari päivää sitten. Annan käsimerkin sekä käskyn, annan pennun mennä myös etupää edellä maahan joka harjoituksen yhteydessä muutaman kerran, jotta se joutuu miettimään mistä asennosta nami tulee. Saimme eilen jo pari onnistunutta maahanmenoa, mutta helposti pentu alkaa arpomaan mistä nyt on kyse ja menee hitaasti takapää edellä maahan jättäen kyynärpäät irti maasta. Jatkamme sinnikkäästi harjoittelua. Haluaisin vain hyvän maahanmenon.. sukellustyylillä. :)

Kaukot
Edellisestä johtuen, kaukoissa on parin päivän aikana ilmennyt myös tuota maahanmenoa. Olimme jo vaiheessa, jossa käsimerkkikädessä ei tarvitse olla namia. Nyt pitää taas ottaa vähän rauhallisemmin kun tuo maahanmenon harjoittelu vaikeuttaa kaukoja. En silti ota namia näyttävään käteen ellei ole ihan pakko. Tänään sain kaukot onnistumaan ihan hyvin, vain yksi maahan lässähdys. Näyttävä käsi on noin 20cm päässä nyt pennun nokasta ja seisomaan nousussa pyritään siis siihen että pentu ei ota nenäkosketusta vaan osaa jäädä seisomaan vaikka käsi onkin kauempana. Itse olen edelleen samassa kohdassa kuin ennen.

Seuraaminen
Myötäpäivään käännöstä, jep, olen laiska tekemään sitä. Mieluummin teen käännöstä vasempaan ja sen sitten huomaa koirassa. Olen yrittänyt harjoitella nyt seinän vieressä täyskäännöstä myötäpäivään. Ilman seinää Tora irtoaa sivulle ja poikittaa käännöksen jälkeen. Jos kädet ovat selän takana, pentu lähtee kiertämään taakse sivulle... että harjoiteltavaa riittää.

Askel eteenpäin niin että katse pysyy on onnistunut jo ilman käsiapua miltei joka kerta. Samoin vasemmalle käännös on hyvä.

Ulkona Tora tulee mielellään seuraamaan kun tietää saavansa palkaksi remmileikin. Eli riehuntaa niin että pentu puree remmiä ja minä juoksentelen pitkin poikin. Välillä olen ottanut pysähdyksiäkin, Tora osaa istua pysättäessä sivulle, mutta joskus se pääsee liian eteen. Palkkaan enimmäkseen kesken seuraamisen.

Sivulletulo
Uutena juttuna olen tehnyt sivulletulon pitkittämistä eli sitä että pentu istuu sivulla ja katsoo silmiin ilman palkkaa pidemmän aikaa vietin pysyessä tai jopa noustessa. Kaikki alkoi siitä kun olin kipeänä enkä jaksanut viedä koiria iltapissalle. Rami vei Hiskin ja Josén ja Toran päästin vain takapihalle. Koska Tora olisi halunnut mukaan aloin antamaan sille herkullisen puruluun aina kun Rami, Hiski ja Jose olivat menossa ulos. Kolmantena iltana Tora paineli suoraan keittiöön odottamaan luuta kun muut pojat olivat lähdössä iltapissalle. Koska olin aina pyytänyt Toran sivulle ennen herkun antamista, se yritti väkisin tulla sivullekin jo ennen kuin pojat olivat lähteneet ovesta. Nyt olen tehnyt tätä megapalkkausta myös hallilla ja muutaman kerran kaupan pihassa. Sekoilen tahallisesti oikein älyttömästi ja lisään kierroksia, jotta sivulletulo olisi todellakin se ainoa asia mitä pentu tässä vaiheessa haluaa kun menemme treeneihin ja että vietti säilyy korkeana. Sitä se on... mahdanko olla kus..ssa vielä sen kanssa. :D Ei vais, ei ainakaan vingu eikä sätki, vielä ainakaan. Jatkan pitkittämistä ja siirrän myöhemmin megapalkkauksen seuraamiseen.

Eteentulo
En ole ottanut nyt niin paljoa kuin noita muita liikkeitä. Joka päivä kuitenkin pari kertaa vähintään.

Paikalla istuminen
Otettu on ja pysyy. Olen ottanut jopa muutaman kerran luoksetulon.

Hyppy
Tällä hetkellä harjoittelemme hypyn takana seisomista niin että minä liikun pari askelta kohti koiraa.

Tunnari
Olen ottanut kolme väärää mukaan silloin tällöin. Pitää piilotella oikeaa vielä, aika säätämistä on, mutta kyllä se oikea sieltä on jopa löytynyt. Tora osoittaa oikean koskemalla siihen nenällä tai tassulla, koska noutoa ei olla vielä harjoiteltu.

Luoksetulot
Täydellisiä, ei mitään valittamista. Täysillä tulee, oli tilanne mikä tahansa. Kiitos mukana kannettujen ruokien. :)

Kontakti ja totteleminen yleisesti
Eilen kokeilin hallilla ensimmäistä kertaa päästää Toran irti sisälle hallin puolelle niin että siellä on ryhmä koiria jo valmiina. Sinne se juoksi keskelle lattiaa odottamaan mitä tehdään. Hyvin on ehdollistunut. Ei ole kuin muutaman kerran yrittänyt mennä moikkaamaan tuttuja koiria hallilla, eikä muutenkaan lenkeillä jos touhuamme jotain. Normaalit, tylsät ohitustilanteet saattavat aiheuttaa halua mennä tutustumaan ohitettavaan koiraan tai ihmiseen. Tora on helppo sillä tavalla, ettei sille tarvi sanoa mitenkään kovasti tai montaa kertaa jos en ole tyytyväinen sen käytökseen. Uskoo helpolla ja oppii nopeasti, tai sitten vain tuntuu siltä kun tuon Hiskin kanssa on nyt saanut tahia oikein urakalla. Aivan valtavat ylikierrokset nartuista johtuen, Hiskillä siis. Odotan että saan rahat kasaan ja pallit siltä pois. Ei tässä muu enää auta, toivottavasti ei jää pysyväksi tuo lenkeillä mouruaminen. Aivan kuin kollikissa.

Pidän Toraa irti ei vaarallisissa paikoissa sekä ohituksissa jos olen sen kanssa kahdestaan tai Rami on mukana eikä tie ole liian kapea. :D Luotan aika hyvin siihen, että Tora tulee käskystä luokse, mutta autoteiden varrella en ole uskaltanut vielä sitä pitää irti. Kauppojen pihassa kyllä ja parkkipaikoilla, koska se on lähelläni siellä koko ajan. Lenkillä Tora ei vielä osaa pitää tiettyä puolta kadusta ja seilailee miten sattuu n. 10m säteellä.


Muuta:

Yhteenottoja
Tora ja Hiski ottivat yhteen puruluusta n. viikko sitten. Annoin kaikille pojille luut ja olin vessassa kuivaamassa hiuksia kun olohuoneesta kuului ärähdys joka jatkui. Toran ääni päällimmäisenä. Huusin että mitä hemmettiä täällä tapahtuu vessasta syöksyessäni. Kun pääsin näköetäisyydelle molemmat pojat seisoivat vastatusten, luu lattialla koirien välissä. Molemmilla oli häntä alhaalla ja korvat luimussa. Menin paikalle, otin molempia korvasta kiinni ja vedin päät lähemmäs luuta sanoen: Antaa kattoo sitte että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tästä pitää sanoa. Luun annoin Toralle, koska se oli Toran luu. Tilanne on luultavasti mennyt niin että Hiski oman luunsa syötyään on mennyt liian lähelle Toran luuta ja Tora kun on tässä alkanut muutenkin elvistelemään Hiskille (astui muuten Hiskiä 1. kerran n. viikko sitten, en ole toista kertaa nähnyt, räjähdin) on päättänyt antaa Hiskille lölytyksen. Seuraavana päivänä episodista tein saman uudelleen. Otin räminätölkin valmiiksi esille. Tora otti luunsa mutta jätti sen ja marssi Hiskin luun luokse. Hiski kyyläili Toraa ja piti luustaan kiinni. Tora katsoi minua, sitten Hiskin luuta, käveli omalle luulleen ja kaikki koirat menivät eri puolille asuntoa syömään omat luunsa eikä mitään ongelmaa ole tämän jälkeen ollut. Muissa tilanteissa kyllä, kuten tänään, Tora voi antaa Hiskille lähtöpassit yhtäkkiä. Tänään ne leikkivät lelulla yhdessä kiskoen ja Tora vain päätti että lelu onkin hänen, päästi irti lelusta, äristen Hiskiä naamaan. Rääkäisin että perk.. ja toiminta loppui heti. On se kumma miten pitkä pinna Hiskilläkin on. Tapahtuneen jälkeen leikittiin lelulla vielä hetki kiskomista minun valvovan silmäni alla.

Haukkuminen/murinat + muut ölinät
Lenkillä yhden ainoan kerran Tora on nyt alkanut murista vastaantulevalle koiralle. Täällä moni koira räjähtää lenkillä ohituksissa ja luultavasti Tora on ottanut mallia tästä ja yksi kerta n. 2 viikkoa sitten ohituksessa alkoi rähjäämään. Tein selväksi että sellaista ei meillä tapahtu, karjaisin että ä-ä ja nyppäsin remmistä kun sattui siinä sillä hetkellä olemaan kiinni. Murina loppui heti ja mentiin katsekontaktissa ohi. Sen jälkeen ei ole vastaavaa tilannetta tullut vaikka ollaan ohiteltu joitain koiria. Kaikkea pitää kokeilla?

Haukkumista on edelleen, 1 haukku/ pelottava tai innostava asia. Vinkuminen on ehkä hieman vähentynyt kun olen alkanut kieltämään siitä sen lisäksi että mitään vinkumisella ei saa periksi.

Rapsutuksien kerjääminen
Aivan mahdoton kerjääjä. Etujalat ilmassa, orava-asennossa läpsii jaloillaan niin kauan että joku varmasti huomaa. Välillä rasitukseen asti. Ei lopettaisi varmasti ollenkaan jos vain rapsuttaisi. Samanlainen kuin José. Ramia kiusaa enemmän kuin minua.

Pissat ja kakkat
Sisäsiistihän tuo on ollut jo pitkään. Nykyään nukumme 8h yössä. Ulos Tora pyytää vain kun on hätä, ei ole kertaakaan vielä pyytänyt sinne muuten vain. Osaa mennä käskystä tekemään asiansa, mutta lenkillä jos muut pojat ovat mukana ei asioiden teosta tule mitään ellen pyydä muita koiria istumaan sen aikaa paikoillaan. Toran paimennusvietin vuoksi, aikaa asioiden suorittamiselle ei ole kun muut koirat ovat mukana. Paimentamisesta huolimatta Tora tulee luokseni kutsusta ja muutenkin aina välillä, eikä mene vieläkään kovin pitkälle minusta verrattuna esimerkiksi Hiskiin joka pinkoo jossakin 100m päässä. Kyllä se kakkakin helpommin tulee vielä tuonne takapihalle kuin lenkin aikana vaikka olisimme kahdestaankin. On vain niin paljon kaikkea kiintoisaa lenkillä ettei malta.

Varmasti on paljon muutakin kuulumisia, mutta nyt en ehdi enempää. Jatkan kun on taas aikaa kirjoitella. :)

21 viikkoa, sitä sun tätä

Yläkuvassa: "Kuningas Torakka"

Heippa taas!

Viikko vierähti sairastellessa, yskä jatkuu vieläkin ja jotenkin on vetelä olo. Antibioottia menee vielä pari päivää. Kai tämä tästä taittuu.

Olin Porissa koirien kanssa maanantain ja tiistain. Kävin jopa treenaamassa Toran kanssa ja Tora oli mukanani molempina päivinä kaikki tunnit.

Hyppy sujuu jo hienosti. Tora istuu sivulla, ottaa katsekontaktin ja irtoaa käskystä. Sen lisäksi se osaa jäädä seisomaan hypyn taakse, mutta en ole vielä liittänyt tähän mitään käskyä. Jos kaukojen seiso on seiso, niin hypyn takana voisi olla käskynä odota, koska liikkeestä seisomiseen otan luultavasti käyttöön seis tai stop -käskyn.



Maanantaina Tora meinasi tukehtua siankorvaan. Tämä on kolmas kerta kun revin pennun kurkusta jotain irti, joten nyt päätin etten anna enää sille kuin helposti hajoavia luita jos niitäkään. Toralla on hyvä ruokahalu, mutta en pidä sitä mitenkään erityisen nälkäisenä. Silti se menee jonkinlaiseen villieläin koomaan, kun saa puruluun ja omasta liotetusta ruuastakin se alkaa täristä ja esim. kaukojen tekeminen liotetulla ruualla on hankalaa, koska pentu sählää ja tärisee jo valmiiksi. Siankorvan tai herkullisemman luun kanssa se nappaa herkun, vetää korvat pitkin päätä ja kyyryasennossa luimistelee äkkiä johonkin piiloon, mielellään omaan häkkiinsä. Koskaan en ole siltä ottanut (paitsi ne kolme kertaa kun on mennyt jotain kurkkuun) herkkuja pois, eikä Tora käyttäydy vihaisesti. Sitä voi silittää kun se syö ja se heiluttaa häntää. Olen kuitenkin jättänyt lähestymiset tekemättä kokonaan, koska lähestyminen voi aiheuttaa sen, että pentu yrittää niellä kokonaisena herkkunsa. Jostain syystä Tora siis olettaa, että siltä viedään herkku pois. Toisaalta jos olen joskus mennyt siihen tarjoamaan jotain muuta herkkua tapahtuu sama reaktio, eli pentu yrittää hädissään nielaista edellisen herkun, jotta saa uuden suuhun. Ei siis mitään hyötyä tästäkään ja mielestäni kyse ei ole luottamuksen puutteesta, vaan eläimellisestä tavasta suhtautua herkkuun. Minkäs sille voi.



No, onhan tässä joka koira tosiaan köhinyt noita siankorvia pentuna ja aikuisena, mutta ei yksikään ole tällä tavalla meinannut tukehtua. Loppuosa korvasta nielaistiin kokonaisena ja sillä seurauksella, ettei henki kulkenut enää, eikä Tora pystynyt siten oksentamaan eikä yskimään. Siinä vaiheessa kun pentu sinkoili kyyryasennossa paniikin vallassa keittiön lattialla nostin sen ylösalaisin ilmaan ja ravistin pari kertaa, mitään ei tapahtunut. Pentu oikeinpäin ja suu auki, työsin käden suuhun ja etusormen sekä peukalon niin syvälle kurkkuun kuin mahdollista. Tunsin palan siellä ja sain kynsillä kiinni siitä ja vedettyä pois. Tilanne oli nopeasti ohi ja paniikki iski vasta sen jälkeen itselle. Harjoittelimme sitten nakin kanssa kottikärrykävelyä ja suun avaamista ettei pennulle jää traumoja. No, onneksi yletyin siihen palaan, ei voi muuta sanoa.



Eilen kävimme Cittarin parkkiksella treenaamassa ostoskärryjen kera kävelyä. Se oli yhtä sekoilua aluksi, mutta lopulta päästiin muutama metri nätistikin eteenpäin. Remmissä kävelyä ollaan harjoiteltu nyt niin että remmi on aina alkulenkistä mahan ympäri ja se onkin tehonnut Toraan hyvin. Ei minkäänlaista kiskontaa tämän virityksen kanssa, mutta kun otan sen pois, pentu yrittää silloin tällöin kiskoa vielä.



Parkkiksella kävellessä Tora pyrki taas joka ihmisen luokse, mutta tällä kertaa onneksi kukaan ei jäänyt hössöttämään mitään. Sain siis onnistuneet antisosiaalistamis treenit aikaiseksi.

Havaittavissa on myös treenien alussa tällaista ylikuumenemista ja joka suuntaan sinkoilua, vaikka olen aina vaatinut rauhoittumisen ja katseen jo autosta ulos tullessa. Pitänee lisätä rauhoittumisajan kestoa ennen aloitusta edelleen, koska ylikierroksilla käyvä koira ei ole mieleeni. Yhtä miestä siinä alussa Tora haukahti pari kertaa, juuri tämän vuoksi että kävi niin kierroksilla ja halusi joka suuntaan.



Tora on alkanut säännöllisesti alistamaan Hiskiä ja aloin nyt puuttumaan asiaan, koska siitä tuli hetkessä säännöllistä. Muutamia esimerkkejä: kun otan koirien ruokaa kaapista, Tora tulee siihen ja ajaa Hiskin pois näykkäämällä sitä kohti ja murahtamalla. Samoin jos Tora on vieressäni esim. sohvalla ja Hiski tulee siihen, tapahtuu sama asia. Joselle Tora ei uskalla ryttyillä. Nyt siis komennan tiukasti jos tätä tapahtuu. Tora onkin uskonut hyvin ja lopettaa heti, mutta muisti on lyhyt... Eilen näin myös ensimmäistä kertaa Toran astuvan Hiskiä. Räjähdin. Astuminen loppui välittömästi.



Hiskistä sen verran, että se pystyi istumaan auton takaosassa Porin reissun molempiin suuntiin, mutta huohotti eikä maannut matkojen ajan. Ja ne pallit lähtee heti kun saan rahaa, olen aivan kypsä Hiskin sekoiluun narttujen hajujen perässä sekä käytökseen muutenkin. Vinkumista, ulvontaa, Josen vehkeiden nuolemista, astumisyrityksiä jne. Ulkona ei nokka irtoa kusiläikästä, ennen kuin saavun paikalle ja käsken siitä pois. Merkkailua joka puuhun ja tolppaan ja siitä johtuen remmissä kävely ei ole kovin nautinnollista. Myös muiden koirien ohituksissa ääntelyä, yök. Haluaisi kaikkien luokse, astumaan. :( Soitin jo hormonipiikistäkin, mutta täällä Tampereella se maksaa reilusti yli 50e, joten otatan sen Porissa ellen jaksa odottaa leikkaukseen asti.



Jose on tänään ontunut. Huomasin aamulenkillä loppumatkasta pientä ontumista, mutta nyt tilanne on pahentunut. Annoin kipulääkkeen, mutta en löytänyt jalasta mitään erikoista. Toivottavasti jotain ohimenevää.



Takaisin Toraan. Haukkumista on siis edelleen, mutta ei ihan niin paljoa kuin ennen. Sitkeä kaveri se on, kielloista huolimatta (oli kyse siis mistä tahansa kiellosta) se yrittää aina uudelleen. Sängyssä se nukkuisi koko ajan jos antaisin (pyrkii sinne myös keskellä yötä ja välillä olen antanut periksikin.. olen muuten ihan nössööntynyt joissain asioissa!).



Yhteislenkillä olen ottanut nyt parina päivänä uuden asian, ihan Hiskinkin vuoksi. Pysähdymme ja pyydän koirat istumaan ja jätän hetkeksi istumaan kun menen parin metrin päähän. Tämä on Hiskille nyt vaikeinta, koska se alkaa ulisemaan ja haluaa päästä kuseksimaan. Hermot on mennyt tämän vuoksi jo tuhannen kertaa. Jos joku jää juttelemaan minulle ulkona, Hiski vetää sellaiset aariat, ettei siinä edes kuule puhetta. Argh. Rauhoittumisharjoituksia siis ulkona. Jos vain jaksan ajattelin aloittaa saman myös sisätiloissa ja siedättää samalla ovikelloon. On vain niin paljon kaikkea mitä pitäisi tehdä. Paikallaistumista ollaan Toran kanssa kaksitaan treenattu eikä siinä ole ollut mitään ongelmia.



Kuvasin tänään kynsien leikkuuta ja muutenkin tuota hoitotoimenpidehetkeä. Lisään videot kunhan ne lautautuvat. Videoissa näkyy mm. Josen ontuminen, Toran harjainho (joka on jo paljon lievempää kuin aluksi) ja mun räjähtänyt tukkalookki. :D

20 viikkoa

Tässä kaukokäskyjä taas vaihteeksi. Namit ovat nyt poissa kädestä ja seuraava vaihe on saada koira suorittamaan asentojen vaihdot ilman tuota nenäkosketusta. Niin kuin videon loppupuolelta voi huomata, asia on hieman epäselvä Toralle vielä. :D Vaihdoin liotetun nappulan kuivaan ja tilanne rauhoittui selvästi. Jalat eivät heilu lainkaan niin paljon nyt, kun palkka on pikkaisen huonompi. Olen melko tyytyväinen tuohon istumiseen. :)

19 viikkoa ja 6 päivää, laumanjohtaja lepäilee, lauma ei :S

Eipä olla tehty juurikaan mitään. Olen ollut ja olen edelleen kipeä, enkä ole jaksanut edes kunnolla ulkona käydä. Laskeskelin tässä juuri, että tämä on jo kolmas kerta flunssassa Toran tulon jälkeen, tai no se ensimmäinen flunssa oli juuri ennen Toran saapumista. En ole aikoihin ollutkaan näin paljoa kipenänä kuin nyt.

Ainoa asia mitä Tora on näiden päivien aikana oppinut on se, että kun Rami vie illalla muut pojat pissalle ulos, Tora juoksee äkkiä keittiöön ja tulee sivulle, koska olen antanut sille palkaksi herkkuluun siitä hyvästä ettei Tora änkeä isojen poikien mukaan. (En mielelläni anna kaikkia kolmea koiraa ulos Ramille, ettei vaan tapahdu mitään härdelliä kun en ole mukana ja kun Tora voi asioida takapihallakin.

Eilen päästiin Toran kanssa sentään hetkeksi "treenaamaan" kun Jenni (Valkkariksi tästä lähtien kutsuttakoon, ettei sekoitu Leinoon) tuli käväisemään ja lähdimme autolla Lielahden Mustiin ja Mirriin. Valkkari kävi myös Cittarissa ja pyörin parkkiksella Toran kanssa sen aikaa. Ei siitä oikein mitään tullut, koska en jaksanut paneutua asioihin. Tora kiskoi aika monen ihmisen luokse ja jotkut kiinnittivät siihen huomiota, valitettavasti näin vahvistivat kiskomista. Otin tunnarin piilotuksen pari kertaa ja seuraamista remmipalkalla. Ne menivät ihan ok. Mustissa ja Mirrissä Tora kiskoi myös joka suuntaan.

Kauhea kohellus nytkin menossa. Tora on kypsänä, koska en jaksa tehdä normaaleja asioita sen kanssa. Tänään menen käymään Hennan luona ja otan Toran mukaan, tulee edes jotain maisemavaihdosta. Kamalaa katseltavaa liian vähäisellä aktivoinnilla olevat yli-innokkaat koirat.

Haukkumista on ollut mielestäni vähemmän kuin ennen edelleen, vaikka sitä kyllä esiintyy. Takapihalla haukkuminen tapahtuu lähinnä pimeällä, äskenkin joku käveli aidan ohi kun Tora oli pissalla ja hiljaista oli. Haukkumista tulee edelleen myös innostumisesta, eilen Cittarin parkkiksella haukuttiin parit ihmiset jotka lässyttivät ohimennessään Toralle.

Korvat ovat olleet liimamatta pari päivää, valkoinen korva on enemmän pystyssä, ruskea täysin kallellaan sivusuuntaan. Suussa näkyi yläkulmurin alku.

Huomionkipeä tuo on ollut, ei jättäisi rauhaan hetkeksikään kun makaan sohvalla. Tassut sojossa tullaan syliin ja naamaan. Rami on poissa aamusta iltamyöhään (koulussa Hesassa) ja koirat sekoavat kun ovi käy seitsemän aikaan illalla ja Rami tulee kotiin.

José ja Tora muuten leikkivät pari päivää sitten ensimmäistä kertaa yhdessä (n. minuutin ajan) niin, että José makasi kyljellään lattialla ja ne läpsivät toisiaan naamaalle. :) Ihanaa kun totinen tottis Josékin intoutuu sentään joskus leikkimään toisten kanssa.

Tuli vielä mieleen sellainen, että tiputin maahan pari päivää sitten tyhjän tupakka-askin kun seisoskelin parkkiksella "ulkoiluttamassa" koiria. Tora käveli askin ohi, pysähtyi ja jäi haistelemaan ja katsoi minua päin. Kehuin oma -käskyllä ja palkkasin. Tora oli löytänyt "oman". :) Tarkoitus oli saikulla treenailla tuota tunnaria sisätiloissakin, mutta en ole saanut aikaiseksi hakea varastosta hajuttomia kapuloita ja pelkään että sählään niihin hajuni vahingossa kun käyn vähän hitaalla. :D Haluaisin jo kokeilla, joko erottelutehtävä onnistuu. Tai sitten koira löytää vain tupakalta haisevat esineet. Heh.

Kaukoja olen tehnyt muutaman kerran, samoin paikallaistumista. Jos vaikka yrittäisin kuvata kaukot tänään kun kohta on ruoka-aika. Tietokone ei suostunut ottamaan valokuvia puhelimesta vastaan, olisin lisännyt tänne pari kuvaa jotka otin, jos ne onnistuivat jotenkin.

Vielä noista yhteislenkeistä/ulkoiluista. Harmittaa kun en ole jaksanut erikseen noita nyt viedä. Tora kuumenee aivan liikaa, jos esim. seisoskelemme paikoillamme ja Hiski alkaa juosta ympyrää. Tora piippaa ja säntää perään. Samoin jos heittämme palloja Joselle ja Hiskille, Tora käy aivan kuumana ja säntää Hiskin kimppuun Hiskin palauttaessa palloa. Näkee oikein, miten keittää yli ja asiaan olisi paras puuttua jättämällä tämän sorttiset kohtaukset väliin suosiolla. Yritän rauhoittaa tilannetta mahdollisimman nopeasti. José vaan tarvitsisi kunnon liikuntaa, jotta vaivalla saadut lihakset pysyisivät kunnossa. Yritä tässä nyt sitten miellyttää kaikkia.

Laumanjohtaja kuittaa ja menee takaisin lepäämään. Onneksi Tora nukahti äsken. :D Välillä tuntuu jo, että olen laumassa se alimmainen.

19 viikkoa ja 4 päivää, kipeänä

Tarttuihan se Ramin kuume sitten minuunkin. Perjantaista asti olen yskinyt ja kuumeillut, Torakin alkoi yskiä lauantaina. :S Ajattelin katsella pari päivää miten tuo Toran yskä kehittyy, eilen ei yskinyt enää niin paljoa kuin lauantaina. Lääkäriin mennään jos jatkuu vielä pitkään, mutta tänään en ole kuullut Toran yskivän vielä kertaakaan. Saattaa olla, että kurkkuunkin oli jäänyt jotain, vaikka ensimmäisenä epäilin kennelyskää, koska Tora on yskän ohella myös kuorsannut. Alkoi muuten juurikin nyt kuorsaamaan tuossa jaloissani. Muut koirat eivät yski, José kyllä kyökkäsi lauantaina kerran.

Vähäisellä aktivoinnilla mennään tällä hetkellä ja se näkyy riehumisena sisätiloissa. En jaksa käydä kunnon lenkeillä, enkä touhuta sisällä normaalisti Toran kanssa, harmittaa. Muutaman kerran olen jaksanut sentään ruoka-aikana ottaa kaukokäskyjä (ilman namikäsiapua) ja tänään kävin jopa lyhyellä aamulenkillä ja otin kännykällä pari kivaa kuvaakin, kun koirat temmelsivät lumihangessa. Lisään ne tänne jos jaksan. Rami on hoitanut ulkoilutukset muutoin.

Pitäisi raahautua itsekin lääkäriin, ettei taas pitkity nämä ääniongelmat. Töitä yritän tehdä edes koneella, ettei mene ihan joutilaana oloon nämä päivät.

19 viikkoa, videoita

Tässä lupaamiani videopätkiä (osa ei ole vieläkään ladannut) Porista ja eilisistä treeneistä Tampereen Lielahdessa:

Kontaktinpitoharjoituksia Citymarketin ovella. Koska häiriötä on paljon, autan namin kanssa pentua pysymään oikeassa kohdassa. Kontaktikävelyä ilman käsiapua harjoitellaan häiriöttömässä tilassa kuten kotona tai parkkihallissa, jossa ei liiku ketään.





Ensimmäinen paikallaistumisharjoitus. Näytän käsimerkkiä näin alkuvaiheessa. Käsimerkin jätän nopeasti pois, muutaman harjoituskerran jälkeen. Kehuminen kertoo pennulle, että se tekee oikein. Kehut jää pois vasta kun pentu alkaa ymmärtämään mistä tässä liikkeessä on kyse.



Hyppy. Koska hypyn yli meneminen on alkanut sujua, alan vaatimaan sivullaolon ja katseen ennen kuin annan luvan ylittää esteen. Tässä videossa Tora tekee juuri tuossa asiassa virheen aluksi. Sivultalähdön kieltämisestä voi seurata se, että koira ei enää käskystäkään ylitä estettä, joten kiellossa pitää olla aika hienovarainen, tietysti koirasta riippuen (tai koiran innokkuudesta ylittää este).

18 viikkoa ja 6 päivää, sekalaista soppaa.

Väsähtäneet kaverukset



Ajelimme eilen takaisin Tampereelle. Edellisen viikon kolarointi vaikutti Hiskiin niin, että se pyrki etupenkille koko matkan ajan ja läähätti stressaantuneena. Edelleenkään minulla ei ole sitä verkkoa estämässä koirien pääsyä eteen. Pitää hankkia sellainen ja pian. Tora nukkui etupenkillä ja kun Hiski yritti ryysiä laukkujen yli etupenkille Tora katsoi sitä tyyliin "Voisix ol hiljaa ku mä nukun ny!"





Tunkesin Hiskiä takapenkille ja päästyäni Tampereen päätyyn pysäytin auton ja väänsin Hiskin väkisin takapenkin kautta auton takaosaan. Hiki siinä tuli, koska koira pisti hanttiin kaikin voimin. Loppumatkan Hiski sitten istui kyllä takaosassa, sen verran paloi itselläkin hermot siinä vääntäessä. Voipi olla että seuraava autoon meno ei suju Hiskiltä ihan helposti, mutta en jaksaisi alkaa tehdä siitä mitään numeroa. Joseen ja Toraan pikku töyssy ei vaikuttanut mitenkään. (minähän en pelkäävää koiraa maanittele perk.. *nauraa*)





Tänään kävin Toran kanssa kiertämässä lähikaupan. Otettiin siinä matkan varrella perustreenit. Sisätiloissa jatkoin paikallaistumista ja kokeilin jättää kaukokäskyissä merkkikädestä namia pois. Tora teki asennonvaihdot silti, joten pyrin nyt näyttämään tyhjällä kädellä merkin ja palkkaamaan toisella koska itse asentojen vaihtaminen onnistuu miltei joka kerta (ok, se vasen takajalka liikahtaa vähän eteenpäin silloin tällöin).





Lenkillä Tora karkasi jonkun papparaisen luokse. Otettiin muutama esine-etsintäkin, mutta edelleenkään tavarat eivät palaudu käsiini ulkona. Aloin ottamaan myös seuraamisen täyskäännöksiä molempiin suuntiin, ne tuppaavat jäämään helposti tekemättä kun voisin hioa tuota eteenpäin seuraamista loputtomiin.





Maahanmenoja ollaan tehty myös, muttei mitenkään tavoitteellisesti, se saa vielä hakea muotoaan ihan rauhassa.

Aloitin eilen tehokuurin nätistikävelyyn remmin päässä kaikille kolmelle koiralle. Tuntuu, että järki lähtee kun laitan ne remmeihin: pentu kiskoo ja pyörii joka suuntaan kiertäen remminsä minun ja muiden koirien jalkojen ympäri. Hiski kiskoo, koska se haluaa päästä kuseksimaan kaikki mahdolliset penkat ja puskat (aivan hulluna nartuista tällä hetkellä ja kyllä pallit lähtee heti kun on varaa leikkaukseen). Jose nyt yrittää kävellä nätisti, mutta kyllä sekin välillä lähtee etenemään turhan nopeasti. Nätisti kävely tarkoittaa meillä sitä, että koirat kävelevät määrätyllä puolella n. 1m säteellä minusta katsottuna vierekkäin. En vaadi vierekkäin kävelyä vielä Toralta, koska se nyt ei muutenkaan tajua vielä mitään tuosta asiasta, mutta koska Hiski ja Jose tietävät mitä haluan, eivätkä ole käskyä noudattaneet niin kuin haluaisin, päätin ottaa sellaisen palautuskuurin ruotuun että oksat pois. Varsinkin kun mieleeni tuli, että joskus voisin jopa matkustaa junalla, mutta milläs matkustat jos on kolme koiraa ja matkalaukku ja jos koirat sinkoilevat joka suuntaan remmeissä. Nyt sitten kävellään osa lenkistä remmissä ja tiukassa kurissa. Teen käännöksiä ja koirien on pysyttävä muodostelmassa. Nätistikävelyn aikana kaikenlainen nuuskiminen ja asioiden teko on kiellettyä. Tätä harjoitusta tehdään n. 300m pätkä alkulenkistä. Katsotaan miten homma edistyy.

• Haukkumista ei ole tänään ollut, mutta eipä tuolla takapihalla ole ketään kulkenutkaan.

• Liimasin molemmat korvat, koska ne lurpattivat kumpikin täysin sivulle.

• Rami tuli äsken kotiin ja on kipeänä, kuumetta yli 39. Toivottavasti ei tartu.

Lisään Porissa kuvaamiani videopätkiä tähän heti kun ne latautuvat.

18 viikkoa ja 4 päivää, lisää omituisia ihmisiä

Porissa ollaan. Tultiin tänne jo lauantaina. Tänään jätin kaikki koirat keskenään kotiin kun menin töihin ja kämppä oli ehjänä kotiin tullessa, ihme.

Tora on mielestäni haukkunut vähemmän, haukkuu kyllä edelleen, muttei ehkä niin paljoa. Huomasin tämän jo Tampereella, Tora ei haukkunut takapihalla kertaakaan. Äsken kävimme ulkona, pimeässä, kaksi ihmistä käveli tiellä eikä Tora haukkunut! Oho.

Iltalenkillä koirat juoksentelivat kaikki vapaina pitkin "pururataa" ja yhtäkkiä ne pinkaisivat erääseen pensaaseen tai oikeastaan puun taakse rämeikköön hännät heiluen. Huusin ääneen että no mikä helvetti siellä nyt on ja ajattelin ensin että orava, mutta ei nuo häntää heiluta oravalle. Lähemmäs päästyäni totesin, että puun juurella seisoo nainen. Siinä sitten esitin anteeksipyynnön, koska en todellakaan olettanut että siellä rämeikössä seisoo joku ihminen paikoillaan puolipimeässä keskellä peltoa. Selvisi, että nainen oli salaa tupakalla... oukei.. kyseessä ei siis ollut teini.

Kävimme hallilla tänään treenaamassa ja päivällä jätin Toran tunniksi äidilleni hoitoon. Isä oli hakenut kaikki koirat ulos töissä ollessani. Ohjelmaa on siis riittänyt, vaikka minusta tuntuu etten ole ehtinyt mitään niin ainakin koirilla on ollut kivaa.

Sisäsiisteydestä vielä pari sanaa. Asioimisväli on taas kasvanut. Viime yönä menin nukkumaan niin, että viimeinen ulkonakäynti oli kymmeneltä. Tora herätti minut kolmelta ja automaattisesti menin ulos sen kanssa. Teki molemmat asiat. Tämän jälkeen Tora herätti minut puoli kahdeksalta, mutta nakkasin pennun sängystä alas ja se meni takaisin nukkumaan. Nousin yhdeksältä ja menimme ulos. Eli 5-6h menee ihan hyvin ja varmaan menisi se seitsemänkin jo. Ehkä nousen turhan helposti viemään ulos. Ainahan tuo asiansa on tehnyt, mutta jos se pystyy kerran jo pidättämäänkin, niin pitäisi kai jättää jotkut ulospyynnit huomioimatta. Ajathan Tora on oppinut liiankin hyvin. Joka aamu alkaa viserrys puoli yhdeksältä kun pyydetään ulos ja ruokaa ja varsinkin siis ruokaa. En ole noussut sängystä ennen kuin piipittäminen loppuu.

Toinenkin korva lurpahti, toinen on jotenkin pystyssä. Kulmurit ovat edelleen kiinni.

Aloitin tänään paikallaistumisharjoitukset Toran kanssa. Lisään videoita kun pääsen Tampereelle.

18 viikkoa

En varmaankaan kirjoittele enää ihan päivittäin blogia, koska tuo sosiaalistamiskausi on loppunut ja tarkoitus oli alunperinkin kirjata vain ensimmäiset 16 viikkoa. Ajattelin kuitenkin pitää jonkinlaista treenipäiväkirjaa / käytöspäiväkirjaa, joten kirjailen tänne kuulumisia aina kun ehdin.

Kyllä tässä parissa päivässä on taas kaikenlaista sattunut. Ajettiin päin siltakaidetta liukkaalla kelillä, käytiin kampaajalla (Tora oli mukana), treenattu on ulkona ja parkkihallissa. Otin käyttöön takapihan ovella kahdet eri namit. Onnistuneesta pissa ja kakkakäynnistä saa normaalin nappulan, mutta jos kestää ihmisen ohimenon haukkumatta saa spesiaaliherkkua. Katsotaan meneekö tämä jakeluun tällä tavalla.

Herätyksiä on ollut tasaiseen tahtiin joka yö neljältä ja sitten puoli yhdeksältä. Ramin mentyä kouluun minäkin olen yrittänyt hieman muuttaa unirytmejäni, mutta ärsyttää kun menee ennen yhtätoista nukkumaan ja tietää jo siinä kohtaa, että joutuu sen vuoksi heräämään neljältä. Tai ei joudu, mutta minä herkkäunisena herään. Luultavasti Tora kestäisi jo aamuun asti, mutta sillä on tapana aloittaa joku ympäri huoneen vaellus neljän aikaan yöllä. Ja kyllä se asioillaan käy kun päästän.

Korva on pidetty pystyssä langalla ja liimalla. Hökötys aukeaa joka päivä vähintään kerran ja tänään lurpatti toinenkin korva pikkaisen. Tuo lurppakorva on pysynyt pystyssä ilman lankaakin ne hetket, kun en ole heti ollut korjaamassa.

Hampaista vaihtumatta on ainoastaan kulmahampaat.

Kontaktikävelyä ilman käsiapua lelupalkalla. :)

17 viikkoa ja 5 päivää

Päivällä kävimme ohitustreeneissä. Ohitukset menivät loistavasti, palkkasin remmillä :D siis Tora sai purra remmiä kun en jaksanut kaivaa lelua. Koskaan ennen Tora ei ole seurannut näin nätisti vierelläni ilman mitään apua tai erillisiä pyyntöjä. Lelupalkkaus menee siis selvästi yli nakin.

Jätin Toran äidilleni hoitoon ja menin hoitamaan asioita kaupunkiin, kohta pitää ehtiä töihin ja illalla pitäisi lähteä ajamaan vielä Tampereelle. Toivottavasti ei olisi kovin liukas keli.

Korva on pysynyt ylhäällä. Eilen ehdin hallillekin treenamaan, en muista kirjoitinko siitä, mutta Tora osasi hypyn ja jopa jää seisomaan sinne taakse vaikkei sitä itse tiedostakaan.

Haukkumista on ollut. Viime yönä kun olin Toran kanssa ulkona kahdentoista aikoihin joku ihme hiihtäjä ilmestyi parikymmenen metrin päähän Toran pissa-alueelta. Tämä outo tyyppi käveli ensin kävelytietä toiseen suuntaan n. 50 m käsiä sivulla ilmassa omituisesti vispaten ja jalkoja laahaten ja sitten lähti kävelemään takaisinpäin tulosuuntaan samalla tavalla. :S En tiedä mikä oli homman nimi, mutta jos olisin ennen tuota ulkoilutusta katsonut jonkun zombie leffan, olisin juossut kirkuen sisälle. Tora tietysti haukahteli, eikä asioiden teosta tullut mitään. Siitä seurauksena herätys oli kolmelta yöllä ulos. Blaah.

Tuntuu että eteen osuu nyt kaikki mahdolliset hiippailijat ja oudosti käyttäytyvät ihmiset. :D

17 viikkoa ja 4 päivää, korva ylös NYT!

Tänään laitoin roikkuvan korvan pystyyn. Tehtävä ei ollut helppo. Karvoja on tosi vähän ja nekin tosi lyhyitä mitä on. Lankaa ei saanut liimattua karvoihin eikä karvojakaan toisiinsa kunnolla kiinni. Lopulta päässä oli vain kaksi liimakarvamöttiä, jolloin päätin ottaa parsinneulan ja laittaa langan niiden liimatollojen läpi. Tämä onnistui (pelotti kyllä että törkkään neulalla Toraa) hyvin ja korva saatiin pystyyn. Nyt sitten toivotaan, että viritys pysyy kiinni ja korva alkaa taas pysyä pystyssä itsekseen.

Porissa ollaan, koirat ja minä. Tora oli illalla töissä mukana, aika nätisti se siinä kulutti aikaa. Isä kävi ulkoiluttamassa Hiskin ja Josen sillä välin.

17 viikkoa ja 3 päivää, Katin huonot iltalenkit

Perjantain ja lauantain pidin "vapaata" koirista eli en tehnyt niiden kanssa kuin pakolliset lenkityskuviot, koska Elina tuli Porista kylään ja vaihdettiin muutenkin vapaalle. Tora oli ensimmäistä kertaa häkissä 22.30-04 välisen ajan, eikä sillä välin ollut sattunut vahinkoja häkkiin ja hiljaistakin oli kuulemma ollut kun naapurilta kyselin.

Nyt pitää kuitenkin palata töiden ääreen. Muuten sunnuntai onkin sujunut ihan hyvin, mutta äskeiset iltapäivälenkit olivat niin ärsyttäviä, että pakko purkautua tänne tai en pysty tekemään tänäänkään töitä. Lähdin ensin lenkille Toran kanssa, tarkoitus oli ottaa kaikenlaista treeniä tuossa lähistöllä. Heti ensimmäiseksi Tora haukahteli naapuria (iloisesti/innostuneesti). Naapureilla oli vieraita ja kun he tulivat tupakalle Tora haukahteli taas (samalla tavalla). En jaksanut kovinkaan puuttua tuohon haukkuiluun. Jatkoimme matkaa, eikä päästy edes piha-alueelta pois, kun joku kakara könysi puskissa. Tora haukahti (epävarma/pelokas). Jatkoin matkaa, mutta muksu konttasi eri puolelle puskia, jolloin Tora haukahti ja pinkaisi remmissä (onneksi oli remmissä) pois päin häntä koipien välissä. Minua alkoi ottaa pannuun tuo kuurupiilo, joten lähdin kiertämään puskan toiselle puolelle ja kutsuin pennun mukaan. No eihän se halunnut tulla joten raahasin puoliväkisin puskan toiselle puolelle, jolloin muksu kieri taas toiselle puolelle. Tätä pyörimistä kesti vähän aikaa ja savu nousi korvista, koska Tora oli ihan paskana suoraan sanottuna. Sitten huusin muksulle että voisitko tulla moikkaamaan tätä pentua (suomeksi sanottuna tule nyt v*****n sieltä pensaasta tai pää räjähtää). Muksu tuli ja oltiin siinä vähän aikaa. Tora oli vähän epävarman oloinen, mutta pahin paniikki oli ohi. Silti otti päähän kun piha-alueella haukkumista on ollut muutenkin. Sitten tuli koira vastaan, no sitäkin piti haukahtaa koska se pyrki kohti ja vähän jännitti ja toisaalta kiinnostikin, olin niin kypsä etten jaksanut sanoa mitään.

Hetken kävelytyämme ajattelin ottaa esine-etsintää läheisessä metsikössä. Laitoin Toran kiinni tolppaan. Huomasin että se nappasi maasta pienen oksan ja jäi mutustelemaan sitä. Kävin piilottamassa lelun. Takaisin tullessa Tora vingahteli ja kakisteli, joten arvasin heti mistä on kyse. Avasin suun ja osa tikusta oli ylätakahampaitten välissä poikittain. Sain tikun kyllä heti pois, mutta taas nousi vatutuskäyrä ylemmäs. Otimme yhden etsinnän ja päätin mennä kotiin. Piha-alueella siinä puskan kohdalla Tora luimisteli vähän ja muksu käveli edellä, sekin jännitti, muttei niin paljoa. Siinä sitten oli muutama ihminen tupakalla omalla ovellaan niin niitäkin piti vielä haukahtaa (iloisesti). Vein koiran sisälle.

Sitten lähdin Josen ja Hiskin kanssa pyöräilemään. Ei siinä lenkissä sen kummempia, mutta kun Hiski kiskoo silloin kun ei pitäisi (kun talutan pyörää alamäkeen) ja jää kuselle kun pitäisi kiskoa (kun mennään ylämäkeen). Liukastakin oli ja kylmä viima ja nokka vuosi koko ajan niin että Nessun voisi liimata valmiiksi nokan alle ettei tarvisi koko ajan kaivella. Näpit oli ihan jäässä ja sunnuntaikävelijöitä miljoonittain. Josekin porhalsi irti jossain kaukana enkä jaksanut huudella sille mitään. Siinä se sitten ohitteli kävelijöitä tien oikeaa laitaa n. 30m edelläni ja kävelijät välillä pelästyivät ja välillä vaan katsoivat että mitä tuo koira lenkkeilee yksinään. Minä poljin Hiskin kanssa kiroillen perässä ja pari kertaa räjähdin ääneenkin kun Hiski jäi haistelemaan niin että piti pysähtyä kun koira ei vaan pääse nartun kusiläiskästä irti mitenkään. Ja vannoin että pallit lähtee alta aikayksikön niin loppuu se haistelu ja sekoilu. Pääkin tuli kipeäksi.

Että sellasta tällä kertaa. Jos yrittäisin rauhoittua. :)
--------------------------------------------------------

Illalla tehtiin Ramin kanssa seuraavanlainen harjoitus:

Rami lähti edellä ulos ja piiloutui samaisen kiven taakse ruokapurkki kädessä. Minä lähdin Toran kanssa ulos. Tietysti meidän tuurilla samaan aikaan piha-alueelle osui se samainen kakara ja samaa perhettä olevat 2 chihua jotka aloittivat sen päiväisen metakan Toran nähtyään että oksat pois. Tora haukahti pari kertaa (epävarma/pelokas). Kakara rymisteli taas pensaaseen ja tämä koirien emäntä huusi että tule pois nyt sieltä. Ei auttanut. Tora pakitteli remmissä. Tässä vaiheessa minua alkoi naurattaa koko touhu kun tiesin Ramin olevan siellä pensaissa myös. Jälkeen päin nauroin että olisit nyt edes pelottanut sen muksun kun siellä olit. No, tilanne rauhoittui ja päästiin eteenpäin sen verran, että Tora kuuli kun Rami rahisteli pensaissa. Tora haukahteli (epävarmana, häntä koipien välissä). Mitään puhumatta lähestyin reippaasti (pentua perässä vetäen) kohti pusikkoa. Pysähdyin aivan lähelle ja Tora meni itse katsomaan ja samalla Rami alkoi "piipeloimaan" (eli tervehti) Toraa ja antoi ruuan.

Kävimme kaupassa ja paluumatkalla Tora meni itse katsomaan kohtuu reippaasti pusikkoa. Kävimme sisällä ja teimme saman harjoituksen uudelleen, niin että Rami meni hieman eri kohtaan piiloon. Tällä kertaa samaan aikaan osui dobberi ja juoksija, joita Tora haukahti kaksi kertaa (innokkaasti). Lähestyimme pusikkoa ja Rami rahisteli oksia. Tora puhahteli pari kertaa, mutta lähestyminen tapahtui huomattavasti paremmin ja päästiin palkitsemaan taas oikeassa kohtaa. Tora oli niin innokas että änkesi Ramin luo puiden välistä ja meinasi jäädä siihen jumiin. Sen verran jäikin että takkikin irtosi päältä. :S Karmeeta häsläystä siis.

Seuraavaksi (jonain kauniina päivänä) teemme niin, että Rami lähtee Toran kanssa ulos ja minä tulen kyykkykävelyä tuossa talojen edessä vastaan tai makaan lumihangessa ja potkin jaloilla ilmaan. Sellasia ne muksut täällä ovat.

17 viikkoa

Eilistä päivää

Ensin linja-autolla kaupunkiin. Kaikki ihmiset kiinnostivat, mutta Tora pysyi kohtuu hyvin paikoillaan. Tässä otos alkumatkasta:



Sitten pikku treenit juna-asemalla. Rullalaukut pelottivat edelleen.


Tänään jätin Toran kevythäkkiin kahdeksi tunniksi, kun lähdin käymään asioilla. Luultavasti aika on kulunut hyvin, koska pyysin naapuria soittamaan jos alkaa seinät kaatumaan. Tora näytti heräävän juuri kun avasin oven, joten ainakin se on nukkunut hetken aikaa. Laitoin häkin Hiskin häkin viereen, niin että Tora näkee Hiskin. Ihanaa, kun ei tarvinnut pelätä mitä pentu hajoittaa pois ollessani tai loukkaa itsensä johonkin. Toivottavasti tuo häkissä olo alkaa sujua niin hyvin että voisin jättää pidemmäksikin aikaa. Kyselen naapurilta vielä kuulumisia, kun häntä näen.

Kävimme yhteislenkillä illalla, minä ja kolme koiraani. Hiski on taas vaihteeksi ollut ylivireässä "miestilassa", yrittää astua Joséa, mutta ei uskalla ja jatkuvasti lipomassa muiden koirieni vehkeitä. Myös lenkkitilanteissa Hiski on alkanut pari päivän sisällä mouruamaan toisia koiria ohittaessa ja muutenkin jos emme liiku koko ajan eteenpäin, joten iltalenkki oli ohitustilanteissa yhtä juhlaa. Olen kallistumassa pallit pois linjalle. No, joka tapauksessa ohituksissa en jaksanut paneutua Hiskin mouruiluun vaan keskityin Toraan. Otin Toralle mukaan ruokaa lenkille ja palkkasin sitä välillä myös leikillä (oksan pätkällä, tiedän, ei hyvä noutoa ja jäljestystä ajatellen, mutta erittäin toimivaa). Ohitukset sujuivat hienosti ja Tora hakeutui myös itse seuraamaan sivulleni.

Tänään rankaisin takapihalla pissakeikalla haukkumisesta kalauttamalla räminätölkin oven pieleen täysillä. Toran ihmisten haukkuminen takapihalla on eilen ja tänään lisääntynyt niin että enää ei riitä yksi epävarma haukku vaan haukku on enemmänkin muuten vaan haukahtelua ja niitä on 2-5. Joten pamautin tölkillä juuri kun pentu oli pissalla ja haukkui... uups. Tora juoksi ovelle, käskin sen takaisin pissalla ja se meni (onneksi), pääsin palkitsemaan hyvästä käytöksestä. Pitäisi laittaa pentu ulos aina kun siinä kävelee ihmisiä ja mennä itse myös jotta ehtii rankaista kunnolla kerran. Ettei vielä totu tuohon tölkkiin jos sitä ravistelen ovensuussa. Muutenkin kun on tuollainen jääräpää tietyissä asioissa.

Tuosta häiriökäytöksestä tuli vielä mieleen remmissä Josen ja Hiskin päälle tempoilu. Joka pentu on kyllä harrastanut tätä. Eli loppulenkistä kun alkaa kyllästyttää ja kytken remmiin niin yritetään purra toisia koiria ja riekutaan joka suuntaan niin että kävely on yhtä kompastelua koiralaumaan. Olen kieltänyt remmistä nyppäisyllä ja kieltosanalla, mutta kovin on lyhyt muisti tässäkin asiassa. Ei siis minkäänlaista samaa herkkyyttä kuin mitä Josessa on pentuna ollut, mikä on toisaalta hyvä jos tuosta haluaisin kaverin suojelukentille.

Joku saattaa ihmetellä miksi minua kiinnostaa suojelu. Normaali koiraharrastajan mielikuvahan suojelusta on usein se, että laji ei ole kovin koiraystävällinen ja että siellä tehdään koirista hulluja. Olen itsekin aikoinani ajatellut samoin ja kyllähän siellä käytetään myös kovempia otteita (joissain kentillä, ei kaikissa!).

Olen jo vuosia sitten kiinnostunut kuitenkin myös tästä lajista, aivan kuin muistakin koiraurheilulajeista ja todennut, että oikein tehtynä laji ei ole millään tavalla vahingollista koiran käytökselle. Silti painotan lujasti sitä, että mielestäni laji ei sovi alkuunkaan vasta-alkajalle ja on hyvin tärkeää tietää oman koiransa luonne ja osata erottaa kaksi eri tapaa opettaa suojelua ja valita niistä koiran luonteelle sopiva tapa. Myös laumanjohtajuusasiat olisi hyvä osata etu- ja takaperin ja ymmärtää miksi suojelukoiran käytöstä muokataan mihinkin suuntaan.

Koska suojelussa maalimies tekee oikeastaan melkein kaiken, on tärkeää, että maalimies tietää myös millä tapaa koiraa lähdetään kouluttamaan. Jokaisesta koirasta saa kyllä aggressiivisen, sen eteen ei tarvitse osata mitään, mutta itse suosin saalisviettiin pohjautuvaa (sopii tällaisille herkille bortsuille) suojelukoulutusta. Saalisvietillä käyvä koira haluaa siis vain leikkiä hihan kanssa, kyseessä ei ole minkäänlainen aggressio, vaikka koira purisi kuinka lujaa hihaan ja roikkuisi siinä kiinni. On olemassa myös puolustukseen perustuva koulutus, mutta siinä on koiran pääkopan oltava kunnossa eli koiran on kestettävä kuormitusta hajoamatta siihen. Kaikki tuo on todella kiinnostavaa ainakin teoriassa, vaikkei omista koiristani kisaamaan asti koskaan olisikaan. Onhan mielessä käynyt jo Maxin poismenon jälkeen malikan tai sakemannin hankinta, mutta aina se on vain jäänyt. Olisihan se hieno päästä treenaamaan lajia kunnolla. Bortsun kanssa kun menee kentälle, se on lähinnä treeniporukan naurattamista. Ei siinä mitään, mukavaa kun ei tarvitse totisena aina vain tokoilla. :) Parhaimmillaan suojelutreeneissä käynti nostattaa koiran motivaatiota leikkimiseen todella hienosti. Maalimiesten taito leikkiä koirien kanssa on myös minusta hienoa katseltavaa. Ja se miten he lukevat koiria. Taitaa olla ainoa laji, jossa näkee kouluttajien kouluttavan treeneissä kävijöiden koiria?

Siinä pikku selostus suojelusta omin silmin nähtynä ja koettuna. Me jatkamme nyt illan viettoa, täällä levätään, ihanan rauhallista!
--------------------------------------

Illalla käväistiin kaupassa, joten Tora pääsi tietenkin mukaan. Ajaessamme parkkihalliin Tora alkoi heti pälyilemään ulos innoissaan, joten selvästi se tietää jo mitä halliin mennään tekemään. Kävimme ensin kaupassa ja sen jälkeen pidin n. 5 min treenit. Vähän kontaktikävelyä, pari maahanmenoa, esine-etsintää ja tunnarikapulan etsintää + luoksetulo lopuksi.



Vein tunnarin "piiloon" niin, että Tora ei nähnyt mitä tein. Tunnari on seinän vierustalla. Palkkaan namilla tunnarin viereen, pentu menee maahan, mutten välitä siitä tässä vaiheessa. Odotan että ensimmäisen palkan jälkeen Tora katsoo minua silmiin ja sen jälkeen haistaa vielä tunnaria, jolloin annan toisen kerran palkkaa.

16 viikkoa ja 6 päivää

Tora oli eilen pari tuntia kanssani hallilla "töissä" taas, koska en viitsinyt jättää sitä tuhoamaan asuntoa. Pitäisi hankkia häkki Porin kämppään, jotta pennun voisi rauhallisin mielin jättää kotiin muutamaksi tunniksi. Eilenkin kun kävin viemässä roskat, pentu oli tunkenut itsensä keittiön ja olohuoneen erottavan aidan läpi, hyvä ettei ollut jäänyt siihen jumiin. Kaikkea tuollaista vahinkoa voi sattua, pelkään että pentu loukkaa itsensä koheltaessaan. Kaikkea vaarallista ei osaa edes varoa, voihan pentu saada kaapin ovenkin auki jotenkin ja syödä vaikka pesuainetta. Voi olla että olen ylivarovainenkin.

Aamulenkin aikana poikkesin hallille leikkimään hihalla kaikkien koirieni kanssa.

Päivällä kauppareissun aikana (nakitin siskon kauppaan) jäin itse ulos treenaamaan Toran kanssa. Kaikki ihmiset kiinnostivat, Ruuran omistaja sattui tulemaan juuri tässä kohtaa autosta. Sain kuitenkin pidettyä pennun aisoissa, remmikin tällä kertaa kuitenkin kiinnitettynä. Huomasin vielä sellaisen jutun tässä jo pari päivää sitten, että olen vahingossa muutamia kertoja palkannut Toran siitä, että se on pyrkinyt kohti ihmistä, sen jälkeen olen kieltänyt ja kun se tulee luokseni olen antanut palkan. Pentu on siis voinut yhdistää palkan siihen, että kannattaa ryysiä kohti ihmistä jotta kutsutaan pois niin saa palkan... Yritän välttää tätä. On vain vaikeaa (itselle) olla antamatta palkkaa kun koira tottelee ja tulee pois ihmisen luota. Olen siis pyytänyt muuten aina pentua tekemään jotain muuta, esim. sivulle kiellon ja luotulon jälkeen ja sitten vasta palkannut, mutta muutaman kerran palkannut suoraan siitä kun on tulossa ihmisen luota luokseni. Ehkä se on syy siihen, miksi tämän viikon aikana ihmiset ovat kiinnostaneet kovasti, tai sitten pentu on vaan saanut liikaa huomiota vierailta ihmisiltä.


Illalla hallilla Tora olisi tietenkin halunnut koko ajan tehdä jotain, mutta kyllä se paremmin rauhoittui paikoilleen kuin maanantaina. Tuntien aikana tehtiin muutaman kerran jotain pientä, kontaktikävelyä muita koiria kiertäen, eikä se ainakaan siinä yrittänyt lähteä muiden luokse. Tuntien jälkeen annoin Toran morjestella muutamaa ihmistä ja koiria. Koiria kohtaan se on nyt muuttunut kovinkin varmaksi, hyppää melkein heti etutassut sojossa naamalle. :S Ruuran omistaja sai aikaan ilopissat, pointsit siitä, nimittäin ekat ilopissat mitä Tora on tehnyt!

Lähdimme yhdeksän aikaan ajamaan Tampereelle.

Aamulenkit vedin tänään erikseen, isot pojat fillarilenkille ja Tora kävelylle ilman remmiä. Otin mukaani tunnarikapulan ja lelun nakkien lisäksi. Mitään ohitustilanteita ei varsinaisesti tullut vastaan lenkin aikana. Kentällä treenatessa kentän poikki käveli kaksi lasta ja aikuiset rattaineen, mutta näistä ei ollut Toralle mitään häiriötä. Tiputin tunnarin pari kertaa maahan ja Tora löysi sen molemmilla kerroilla hyvin. Annoin käskynkin, mutta eihän se sitä vielä ymmärrä. Mietin vain miten tekisin tunnarin ja esine-etsinnän eron selväksi. Käskyt ovat erilaiset kyllä, esineelle mentäessä juoksen pennun kanssa esineelle ja takaisin eli tähän liittyy myös nouto. Tunnarille mennään remmissä rauhallisesti, en jätä pentua mihinkään kiinni vielä vaan tiputan kapulan pennun huomaamatta johonkin ja sitten vain jään pyörimään siihen paikalle, jotta pentu osuu jossain vaiheessa kapulaan. En haluaisi silti piilotella pelkkää kapulaa, joten tuohon pitänee ottaa pikaisesti joku muu rutiini. Haluan että pentu oppii etsimään minun hajua, eikä tuota kyseistä kapulaa silmillään. Esineelle lähettäessä käytän käsimerkkiäkin. Mutta onkohan tässä kuitenkaan tarpeeksi eroa, ei varmaan. Pitää miettiä lisää. Kuitenkin joudun jättämään kohta pennun kiinni kun piilotan tunnareita ja siksi se voi yhdistää asian esine-etsintään. Etsimisessä on liikaa vauhtia, ei sovi tunnarin tekoon, menee sekoiluksi. Ehkä pitäisi saada esine-etsintä siihen vaiheeseen, että pentu käy itsenäisesti etsimässä esineen ja tuo sen takaisin, jotta tässä kohtaa tulisi selvä ero. En silti jaksa uskoa, että käteen tuonti onnistuu vielä ulkona, sisällä kyllä kohtuu hyvin. Muutenkin noutoa pitää hioa vielä, ärinät ja purinat alkavat jo puoli metriä ennen käteen tuontia tällä hetkellä. Ei näytä kovin hyvältä (tai kuullosta) jos koira esineruudusta tullessaan räyhää esine suussa metrin ennen luovutusta ja mahdollisesti tekee vielä tapporavistukset ennen luovutusta...

Taidan jatkaa tämän viikon loppuun nyt niin että teen molempia, enemmän tunnarin piilottelua ja kokeilen ensi viikolla jos vaikka tunnari sujuisi jo :D Ja jos sujuu niin sillä selvä, mutta nähtäväksi jää.

Hampaita on lähtenyt kaksi ylhäältä. Alhaalla näkyy jo edessä yksi uusi, samoin ylärivissä näkyy jo uusi hammas lähteneen tilalla.

16 viikkoa ja 4 päivää, viikkoraportti

Porissa ollaan, pitkästä aikaa ilman Ramia, koska Ramin koulu alkoi tänään. Tulomatkalla käväisin kaupassa ja tein pikku treenit pihassa, lähinnä sitä kontaktia yritin hakea ja palkata ruualla. Tora oli menossa kaikkien luokse häntä heiluen. Eipä siihen paljoa tarvita kun pentu luulee, että jokaiselta ohikulkijalta saa rapsutuksia. Onneksi kukaan ei jäänyt lässyttämään pentua tällä kertaa. Ei ollut hyvät treenit, olin väsynyt.

Eilen illallakin käytiin vielä Tesomalla kaupan pihassa ja sielläkin oli sama juttu: kaikkien ihmisten perään. Tuulen vuoksi myös pihalla lentelevät lehdet kiinnostivat tolkuttomasti. Kuitenkin eiliset iltatreenit sujuivat paremmin kuin tänään.

Jouduin ottamaan Toran mukaan töihin pariksi tunniksi, koska en halunnut jättää sitä tuhoamaan asuntoa. Tuhoamisvimma on vain yltynyt, edes vessassa ei ehdi käymään kun jotain voi jo hajota tai pentuu hyppii pöydillä. Kaupassa käydessänikin pentu oli repinyt autossa papereita ja kaikkea mitä irti sai (ei onneksi itse autoa). Olen huomannut että pentu tietää koska en katso sen perään ja silloin se tekee pahojaan. Tätä käytöstä ei aikaisemmin vielä ollut vaan pentu tuhosi myös aikanani, aivotoiminta siis lisääntynyt. ;D

Hallilla Tora oli aika levoton ja halusi jatkuvasti johonkin suuntaan. Kaatoi tuolin ja veti pöydältä tavarat alas ja hyppeli pitkin hyllyjä etsien ruokaa. Ihan kivasti se silti pysyi ilman remmiäkin keskellä lattiaa kun tehtiin jotain yhdessä (käytin esimerkkinä pentutunneilla), mutta kyllä teki mieli pari kertaa räjähtääkin ja viimeisellä tunnilla sanoinkin että ottakaa vesipullot käteen, pentu pääsee nyt irti. Siinä se kuitenkin sitten pysyi, keskellä lattiaa eikä olisi halunnut omalle paikalleen tulla.

Nyt sitä ollaankin sitten nukuttu koko ilta (Tora siis), joten yöstä tulee varmasti levoton ja kai sillä on ikävä Ramiakin kun se on tottunut piipeloimaan Ramia joka yö kun tulee pissalta. :D Kuvasin viime yönä videon siitä, mitä on piipelointi. Näette sitten jos kehtaan sen lisätä tänne kun makkari on kuin pommin jäljiltä kyseisessä videossa joka on siis kuvattu neljältä yöllä. Ja sitten sen jälkeen voin myös kertoa mistä kyseinen toiminta on alkanut.

En taaskaan ehtinyt tehdä viikkoraporttia ajallaan, mutta tehdään nyt vielä näin keskellä yötä joku lyhyt selostus:

Kontaktikävely:
Edelleen namiavulla, pysyy taas suorana, mutta jos laitan käden taakseni, pentu alkaa jätättää tai edistää.

Maahanmeno:
Tehty enemmän, käsi vähän ylempänä, mutta ei mene etupää edellä vaan etu- ja takapää yhtäaikaa jos jätän kättä ylemmäs. Jatkan käsiavulla edelleen.

Kaukot, istu-seiso-istu:
Onnistuu miltei joka kerta, vasen jalka liikkuu välillä pari senttiä, oikeastaan liukuu istumaan mennessä eteenpäin. Olen tehnyt välillä niin että nami ei ole kädessä kun näytän merkin. Olen puolittain koiran edessä, mutta en ihan edessä vieläkään, jotta näen takajalat. Pentu osuu nenällään käteeni vielä liikkeitä tehdessään.

Eteentulo luoksetulossa:
Täysillä tullaan, välillä liukuu jalkojen välistä taakse. Jää vinoon ellen auta. Osaa katsoa ylös silmiin kun istuu edessä ja pysyy siinä, mutta tarvii käsiapua oikean asennon löytämiseksi.

Sivulletulo ja askeleet:
Vasemmalle hyvä, vas. käännös hyvä, taaksepäin hyvä, eteenpäin, ei hyvä. Eteenpäin mennessä katse voi lähteä eteen, joten etenemme edelleen eteenpäin 2mm kerrallaan nami aikalailla nokassa kiinni ja pää ylhäällä. Oik. käännöstä otettu aika vähän.

Muuta:
Leikkii ja tykkää lelupalkasta jotenkin enemmän kuin namista. Pyrin käyttämään sitä aina kun mahdollista. Uutena otettu nyt tunnarin piilotusta pari kertaa ja lelun etsiminen sujuu jo hienosti. Palautus menee edelleen helposti ohi, noutoja ei olla tehty (lelun) sisätiloissa tämän viikon aikana.

Tuhoaminen on lisääntynyt, riehunta myös. Piippaa helposti, haukahtelee edelleen ja syöksähtelee joka suuntaan kun päästän autosta ulos tai muuten vaan riehaantuu. Olen odottanut rauhoittumista aina kun jaksan/ehdin. Komentaa Hiskiä, jos rapsutan Hiskiä... Komentaa Hiskiä myös jos Hiski hakee esim. palloa. Käy siis kiinni ja murisee. Joselle ei uskalla sanoa juurikaan mitään, joskus ulkona saattaa vähän koheltaa Josen ympärillä. Vetää remmissä, nyppäsyt turhia, remmi ollut normaalisti enkä ole jaksanut vielä kovin puuttua asiaan, vähän pysähdellyt ja odotellut rauhoittumista. Pidän pentua kuitenkin suurimmaksi osaksi irti. Luokse tulee hyvin kutsusta, ohitukset ovat sujuneet tähän asti hyvin lenkeillä, mutta nyt jotenkin tuntuu siltä, että pentu olisi heti menossa kaikkien luo.. jää nähtäväksi. Pitäisi varmaankin alkaa tekemään paikallaistumista. Ja ties mitä, paljon on kaikkea, huh huh. :D nyt väsyttää , kello on puoli yksi yöllä! Miten tämä aika näin kuluu.

16 viikkoa ja 3 päivää, yliaktiivista toimintaa

Yöllä oli herätys kuudelta. Pissaa ja kakkaa on riittänyt tähän päivään asti eilisten syömisten johdosta. Aamulla annoin vain puolet normaalimäärästä, koska maha ei ollut vielä ihan normaali, mutta huomattavasti parempi ja pentukin oli virkeä ja nälkäinen.

Lähdimme treeneihin puolilta päivin Lielahteen. Otin Hiskin ja Toran mukaan. Tora kävi aivan kuumana kun otin sen autosta, piippasi ja kohelsi joka suuntaan remmin päässä. Treenien aikana se lähti kerran käsistä toisen koiran luokse ja olisi varmasti lähtenyt enemmänkin ellen olisi pitänyt sitä silmällä koko ajan. Keskittyminen kontaktikävelyssä oli heikkoa, pomppimista. Luoksetulo oli normaali, paikallaoleminen vaikeaa, mutta lelulla leikkiminen kivaa ja lelun etsiminen onnistui hyvin. Uutena otin myös tunnarin etsimistä, mutta tässä palkkaan namilla kapulan viereen, enkä anna ottaa kapulaa suuhun, koska siitä seuraa vain puremista. Ulkona lenkeillä oksat kiinnostavat ja niitä mutustellaan jatkuvasti.

Olimme treeneissä reilu tunnin. Enempää ei oma pää olisi kestänytkään, kun pentu keksi kaikki mahdolliset namikätköt autossa odottaessaan ja lopulta kaivoi itsensä vielä käsilaukkuunkin, jossa oli parit paussikeksit ja osa ehti mennä suuhun jo siinä välissä kun heittäydyin autoon kuskin puolelta nappaamaan keksit pennun suusta. Koska autossa ei ole verkkoa, pentu pyrki joka luukusta ulos. Avasin oven sitten mistä tahansa, aina ensimmäisenä oli pentu. Kerran se karkasikin, mutta palautui saman tien takaisin autoon. Taitaa eilisen päivän makoilut ilmetä ylivilkkautena tänään. *huokaus* Tai sitten totuin eilisen aikana makoilevaan rauhalliseen pentuun.

16 viikkoa ja 2 päivää, ylensyöntiä

Lähdimme Josén kanssa aamulla Nokialle treeneihin. Hiski ja Tora jäivät keskenään kotiin. Suljin olohuoneen liukuoven ja muutenkin katsastimme läpi alueen, jolle koirat jäivät. Hiskiä en laittanut häkkiin, jotta Toralla olisi kaveri. Vähän kylmäsi jättää nuo kohelot keskenään ja kun treenit sitten venyivät jo kolmannelle tunnille, alkoi olla sellainen olo, että kotona olisi vastassa täysi kaaos. Eikä oletus mennyt kovin väärään.

Eteisessä oli vastassa edellisenä päivänä portaikkoon jättämäni treenivarusteet laatikosta ulos revittynä ja leviteltynä pitkin lattiaa: oli jälkikapulaa, lelua, vesipulloa, esineruudun tavaroita, jälkiliina ja ties mitä paperia ja kehänauhaa silputtuna. Pissaa löytyi heti ensikatsomalla kaksi lammikkoa. Mutta mikä pahinta, portaikon suljettuna pitävä aita oli kaadettu...

Yläkerrassa työhuoneessa oli roskis levitetty ympäri huonetta. Ei sekään mitään olisi haitannut, mutta vaatekaapissa (ei ovea) oleva pentujen 20kg ruokasäkki oli kallellaan ja pennun mentävä aukko pussin päässä. Kun Rami raportoi näitä yläkerran vahinkoja, huomasin samalla hetkellä miten Toran maha pullotti. Järkyttävää, en tiennyt yhtään paljonko pentu oli syönyt kuivaa nappulaa.

Tunkesin puoli t-lusikallista suolaa pennun kurkusta alas, tarkoituksena oksennuttaa ylimääräinen ruoka pois. Pentu nappasi suolan iloisesti, eikä siitä ollut sen enempää hyötyä. Enempää suolaa en uskaltanut tuon kokoiselle antaa, eikä kaapista löytynyt mitään muutakaan hyödyllistä. Lähdin kävelyttämään koiria, Tora ei olisi jaksanut lähteä edes lenkille ja vaikutti muutenkin vetelältä.

Loppupäivä ja ilta meni siis aivan käteen ylensyönnin vuoksi. En anna tänään mitään ruokaa, joten treeniä ei voida ottaa ja muutenkin pentu on koko päivän vain maannut. Maha on aivan pinkeänä. Pari kertaa tuo on yrittänyt haastaa leikkiä Hiskin kanssa, mutta ei sitten ole jaksanut kuitenkaan alkaa riehua. Todella vetelää touhua. Kauhea ero koiran käytöksessä kun maha on TÄYNNÄ. Pentu ei jaksanut mennä edes Ramia ovelle vastaan kun Rami tuli kaupasta.

Pidän normaalisti pentua pienessä nälässä koko ajan. Se on varmasti hotkinut ruokaa hysteerisenä ja ihmettelen, että se on ylipäänsä lopettanut syömisen jossain vaiheessa. Sehän ei edes pureskele nappuloita. Nappulat turpoavat mahassa vielä vähintää kaksinkertaiseksi. Ihme ettei pentu räjähtänyt.

Että sellainen päivä. Niin ja sitä pissaa löytyi vielä kolme lammikkoa lisää, koska vettä oli tietysti juotu iso kupillinen. Tästä lähtien jätän molemmat kohelot häkkiin jos juodun ne keskenään jättämään. Hiskistä en osaa sanoa oliko se syönyt nappuloita, mutta luultavasti oli. Ahne sekin on.

16 viikkoa ja 1 päivä, mitä 16 -viikkoinen pentu osaa

Aamulla käytiin katsomassa yhtä toimitilaa Nekalassa, minä, Rami ja Tora. Sen jälkeen käväistiin vielä Ramin äidin työpaikallakin kahvilla ja varastohyllyjen välissä tehtiin parit luoksetulotkin + kiivettiin sellaisen kuljetuskärryn päälle ja harjoiteltiin siinä tasapainoilemista.

Parin tunnin reissun jälkeen Tora nukkui vielä autossa, kun kävin Mustissa ja Mirrissä etsimässä Joselle liinaa, mutta ne maksoivat niin paljon, että hyllylle jäivät. Tiedän, että oma liinani on jossain, mutta missä? Löysin kuitenkin kivan kaulapannan Joselle. Toralle tilasin eilen valopannan ja normaalipannan netistä, kun en ole onnistunut pistolukkopantoja (nättejä sellaisia) löytämään kaupoista. Pistolukkopanta on niin kätevä.

Lenkeillä on tänään käyty koko lauman voimin ja onkin ollut mukavaa kun on lämpimämpi ilma taas. Olen pitänyt Hiskiä remmissä silloin kun koko lauma on liikkeellä, koska muuten en pysty ohitustilanteessa valvomaan niin tarkasti pentua. Ohitimme pari räksyttävää pikkukoiraa ja Tora lähti hiihtämään kohti näitä koiria (sellainen pentujen hämmenyspaniikki, jolloin vaan mennään eteenpäin kohti vaaraa kun pää jumiutuu). Jouduin nappaamaan takista kiinni ja heivauttamaan pennun takaisin tien pientareelle, koska se ei kuullut eikä nähnyt mitään tuossa tilassa. Palkkailin lopuksi nakilla kun tilanne oli rauhoittunut ja oltiin kuljettu kauniisti jonkin matkaa eteenpäin.

Tora selvästi jännittää muita koiria, mutta en kyllä ala lenkeillä päästämään muiden koirien luokse ellei ihan pakko ole tai joku päästä väkisin koiraansa luoksemme. Tora on nyt jo kuitenkin tutustunut enemmän koiriin kuin Hiski aikoinaan, eikä Hiskikään ole mitenkään epäsosiaaliseksi kasvanut. Kuitenkin positiivisia kokemuksia tulee treeneissä kun pentu näkee siellä muita koiria ja huomaa etteivät ne käy päälle tai ettei niitä tarvi pelätä. Ainakin toivon että näin on Torankin kohdalla.

Tora ei ole vieläkään kulkenut autossa takana, vaan vieressäni etupenkillä. Nyt kun se on kasvanut, emme kohta enää mahdu apukuskin paikalle yhdessä jos Rami ajaa autoa. Pitäisi hakea koiraverkko, koska pentu änkeää muuten takaa heti pois. Kokeiltu on, ei tykännyt. Muut koirani pysyvät takana ilman verkkoa, siksi sitä ei ole. Omaa laiskuutta tai mitä lie mukavuuden halua, onhan se pentu lämmin siinä jalkojen päällä, mutta kun se nykyään haluaa istua myös penkillä vieressäni eikä sylissä.

Olen eilen ja tänään tehnyt kaukoja muutamia kertoja niin että kädessäni ei ole namia vaan se tulee toisesta kädestä heti kun pentu suorittaa liikkeen oikein. Aika kivasti se asentoja vaihtelikin, mutta sitten hiipui vaikka mielestäni palkkasin älyttömän nopeasti. Pidän siis namia edelleen kädessä. Jalat ovat pysyneet nyt hyvin paikoillaan kyseisessä suorituksessa.

Voipi olla että nyt uusien kurssien alettua blogiin on tullut lisää lukijoita. Varsinkin pentujen omistajille olen mainostanut, että täällä kannattaa käydä hakemassa vinkkejä tekemisiin. Ajattelin kirjoittaa tähän ihan arkitottiksesta, mitä 16 viikkoinen pentu nyt osaa:

- Odottaa ovella lupaa mennä ulos, katsoo silmiin ja lähtee vasta kun annan käskyn vapaa. Samoin autosta ulos mentäessä ja kun lenkillä irrotan remmin, pentu odottaa vapaana ilman estämistä lupaa lähteä liikkeelle.

- Parin päivän aikana olen huomannut, että pentu on alkanut reagoida käskyyn odota. Käytän tätä käskyä aina kun tulemme risteykseen tai ylitämme tietä tai muuten vain pitää pysähtyä lenkillä. Olen antanut käskyn odota ja pysäyttänyt remmistä. Ainoastaan kehunut ja palkkana on ollut se, että pääsee jatkamaan matkaa. Parin päivän aikana Tora on pysähtynyt itsenäisesti käskyn kuultuaan. Tässäkin se katsoo heti silmiin ja odottaa vapautusta.

- Kahdessa edellisessä, jos pentu ei tottele ja aikoo mennä ilman vapautusta eteenpäin, sanon hiljaisella äänellä a-a ja pentu pysähtyy heti. Tämä on kieltokäskystä ä-ä (joka on voimakkaampi ja opetettu erikseen) lievempi versio enkä vaadi ehdotonta tottelemista. Toiminut se kuitenkin on.

- Kynsien leikkuu ym. hoitotoimenpiteet kuten hampaiden katsominen sujuu melko kivasti. Käskyllä nätisti pentu rauhoittuu syliin tai kyljelleen. (harjoiteltu syliharjoituksena alusta asti)

- Ruoka-aikoina treenaamme aina ennen ruokaa n. 2min tai sitten osa tai koko ruoka on ulkona mukana ja annan sen siellä luoksetulosta. Luoksetulo toimii hyvin ja pentu tulee aina täysillä kun kutsun nimellä. Ulko-ovella kutsun pentua käskyllä sisälle ja se ei ole ehdoton käsky. Joskus viivytellään vähän, mutta yleisesti pentu tulee käskystä kyllä heti sisälle ja muutenkin se tulee itsenäisesti sisälle asiat tehtyään.

- Sisäsiisteys. Vahinkoja ei ole sattunut sisälle enää muutamaan viikkoon. Tosin olen kotona melkein aina kun pentukin ja öisin nukumme putkeen tällä hetkellä 5-7h. Sen ajan pentu on tekemättä pissoja tai kakkoja. Pyytää itse ulos, ei ole pyytänyt turhaan kertaakaan, vaan aina on ollut hätä. (Paitsi kerran silloin joku yö vinkui, voi olla että oli hätä, mutta en päästänyt kun edellisestä kerrasta oli vasta pari tuntia) Papereita ei olla käytetty ollenkaan.

- Häkissä olo. Olen opettanut pennun olemaan häkissä, johon se saa luita. Tällä hetkellä pidän pentua häkissää n. 1h ajan, esim. kun haluan rauhassa tehdä töitä tms. ja näin ei tarvi olla koko ajan vahtimassa mitä pentu tuhoaa. Varsinkin kun tietokoneeni on yläkerrassa ja pentu alakerrassa.

- Pureminen. Tämä pentu ei ole mielestäni purrut juuri ollenkaan. Tai siis näykkinyt. Ramia naamaan kyllä näykitään vieläkin usein, mutta en ole nähnyt pennun tekevän sitä kenellekään muulle. Väsähtäneenä ottaa kättä suuhun kyllä, mutta lopettaa heti kun sanon ä-ä ja alkaa nuolla. Melko pientä verrattuna Hiskiin joka hampailee vieläkin jos luvan antaa. :D Remmiin puremista ei ole ollut ollenkaan (käytän remmiin puremista palkkana kyllä nykyään), eikä vaatteissa roikkumistakaan ole ollut.

- Pidän pentua irti pääsääntöisesti aina kun en ole vilkkaasti liikennöidyllä alueella. Voin päästää pennun irti myös vilkkaissa paikoissa silloin kun treenaamme, koska se ei silloin ole kiinnostunut mistään muusta kuin ruuasta joka on tulossa. Esim. parkkihallissa päästän autosta suoraan vapaaksi, mutta pentu jää odottamaan auton viereen koska treenit alkavat.

- Ärinät ja murinat. En ole kertaakaan kuullut, että Tora murisisi ihmiselle. Hiskin kanssa leikkiessään se pitää kyllä kovaa meteliä, samoin lelulla kun leikimme ärinää kuuluu. Lelu muuten irtoaa tällä hetkellä vielä ainakin käskyllä irti. Olen rajoittanut Hiskin ja Toran leikkimistä, komennan jos menee yli enkä anna aina leikkiä kun Tora haluaisi. Leikin itse lelulla Toran kanssa sisällä, jos sillä on kova riehukohtaus menossa eikä se malta rauhoittua. Aloitan itse leikin ja myös lopetan sen ennen kuin pentu lopettaa.

- Pannan laitto, takin laitto + poisottamiset. Pentu tulee luokse, istuu ja odottaa kunnes kaikki on valmista, lopuksi annan namin ja sanon vapaa. Aluksi yritti juosta joka välissä karkuun, mutta en päästänyt ja kehuin kun se oli paikoillaan. Kerron aina pennulle mitä tehdään: laitetaan takki päälle, otetaan panta pois jne. Kun esim tullaan lenkiltä sisälle ja pentu menee olohuoneeseen kutsun se eteiseen sanoilla tules tänne, otetaan panta pois, koska tällöin tulemisen ei tarvi olla ehdotonta. Ehdotonta tulemista luokse vaadin vain kun sanon pennun nimen. Siksi en koskaan sano nimeä (no ehkä joskus vahingossa) muutoin kuin silloin kun aion palkita luoksetulosta ja kun olen varma siitä että pentu myös tulee. (voiko siitä olla koskaan aivan varma?)

Mitäs tuo sitten ei osaa tai mitä huonoja asioita tämän ikäisessä pennussa vielä on? Noh.. kaikki tavarat hajoaa mitä jää pennun ulottuville. Se kiipeilee ja hyppii ja sitä kiinnostaa kaikki mitä suuhun voi saada. Hyppii päin, ei olla puututtu asiaan koska se ei haittaa minua. Pentu ei osaa lenkillä kulkea sitä puolta tiestä mitä käsken, joten taakse on vilkuiltava koko ajan kun se on irti ettei kukaan hiihdä sen päälle. Pentu ei osaa rauhoittua käskystä paikoilleen silloin kun niin pyydetään, se sekoilee kun haluaa ja nukkuu kun haluaa. Pennusta ei ole vielä mitään hyötyä arkiaskareissa, se ei osaa nostaa tippuneita tavaroita käskystä tai viedä tavaroita huoneesta toiseen toiselle ihmiselle käskystä. :D Ei kai noita huonoja puolia niin paljoa ole ja äkkiäkös nuo pennut kasvavat!

Tässä näitä arkiasioita mitä mieleen tuli. Sitten on tietysti kaikki tottelevaisuuteen liittyvät asiat, mitä meillä harjoitellaan kaikista eniten. :)