23 viikkoa ja 6 päivää, kuulumisia

En ole saanut You tubeen ladattua videoita aikoihin, johtunee koneestani joka on jumissa ja hidastelee. Onnistuin kuitenkin jotenkin saamaan sinne nyt pari videota:

Hoitotoimenpiteitä: kynsien leikkausta, hampaiden katsomista, harjausta. Videon loppupuolella harjaamiseen totuttelua. Tora inhoaa harjaamista. Olemme harjoitelleet sitä liian vähän ja tässä videossa harjaan harjalla väärinpäin, ollakseni varma siitä ettei pentua ainakaan satu. Huomioi Josen silmät ja ilme koko toimenpiteen ajan, aivan kuin se miettisi että onpa tolla vaikeeta. :D Ja mulla on sitten tukka ihan sairaan hienosti laitettuna... :/

Seuraamisen harjoittelua, ikää 22 viikkoa. Lelupalkalla, kädet selän takana ja pentu silti oikeassa kohdassa on harjoituksen pääidea. Taitaa siinä muutakin olla. Vapaanoudot eivät palaudu vieläkään käteen asti enkä ole sitä oikeastaan edes vielä vaatinut kun pelkästään palautuksen kanssa oli pitkään ongelmia. Nykyään palautukset sujuvat, mutta jos on kova häiriö (ulkona, lenkeillä) voi Tora jäädä lelun kanssa säätämään omiaan.



Maahanmeno
Aloimme ottamaan tehotreeniä maahanmenossa pari päivää sitten. Annan käsimerkin sekä käskyn, annan pennun mennä myös etupää edellä maahan joka harjoituksen yhteydessä muutaman kerran, jotta se joutuu miettimään mistä asennosta nami tulee. Saimme eilen jo pari onnistunutta maahanmenoa, mutta helposti pentu alkaa arpomaan mistä nyt on kyse ja menee hitaasti takapää edellä maahan jättäen kyynärpäät irti maasta. Jatkamme sinnikkäästi harjoittelua. Haluaisin vain hyvän maahanmenon.. sukellustyylillä. :)

Kaukot
Edellisestä johtuen, kaukoissa on parin päivän aikana ilmennyt myös tuota maahanmenoa. Olimme jo vaiheessa, jossa käsimerkkikädessä ei tarvitse olla namia. Nyt pitää taas ottaa vähän rauhallisemmin kun tuo maahanmenon harjoittelu vaikeuttaa kaukoja. En silti ota namia näyttävään käteen ellei ole ihan pakko. Tänään sain kaukot onnistumaan ihan hyvin, vain yksi maahan lässähdys. Näyttävä käsi on noin 20cm päässä nyt pennun nokasta ja seisomaan nousussa pyritään siis siihen että pentu ei ota nenäkosketusta vaan osaa jäädä seisomaan vaikka käsi onkin kauempana. Itse olen edelleen samassa kohdassa kuin ennen.

Seuraaminen
Myötäpäivään käännöstä, jep, olen laiska tekemään sitä. Mieluummin teen käännöstä vasempaan ja sen sitten huomaa koirassa. Olen yrittänyt harjoitella nyt seinän vieressä täyskäännöstä myötäpäivään. Ilman seinää Tora irtoaa sivulle ja poikittaa käännöksen jälkeen. Jos kädet ovat selän takana, pentu lähtee kiertämään taakse sivulle... että harjoiteltavaa riittää.

Askel eteenpäin niin että katse pysyy on onnistunut jo ilman käsiapua miltei joka kerta. Samoin vasemmalle käännös on hyvä.

Ulkona Tora tulee mielellään seuraamaan kun tietää saavansa palkaksi remmileikin. Eli riehuntaa niin että pentu puree remmiä ja minä juoksentelen pitkin poikin. Välillä olen ottanut pysähdyksiäkin, Tora osaa istua pysättäessä sivulle, mutta joskus se pääsee liian eteen. Palkkaan enimmäkseen kesken seuraamisen.

Sivulletulo
Uutena juttuna olen tehnyt sivulletulon pitkittämistä eli sitä että pentu istuu sivulla ja katsoo silmiin ilman palkkaa pidemmän aikaa vietin pysyessä tai jopa noustessa. Kaikki alkoi siitä kun olin kipeänä enkä jaksanut viedä koiria iltapissalle. Rami vei Hiskin ja Josén ja Toran päästin vain takapihalle. Koska Tora olisi halunnut mukaan aloin antamaan sille herkullisen puruluun aina kun Rami, Hiski ja Jose olivat menossa ulos. Kolmantena iltana Tora paineli suoraan keittiöön odottamaan luuta kun muut pojat olivat lähdössä iltapissalle. Koska olin aina pyytänyt Toran sivulle ennen herkun antamista, se yritti väkisin tulla sivullekin jo ennen kuin pojat olivat lähteneet ovesta. Nyt olen tehnyt tätä megapalkkausta myös hallilla ja muutaman kerran kaupan pihassa. Sekoilen tahallisesti oikein älyttömästi ja lisään kierroksia, jotta sivulletulo olisi todellakin se ainoa asia mitä pentu tässä vaiheessa haluaa kun menemme treeneihin ja että vietti säilyy korkeana. Sitä se on... mahdanko olla kus..ssa vielä sen kanssa. :D Ei vais, ei ainakaan vingu eikä sätki, vielä ainakaan. Jatkan pitkittämistä ja siirrän myöhemmin megapalkkauksen seuraamiseen.

Eteentulo
En ole ottanut nyt niin paljoa kuin noita muita liikkeitä. Joka päivä kuitenkin pari kertaa vähintään.

Paikalla istuminen
Otettu on ja pysyy. Olen ottanut jopa muutaman kerran luoksetulon.

Hyppy
Tällä hetkellä harjoittelemme hypyn takana seisomista niin että minä liikun pari askelta kohti koiraa.

Tunnari
Olen ottanut kolme väärää mukaan silloin tällöin. Pitää piilotella oikeaa vielä, aika säätämistä on, mutta kyllä se oikea sieltä on jopa löytynyt. Tora osoittaa oikean koskemalla siihen nenällä tai tassulla, koska noutoa ei olla vielä harjoiteltu.

Luoksetulot
Täydellisiä, ei mitään valittamista. Täysillä tulee, oli tilanne mikä tahansa. Kiitos mukana kannettujen ruokien. :)

Kontakti ja totteleminen yleisesti
Eilen kokeilin hallilla ensimmäistä kertaa päästää Toran irti sisälle hallin puolelle niin että siellä on ryhmä koiria jo valmiina. Sinne se juoksi keskelle lattiaa odottamaan mitä tehdään. Hyvin on ehdollistunut. Ei ole kuin muutaman kerran yrittänyt mennä moikkaamaan tuttuja koiria hallilla, eikä muutenkaan lenkeillä jos touhuamme jotain. Normaalit, tylsät ohitustilanteet saattavat aiheuttaa halua mennä tutustumaan ohitettavaan koiraan tai ihmiseen. Tora on helppo sillä tavalla, ettei sille tarvi sanoa mitenkään kovasti tai montaa kertaa jos en ole tyytyväinen sen käytökseen. Uskoo helpolla ja oppii nopeasti, tai sitten vain tuntuu siltä kun tuon Hiskin kanssa on nyt saanut tahia oikein urakalla. Aivan valtavat ylikierrokset nartuista johtuen, Hiskillä siis. Odotan että saan rahat kasaan ja pallit siltä pois. Ei tässä muu enää auta, toivottavasti ei jää pysyväksi tuo lenkeillä mouruaminen. Aivan kuin kollikissa.

Pidän Toraa irti ei vaarallisissa paikoissa sekä ohituksissa jos olen sen kanssa kahdestaan tai Rami on mukana eikä tie ole liian kapea. :D Luotan aika hyvin siihen, että Tora tulee käskystä luokse, mutta autoteiden varrella en ole uskaltanut vielä sitä pitää irti. Kauppojen pihassa kyllä ja parkkipaikoilla, koska se on lähelläni siellä koko ajan. Lenkillä Tora ei vielä osaa pitää tiettyä puolta kadusta ja seilailee miten sattuu n. 10m säteellä.


Muuta:

Yhteenottoja
Tora ja Hiski ottivat yhteen puruluusta n. viikko sitten. Annoin kaikille pojille luut ja olin vessassa kuivaamassa hiuksia kun olohuoneesta kuului ärähdys joka jatkui. Toran ääni päällimmäisenä. Huusin että mitä hemmettiä täällä tapahtuu vessasta syöksyessäni. Kun pääsin näköetäisyydelle molemmat pojat seisoivat vastatusten, luu lattialla koirien välissä. Molemmilla oli häntä alhaalla ja korvat luimussa. Menin paikalle, otin molempia korvasta kiinni ja vedin päät lähemmäs luuta sanoen: Antaa kattoo sitte että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tästä pitää sanoa. Luun annoin Toralle, koska se oli Toran luu. Tilanne on luultavasti mennyt niin että Hiski oman luunsa syötyään on mennyt liian lähelle Toran luuta ja Tora kun on tässä alkanut muutenkin elvistelemään Hiskille (astui muuten Hiskiä 1. kerran n. viikko sitten, en ole toista kertaa nähnyt, räjähdin) on päättänyt antaa Hiskille lölytyksen. Seuraavana päivänä episodista tein saman uudelleen. Otin räminätölkin valmiiksi esille. Tora otti luunsa mutta jätti sen ja marssi Hiskin luun luokse. Hiski kyyläili Toraa ja piti luustaan kiinni. Tora katsoi minua, sitten Hiskin luuta, käveli omalle luulleen ja kaikki koirat menivät eri puolille asuntoa syömään omat luunsa eikä mitään ongelmaa ole tämän jälkeen ollut. Muissa tilanteissa kyllä, kuten tänään, Tora voi antaa Hiskille lähtöpassit yhtäkkiä. Tänään ne leikkivät lelulla yhdessä kiskoen ja Tora vain päätti että lelu onkin hänen, päästi irti lelusta, äristen Hiskiä naamaan. Rääkäisin että perk.. ja toiminta loppui heti. On se kumma miten pitkä pinna Hiskilläkin on. Tapahtuneen jälkeen leikittiin lelulla vielä hetki kiskomista minun valvovan silmäni alla.

Haukkuminen/murinat + muut ölinät
Lenkillä yhden ainoan kerran Tora on nyt alkanut murista vastaantulevalle koiralle. Täällä moni koira räjähtää lenkillä ohituksissa ja luultavasti Tora on ottanut mallia tästä ja yksi kerta n. 2 viikkoa sitten ohituksessa alkoi rähjäämään. Tein selväksi että sellaista ei meillä tapahtu, karjaisin että ä-ä ja nyppäsin remmistä kun sattui siinä sillä hetkellä olemaan kiinni. Murina loppui heti ja mentiin katsekontaktissa ohi. Sen jälkeen ei ole vastaavaa tilannetta tullut vaikka ollaan ohiteltu joitain koiria. Kaikkea pitää kokeilla?

Haukkumista on edelleen, 1 haukku/ pelottava tai innostava asia. Vinkuminen on ehkä hieman vähentynyt kun olen alkanut kieltämään siitä sen lisäksi että mitään vinkumisella ei saa periksi.

Rapsutuksien kerjääminen
Aivan mahdoton kerjääjä. Etujalat ilmassa, orava-asennossa läpsii jaloillaan niin kauan että joku varmasti huomaa. Välillä rasitukseen asti. Ei lopettaisi varmasti ollenkaan jos vain rapsuttaisi. Samanlainen kuin José. Ramia kiusaa enemmän kuin minua.

Pissat ja kakkat
Sisäsiistihän tuo on ollut jo pitkään. Nykyään nukumme 8h yössä. Ulos Tora pyytää vain kun on hätä, ei ole kertaakaan vielä pyytänyt sinne muuten vain. Osaa mennä käskystä tekemään asiansa, mutta lenkillä jos muut pojat ovat mukana ei asioiden teosta tule mitään ellen pyydä muita koiria istumaan sen aikaa paikoillaan. Toran paimennusvietin vuoksi, aikaa asioiden suorittamiselle ei ole kun muut koirat ovat mukana. Paimentamisesta huolimatta Tora tulee luokseni kutsusta ja muutenkin aina välillä, eikä mene vieläkään kovin pitkälle minusta verrattuna esimerkiksi Hiskiin joka pinkoo jossakin 100m päässä. Kyllä se kakkakin helpommin tulee vielä tuonne takapihalle kuin lenkin aikana vaikka olisimme kahdestaankin. On vain niin paljon kaikkea kiintoisaa lenkillä ettei malta.

Varmasti on paljon muutakin kuulumisia, mutta nyt en ehdi enempää. Jatkan kun on taas aikaa kirjoitella. :)

21 viikkoa, sitä sun tätä

Yläkuvassa: "Kuningas Torakka"

Heippa taas!

Viikko vierähti sairastellessa, yskä jatkuu vieläkin ja jotenkin on vetelä olo. Antibioottia menee vielä pari päivää. Kai tämä tästä taittuu.

Olin Porissa koirien kanssa maanantain ja tiistain. Kävin jopa treenaamassa Toran kanssa ja Tora oli mukanani molempina päivinä kaikki tunnit.

Hyppy sujuu jo hienosti. Tora istuu sivulla, ottaa katsekontaktin ja irtoaa käskystä. Sen lisäksi se osaa jäädä seisomaan hypyn taakse, mutta en ole vielä liittänyt tähän mitään käskyä. Jos kaukojen seiso on seiso, niin hypyn takana voisi olla käskynä odota, koska liikkeestä seisomiseen otan luultavasti käyttöön seis tai stop -käskyn.



Maanantaina Tora meinasi tukehtua siankorvaan. Tämä on kolmas kerta kun revin pennun kurkusta jotain irti, joten nyt päätin etten anna enää sille kuin helposti hajoavia luita jos niitäkään. Toralla on hyvä ruokahalu, mutta en pidä sitä mitenkään erityisen nälkäisenä. Silti se menee jonkinlaiseen villieläin koomaan, kun saa puruluun ja omasta liotetusta ruuastakin se alkaa täristä ja esim. kaukojen tekeminen liotetulla ruualla on hankalaa, koska pentu sählää ja tärisee jo valmiiksi. Siankorvan tai herkullisemman luun kanssa se nappaa herkun, vetää korvat pitkin päätä ja kyyryasennossa luimistelee äkkiä johonkin piiloon, mielellään omaan häkkiinsä. Koskaan en ole siltä ottanut (paitsi ne kolme kertaa kun on mennyt jotain kurkkuun) herkkuja pois, eikä Tora käyttäydy vihaisesti. Sitä voi silittää kun se syö ja se heiluttaa häntää. Olen kuitenkin jättänyt lähestymiset tekemättä kokonaan, koska lähestyminen voi aiheuttaa sen, että pentu yrittää niellä kokonaisena herkkunsa. Jostain syystä Tora siis olettaa, että siltä viedään herkku pois. Toisaalta jos olen joskus mennyt siihen tarjoamaan jotain muuta herkkua tapahtuu sama reaktio, eli pentu yrittää hädissään nielaista edellisen herkun, jotta saa uuden suuhun. Ei siis mitään hyötyä tästäkään ja mielestäni kyse ei ole luottamuksen puutteesta, vaan eläimellisestä tavasta suhtautua herkkuun. Minkäs sille voi.



No, onhan tässä joka koira tosiaan köhinyt noita siankorvia pentuna ja aikuisena, mutta ei yksikään ole tällä tavalla meinannut tukehtua. Loppuosa korvasta nielaistiin kokonaisena ja sillä seurauksella, ettei henki kulkenut enää, eikä Tora pystynyt siten oksentamaan eikä yskimään. Siinä vaiheessa kun pentu sinkoili kyyryasennossa paniikin vallassa keittiön lattialla nostin sen ylösalaisin ilmaan ja ravistin pari kertaa, mitään ei tapahtunut. Pentu oikeinpäin ja suu auki, työsin käden suuhun ja etusormen sekä peukalon niin syvälle kurkkuun kuin mahdollista. Tunsin palan siellä ja sain kynsillä kiinni siitä ja vedettyä pois. Tilanne oli nopeasti ohi ja paniikki iski vasta sen jälkeen itselle. Harjoittelimme sitten nakin kanssa kottikärrykävelyä ja suun avaamista ettei pennulle jää traumoja. No, onneksi yletyin siihen palaan, ei voi muuta sanoa.



Eilen kävimme Cittarin parkkiksella treenaamassa ostoskärryjen kera kävelyä. Se oli yhtä sekoilua aluksi, mutta lopulta päästiin muutama metri nätistikin eteenpäin. Remmissä kävelyä ollaan harjoiteltu nyt niin että remmi on aina alkulenkistä mahan ympäri ja se onkin tehonnut Toraan hyvin. Ei minkäänlaista kiskontaa tämän virityksen kanssa, mutta kun otan sen pois, pentu yrittää silloin tällöin kiskoa vielä.



Parkkiksella kävellessä Tora pyrki taas joka ihmisen luokse, mutta tällä kertaa onneksi kukaan ei jäänyt hössöttämään mitään. Sain siis onnistuneet antisosiaalistamis treenit aikaiseksi.

Havaittavissa on myös treenien alussa tällaista ylikuumenemista ja joka suuntaan sinkoilua, vaikka olen aina vaatinut rauhoittumisen ja katseen jo autosta ulos tullessa. Pitänee lisätä rauhoittumisajan kestoa ennen aloitusta edelleen, koska ylikierroksilla käyvä koira ei ole mieleeni. Yhtä miestä siinä alussa Tora haukahti pari kertaa, juuri tämän vuoksi että kävi niin kierroksilla ja halusi joka suuntaan.



Tora on alkanut säännöllisesti alistamaan Hiskiä ja aloin nyt puuttumaan asiaan, koska siitä tuli hetkessä säännöllistä. Muutamia esimerkkejä: kun otan koirien ruokaa kaapista, Tora tulee siihen ja ajaa Hiskin pois näykkäämällä sitä kohti ja murahtamalla. Samoin jos Tora on vieressäni esim. sohvalla ja Hiski tulee siihen, tapahtuu sama asia. Joselle Tora ei uskalla ryttyillä. Nyt siis komennan tiukasti jos tätä tapahtuu. Tora onkin uskonut hyvin ja lopettaa heti, mutta muisti on lyhyt... Eilen näin myös ensimmäistä kertaa Toran astuvan Hiskiä. Räjähdin. Astuminen loppui välittömästi.



Hiskistä sen verran, että se pystyi istumaan auton takaosassa Porin reissun molempiin suuntiin, mutta huohotti eikä maannut matkojen ajan. Ja ne pallit lähtee heti kun saan rahaa, olen aivan kypsä Hiskin sekoiluun narttujen hajujen perässä sekä käytökseen muutenkin. Vinkumista, ulvontaa, Josen vehkeiden nuolemista, astumisyrityksiä jne. Ulkona ei nokka irtoa kusiläikästä, ennen kuin saavun paikalle ja käsken siitä pois. Merkkailua joka puuhun ja tolppaan ja siitä johtuen remmissä kävely ei ole kovin nautinnollista. Myös muiden koirien ohituksissa ääntelyä, yök. Haluaisi kaikkien luokse, astumaan. :( Soitin jo hormonipiikistäkin, mutta täällä Tampereella se maksaa reilusti yli 50e, joten otatan sen Porissa ellen jaksa odottaa leikkaukseen asti.



Jose on tänään ontunut. Huomasin aamulenkillä loppumatkasta pientä ontumista, mutta nyt tilanne on pahentunut. Annoin kipulääkkeen, mutta en löytänyt jalasta mitään erikoista. Toivottavasti jotain ohimenevää.



Takaisin Toraan. Haukkumista on siis edelleen, mutta ei ihan niin paljoa kuin ennen. Sitkeä kaveri se on, kielloista huolimatta (oli kyse siis mistä tahansa kiellosta) se yrittää aina uudelleen. Sängyssä se nukkuisi koko ajan jos antaisin (pyrkii sinne myös keskellä yötä ja välillä olen antanut periksikin.. olen muuten ihan nössööntynyt joissain asioissa!).



Yhteislenkillä olen ottanut nyt parina päivänä uuden asian, ihan Hiskinkin vuoksi. Pysähdymme ja pyydän koirat istumaan ja jätän hetkeksi istumaan kun menen parin metrin päähän. Tämä on Hiskille nyt vaikeinta, koska se alkaa ulisemaan ja haluaa päästä kuseksimaan. Hermot on mennyt tämän vuoksi jo tuhannen kertaa. Jos joku jää juttelemaan minulle ulkona, Hiski vetää sellaiset aariat, ettei siinä edes kuule puhetta. Argh. Rauhoittumisharjoituksia siis ulkona. Jos vain jaksan ajattelin aloittaa saman myös sisätiloissa ja siedättää samalla ovikelloon. On vain niin paljon kaikkea mitä pitäisi tehdä. Paikallaistumista ollaan Toran kanssa kaksitaan treenattu eikä siinä ole ollut mitään ongelmia.



Kuvasin tänään kynsien leikkuuta ja muutenkin tuota hoitotoimenpidehetkeä. Lisään videot kunhan ne lautautuvat. Videoissa näkyy mm. Josen ontuminen, Toran harjainho (joka on jo paljon lievempää kuin aluksi) ja mun räjähtänyt tukkalookki. :D

20 viikkoa

Tässä kaukokäskyjä taas vaihteeksi. Namit ovat nyt poissa kädestä ja seuraava vaihe on saada koira suorittamaan asentojen vaihdot ilman tuota nenäkosketusta. Niin kuin videon loppupuolelta voi huomata, asia on hieman epäselvä Toralle vielä. :D Vaihdoin liotetun nappulan kuivaan ja tilanne rauhoittui selvästi. Jalat eivät heilu lainkaan niin paljon nyt, kun palkka on pikkaisen huonompi. Olen melko tyytyväinen tuohon istumiseen. :)

19 viikkoa ja 6 päivää, laumanjohtaja lepäilee, lauma ei :S

Eipä olla tehty juurikaan mitään. Olen ollut ja olen edelleen kipeä, enkä ole jaksanut edes kunnolla ulkona käydä. Laskeskelin tässä juuri, että tämä on jo kolmas kerta flunssassa Toran tulon jälkeen, tai no se ensimmäinen flunssa oli juuri ennen Toran saapumista. En ole aikoihin ollutkaan näin paljoa kipenänä kuin nyt.

Ainoa asia mitä Tora on näiden päivien aikana oppinut on se, että kun Rami vie illalla muut pojat pissalle ulos, Tora juoksee äkkiä keittiöön ja tulee sivulle, koska olen antanut sille palkaksi herkkuluun siitä hyvästä ettei Tora änkeä isojen poikien mukaan. (En mielelläni anna kaikkia kolmea koiraa ulos Ramille, ettei vaan tapahdu mitään härdelliä kun en ole mukana ja kun Tora voi asioida takapihallakin.

Eilen päästiin Toran kanssa sentään hetkeksi "treenaamaan" kun Jenni (Valkkariksi tästä lähtien kutsuttakoon, ettei sekoitu Leinoon) tuli käväisemään ja lähdimme autolla Lielahden Mustiin ja Mirriin. Valkkari kävi myös Cittarissa ja pyörin parkkiksella Toran kanssa sen aikaa. Ei siitä oikein mitään tullut, koska en jaksanut paneutua asioihin. Tora kiskoi aika monen ihmisen luokse ja jotkut kiinnittivät siihen huomiota, valitettavasti näin vahvistivat kiskomista. Otin tunnarin piilotuksen pari kertaa ja seuraamista remmipalkalla. Ne menivät ihan ok. Mustissa ja Mirrissä Tora kiskoi myös joka suuntaan.

Kauhea kohellus nytkin menossa. Tora on kypsänä, koska en jaksa tehdä normaaleja asioita sen kanssa. Tänään menen käymään Hennan luona ja otan Toran mukaan, tulee edes jotain maisemavaihdosta. Kamalaa katseltavaa liian vähäisellä aktivoinnilla olevat yli-innokkaat koirat.

Haukkumista on ollut mielestäni vähemmän kuin ennen edelleen, vaikka sitä kyllä esiintyy. Takapihalla haukkuminen tapahtuu lähinnä pimeällä, äskenkin joku käveli aidan ohi kun Tora oli pissalla ja hiljaista oli. Haukkumista tulee edelleen myös innostumisesta, eilen Cittarin parkkiksella haukuttiin parit ihmiset jotka lässyttivät ohimennessään Toralle.

Korvat ovat olleet liimamatta pari päivää, valkoinen korva on enemmän pystyssä, ruskea täysin kallellaan sivusuuntaan. Suussa näkyi yläkulmurin alku.

Huomionkipeä tuo on ollut, ei jättäisi rauhaan hetkeksikään kun makaan sohvalla. Tassut sojossa tullaan syliin ja naamaan. Rami on poissa aamusta iltamyöhään (koulussa Hesassa) ja koirat sekoavat kun ovi käy seitsemän aikaan illalla ja Rami tulee kotiin.

José ja Tora muuten leikkivät pari päivää sitten ensimmäistä kertaa yhdessä (n. minuutin ajan) niin, että José makasi kyljellään lattialla ja ne läpsivät toisiaan naamaalle. :) Ihanaa kun totinen tottis Josékin intoutuu sentään joskus leikkimään toisten kanssa.

Tuli vielä mieleen sellainen, että tiputin maahan pari päivää sitten tyhjän tupakka-askin kun seisoskelin parkkiksella "ulkoiluttamassa" koiria. Tora käveli askin ohi, pysähtyi ja jäi haistelemaan ja katsoi minua päin. Kehuin oma -käskyllä ja palkkasin. Tora oli löytänyt "oman". :) Tarkoitus oli saikulla treenailla tuota tunnaria sisätiloissakin, mutta en ole saanut aikaiseksi hakea varastosta hajuttomia kapuloita ja pelkään että sählään niihin hajuni vahingossa kun käyn vähän hitaalla. :D Haluaisin jo kokeilla, joko erottelutehtävä onnistuu. Tai sitten koira löytää vain tupakalta haisevat esineet. Heh.

Kaukoja olen tehnyt muutaman kerran, samoin paikallaistumista. Jos vaikka yrittäisin kuvata kaukot tänään kun kohta on ruoka-aika. Tietokone ei suostunut ottamaan valokuvia puhelimesta vastaan, olisin lisännyt tänne pari kuvaa jotka otin, jos ne onnistuivat jotenkin.

Vielä noista yhteislenkeistä/ulkoiluista. Harmittaa kun en ole jaksanut erikseen noita nyt viedä. Tora kuumenee aivan liikaa, jos esim. seisoskelemme paikoillamme ja Hiski alkaa juosta ympyrää. Tora piippaa ja säntää perään. Samoin jos heittämme palloja Joselle ja Hiskille, Tora käy aivan kuumana ja säntää Hiskin kimppuun Hiskin palauttaessa palloa. Näkee oikein, miten keittää yli ja asiaan olisi paras puuttua jättämällä tämän sorttiset kohtaukset väliin suosiolla. Yritän rauhoittaa tilannetta mahdollisimman nopeasti. José vaan tarvitsisi kunnon liikuntaa, jotta vaivalla saadut lihakset pysyisivät kunnossa. Yritä tässä nyt sitten miellyttää kaikkia.

Laumanjohtaja kuittaa ja menee takaisin lepäämään. Onneksi Tora nukahti äsken. :D Välillä tuntuu jo, että olen laumassa se alimmainen.

19 viikkoa ja 4 päivää, kipeänä

Tarttuihan se Ramin kuume sitten minuunkin. Perjantaista asti olen yskinyt ja kuumeillut, Torakin alkoi yskiä lauantaina. :S Ajattelin katsella pari päivää miten tuo Toran yskä kehittyy, eilen ei yskinyt enää niin paljoa kuin lauantaina. Lääkäriin mennään jos jatkuu vielä pitkään, mutta tänään en ole kuullut Toran yskivän vielä kertaakaan. Saattaa olla, että kurkkuunkin oli jäänyt jotain, vaikka ensimmäisenä epäilin kennelyskää, koska Tora on yskän ohella myös kuorsannut. Alkoi muuten juurikin nyt kuorsaamaan tuossa jaloissani. Muut koirat eivät yski, José kyllä kyökkäsi lauantaina kerran.

Vähäisellä aktivoinnilla mennään tällä hetkellä ja se näkyy riehumisena sisätiloissa. En jaksa käydä kunnon lenkeillä, enkä touhuta sisällä normaalisti Toran kanssa, harmittaa. Muutaman kerran olen jaksanut sentään ruoka-aikana ottaa kaukokäskyjä (ilman namikäsiapua) ja tänään kävin jopa lyhyellä aamulenkillä ja otin kännykällä pari kivaa kuvaakin, kun koirat temmelsivät lumihangessa. Lisään ne tänne jos jaksan. Rami on hoitanut ulkoilutukset muutoin.

Pitäisi raahautua itsekin lääkäriin, ettei taas pitkity nämä ääniongelmat. Töitä yritän tehdä edes koneella, ettei mene ihan joutilaana oloon nämä päivät.