Korvat ovat olleet pystyssä pari viikkoa ilman teippejä. :)
Tässä video eilisistä treeneistä. Kontaktinpitoa häiriössä:
Kapulatreenissä ollaan edistytty hieman. Suu aukeaa itse, mutta viiveellä. Tänään kapula pysyi sekunnin suussa ilman käsitukea. Tässä viime viikkoinen pitoyritys. Korvista näkee ettei oikein nappaa:
Ollaan aloiteltu myös liikkeestä seisominen. Vaikuttaa kontaktikävelyyn niin että Torakka jämähtää maahan tai seisomaan kesken seuraamisen. Normaalia.
keskiviikko 22. huhtikuuta 2009
torstai 2. huhtikuuta 2009
6kk ja 2 viikkoa, uusia onnistumisia!
Tänään taisi olla neljäs kerta kun harjoittelin noutokapulan pitämistä suussa ja arvatkaapa mitä. :D Tora avasi itse suunsa ensimmäistä kertaa nyt jo! Wau. Pidän toista kättä nyt alaleuan alla, Tora istuu edessäni ja toisella kädellä autan yhdellä sormella hieman yläleuan päältä jos puremista esiintyy tai ote on huono, mutta tosi hienosti harjoitus meni. Järjestys oli taas José, Hiski ja lopuksi Tora, vuorotellen, neljä toistoa jokaiselle.
Kokeilin tänään myös ensimmäistä kertaa kaukojen istu-seiso-istu niin että olen itse seisaaltani, mutta edelleen Toran sivulla jotta näkisin ne jalat. Ja sekin onnistui. En kuitenkaan näe tuostakaan asennosta kunnolla takajalkoja, joten pitänee keksiä joku peiliviritys jotta pääsen joskus koiran eteen. Ideoita? Takajalat pitäisi näkyä ja katse olisi hyvä olla silti kohtuullisesti eteenpäin, ettei koira opi tekemään kaukoja kun minulla on pää vinossa. :D
sunnuntai 29. maaliskuuta 2009
6kk ja 1 viikko
Joitan treeniä.
Luoksetulon harjoittelua:
Hyppy:
Liikkeestä maahanmeno (vielä epävarma asiasta, mutta menipä ainakin maahan):
Kaukokäskyjä, taas kerran (mutta olen taas kauempana!):
Pöydälle hyppimistä. Viritin kattilankannen ja makkaraa, mutta ei tämä nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan:
Luoksetulon harjoittelua:
Hyppy:
Liikkeestä maahanmeno (vielä epävarma asiasta, mutta menipä ainakin maahan):
Kaukokäskyjä, taas kerran (mutta olen taas kauempana!):
Pöydälle hyppimistä. Viritin kattilankannen ja makkaraa, mutta ei tämä nyt mennyt ihan suunnitelmien mukaan:
maanantai 23. maaliskuuta 2009
Eteentulo onnistui!
Hallilla tänään treenatessa eteentulo onnistui ensimmäistä kertaa pitkällä matkalla (n. 7m) ilman mitään käsiapuja. :) Näytin vain että laitan lelun paidan alle eteen. Ollaan siis otettu kotona keittiössä tällaisia leluavusteisia eteentuloja noin metrin etäisyydeltä. Hyvin istui vielä paikallakin, ihme kyllä.
Seuraaminen sujui myös ihan kivasti, ehkä vähän vaisu tänään. Sivulletuloissa hakee oikeaa kohtaa edelleen, johtunee käännöksistä. Oikealle käännös oli kohtuullinen seuratessa, parannettavaa on vielä, mutta onhan tässä melkein 4kk vielä aikaa...
Maahanmenot olivat tänään myös hyviä, jopa kontaktikävelystä onnistui ekalla yrittämällä. En ole muuten harjoitellut vielä takaisin palaamista sivulle. Pitääkin alkaa harjoitella. Ja paikallamakuuta. Käytin maahanmenossa pallopalkkaa. Pallon käteen tuominen osoittautui hankalaksi.
Hypyssä on ilmennyt ongelma. Ei irtoa ekalla käskyllä. Kokeilin siirtää katseeni hypyn taakse jo ennen käskyn antamista ja tällöin tuntui lähtevän paremmin. Uskoisin että hidas sytytys johtuu hypyn takana seisottamisesta, joten yritän palkkailla nyt enemmän pelkästään hypystä.
Tora on ollut joka viikko mukanani töissä ja hallilla se ei ole ikinä haukahtanut kenellekään, mutta tänään hallille tuli pikkupoika ja lopputunnista kun mentiin keskilattialle rauhoittumaan Tora huomasi pojan ja haukahti (pelkoa) pari kertaa. Ronttasin Toran pojan luo sanomatta mitään ja sen jälkeen poika olikin jo taas kiva. Ärsyttää kun kaikkeen pitää reagoida haukahtamalla. Tänäänkin kun tulin Poriin ja olin menossa kerrostalon ovesta sisään, käveli samaan aikaan toiseen rappuun nainen. Sitäkin piti haukahtaa, varmuuden vuoksi. Autosta ei sentään haukahdella kuin juoksijoille, jos ne juoksevat kohti.
Eikä sekään haittaisi jos haukahtelu olisi vain ilohaukahtelua, mutta suurin osa haukahteluista on kuitenkin näitä vähän pelottaa niin pakko haukkua tyylisiä haukahteluja. Ja näitä ilmenee jopa Hiskin ja Josenkin aikana vaikka ne eivät hauku joten mallioppimista hyvissä asioissa ei tietenkään voi tapahtua. Pelkään vain miten pitkäkestoiset suoritukset tai ylipäätään keskittyminen tulee onnistumaan häiriötilanteissa. Ehkä stressaan turhaan nyt jo. Ehkä Tora pystyy kuitenkin keskittymään kilpailutilanteissa ja ehkä tuo haukahtelu vielä menee ohi. Ehkä.
Ainakaan sille ei pysty mitään tekemään, haukahteluun on vaikea puuttua koska se tapahtuu niin äkkiä ja haukkuja on yleensä vain yksi, max 3. Olen jatkanut linjalla tsot tsot tai lakkaa ny pelleilemästä ja se siitä tai sitten en sano mitään. Voisin tietysti vielä kokeilla aivan äärilinjan kuuria ja kokeilla heittää Toralle haukkumistilanteessa "megapalkan", mutta en tiedä onko koira hiljaa siltikään, koska eilen kun Tora söi iltaruokaa, Rami tuli yläkerrasta ja sitäkin oli pakko haukahtaa kerran, en tiedä edes miksi. Kai Rami oli liian kauan ylhäällä. Ja että palkita koira haukkumisesta? Niin, joskus ihan päinvastaiset ideat toimivat jostain syystä. :D Mietin asiaa. En usko että esim. viikon kokeilusta tilanne ainakaan huonommaksi muuttuisi.
Hellyydenkipeä tuo on ja olisi jatkuvasti sylissä, se on ihan kiva juttu, välilä rasittavakin. :D Ja kun se tuppaa tökkimään ja raapimaan ellei saa rapsutusta. Minut se jättää rauhaan jos käsken, mutta Rami ei ole oikein osannut olla tarpeeksi määrätietoinen ja välillä Tora kiduttaa Ramia oikein olan takaa sohvalla kerjäämällä huomiota tunkeamalla itseään Ramin päälle ja raapimalla tai nuolemalla käsiä tai naamaa. Piipelointi jatkuu edelleen. :D Siis tämä Ramin ja Toran sarjassamme järkevät leikit: Rami menee sänkyyn edeltä ja vetää peiton päälleen. Sitten huutaa piipelitiitelii ja Tora juoksee alakerrasta sänkyyn ja raapii itsensä peiton alle ja sekoaa. Eilen Rami menikin sohvatyynyjen alle yläkertaan piiloon ja Tora penkoi peiton alta vaikka kuinka kauan ennen kuin tajusi ettei Rami olekaan siellä. Lopulta Rami sai hampaasta naamaan kun iloinen Torakka hyppäsi sohvatyynyjen väliin täysillä. Ei saisi kohelluttaa koiraa.. joopa joo. :S Piipelisana toimii myös ehdottomana luoksetulokäskynä Ramin ja Toran yhteisessä kielessä.
On se vaan niin söpö. <3
Seuraaminen sujui myös ihan kivasti, ehkä vähän vaisu tänään. Sivulletuloissa hakee oikeaa kohtaa edelleen, johtunee käännöksistä. Oikealle käännös oli kohtuullinen seuratessa, parannettavaa on vielä, mutta onhan tässä melkein 4kk vielä aikaa...
Maahanmenot olivat tänään myös hyviä, jopa kontaktikävelystä onnistui ekalla yrittämällä. En ole muuten harjoitellut vielä takaisin palaamista sivulle. Pitääkin alkaa harjoitella. Ja paikallamakuuta. Käytin maahanmenossa pallopalkkaa. Pallon käteen tuominen osoittautui hankalaksi.
Hypyssä on ilmennyt ongelma. Ei irtoa ekalla käskyllä. Kokeilin siirtää katseeni hypyn taakse jo ennen käskyn antamista ja tällöin tuntui lähtevän paremmin. Uskoisin että hidas sytytys johtuu hypyn takana seisottamisesta, joten yritän palkkailla nyt enemmän pelkästään hypystä.
Tora on ollut joka viikko mukanani töissä ja hallilla se ei ole ikinä haukahtanut kenellekään, mutta tänään hallille tuli pikkupoika ja lopputunnista kun mentiin keskilattialle rauhoittumaan Tora huomasi pojan ja haukahti (pelkoa) pari kertaa. Ronttasin Toran pojan luo sanomatta mitään ja sen jälkeen poika olikin jo taas kiva. Ärsyttää kun kaikkeen pitää reagoida haukahtamalla. Tänäänkin kun tulin Poriin ja olin menossa kerrostalon ovesta sisään, käveli samaan aikaan toiseen rappuun nainen. Sitäkin piti haukahtaa, varmuuden vuoksi. Autosta ei sentään haukahdella kuin juoksijoille, jos ne juoksevat kohti.
Eikä sekään haittaisi jos haukahtelu olisi vain ilohaukahtelua, mutta suurin osa haukahteluista on kuitenkin näitä vähän pelottaa niin pakko haukkua tyylisiä haukahteluja. Ja näitä ilmenee jopa Hiskin ja Josenkin aikana vaikka ne eivät hauku joten mallioppimista hyvissä asioissa ei tietenkään voi tapahtua. Pelkään vain miten pitkäkestoiset suoritukset tai ylipäätään keskittyminen tulee onnistumaan häiriötilanteissa. Ehkä stressaan turhaan nyt jo. Ehkä Tora pystyy kuitenkin keskittymään kilpailutilanteissa ja ehkä tuo haukahtelu vielä menee ohi. Ehkä.
Ainakaan sille ei pysty mitään tekemään, haukahteluun on vaikea puuttua koska se tapahtuu niin äkkiä ja haukkuja on yleensä vain yksi, max 3. Olen jatkanut linjalla tsot tsot tai lakkaa ny pelleilemästä ja se siitä tai sitten en sano mitään. Voisin tietysti vielä kokeilla aivan äärilinjan kuuria ja kokeilla heittää Toralle haukkumistilanteessa "megapalkan", mutta en tiedä onko koira hiljaa siltikään, koska eilen kun Tora söi iltaruokaa, Rami tuli yläkerrasta ja sitäkin oli pakko haukahtaa kerran, en tiedä edes miksi. Kai Rami oli liian kauan ylhäällä. Ja että palkita koira haukkumisesta? Niin, joskus ihan päinvastaiset ideat toimivat jostain syystä. :D Mietin asiaa. En usko että esim. viikon kokeilusta tilanne ainakaan huonommaksi muuttuisi.
Hellyydenkipeä tuo on ja olisi jatkuvasti sylissä, se on ihan kiva juttu, välilä rasittavakin. :D Ja kun se tuppaa tökkimään ja raapimaan ellei saa rapsutusta. Minut se jättää rauhaan jos käsken, mutta Rami ei ole oikein osannut olla tarpeeksi määrätietoinen ja välillä Tora kiduttaa Ramia oikein olan takaa sohvalla kerjäämällä huomiota tunkeamalla itseään Ramin päälle ja raapimalla tai nuolemalla käsiä tai naamaa. Piipelointi jatkuu edelleen. :D Siis tämä Ramin ja Toran sarjassamme järkevät leikit: Rami menee sänkyyn edeltä ja vetää peiton päälleen. Sitten huutaa piipelitiitelii ja Tora juoksee alakerrasta sänkyyn ja raapii itsensä peiton alle ja sekoaa. Eilen Rami menikin sohvatyynyjen alle yläkertaan piiloon ja Tora penkoi peiton alta vaikka kuinka kauan ennen kuin tajusi ettei Rami olekaan siellä. Lopulta Rami sai hampaasta naamaan kun iloinen Torakka hyppäsi sohvatyynyjen väliin täysillä. Ei saisi kohelluttaa koiraa.. joopa joo. :S Piipelisana toimii myös ehdottomana luoksetulokäskynä Ramin ja Toran yhteisessä kielessä.
On se vaan niin söpö. <3
perjantai 20. maaliskuuta 2009
6kk, nyt vasta, ai miten niin sekaisin? :D
En ole ehtinyt kirjoitella taas hetkeen. Muutaman videonkin olen tässä välissä ottanut, mutta pitäisi siirtää ne vielä nettiin.
Tässä pääkohtia:
Ollaan kaksi päivää harjoiteltu tehotreeninä eteentuloa sisätiloissa metrin etäisyydeltä. Tänään on onnistunut (eli toisena päivänä) jo tosi hyvin, läheltä siis.
Aloitin tänään noutokapulan pitotreenit myös Toralla. Tulee samalla harjoiteltua Hiskinkin kanssa. Hiski osaa nostaa kapulan leukansa alapuolelta ja nostaa katseen ylös, ei muuta vielä. Toran kanssa tämä oli toinen kerta kun kokeiltiin kapulaa suuhun. Ekalla kerralla se pakitti. Tänään pysyi sentään istumassa, mutta korvat ovat ihan luimussa ja kapula pitää laittaa suuhun. Kehumisesta suu vielä meinasi aueta, mutta eiköhän tuo äkkiä opi. En ottanut vielä Toraa eteeni istumaan ettei juuri aloitettu eteentulon tehokuuri kärsi.
Maahanmeno sujuu jo ilman käsimerkkiä, myös sivuttain kävellessäni, mutta en ole paljoakaan kokeillut sitä kontaktikävelystä. Paikallamakuuta en ole ottanut yhtään.
Alokasluokan hyppy onnistuu jo täydellisesti.
Kaukoissa olen päässyt taas hitusen pois päin koirasta, mutta olen edelleen kyykyssä jotta näen jalat. Tyytyväinen olen tämän hetkiseen, jalat tosiaan pysyvät paikoillaan miltei joka toistolla.
Seuraamisessa ollaan harjoiteltu juoksuosuutta ja oikealle käännöstä. Myös sivusuunnassa oikealle menoa. Ja liikkeelle lähtöä, siinä ne silmät tuppaavat menemään eteenpäin sekunniksi. Olen myös harjoitellut hallilla seuraamispätkiä ilman kehumista matkan aikana sekä peilin kautta niin etten katso koiraa. Ihan hyvin on sujunut.
Sitten ne huonot asiat:
Haukkumista esiintyy päivittäin. Paukahduksia, lapsia, yksinäisiä vastaantulijoita, lähes kaikkea pitää haukahtaa kerran tai kaksi eikä siihen auta mikään. Takapiha on yksi helvetti ja vaikka tehtiin niin että Rami tuli sieltä aidan yli kun Tora oli pihassa, sekin pelotti niin vietävästi. Myös autosta pitää haukahtaa kerran tai kaksi jos joku lähestyy esim. juosten. Ärsyttävää. Toivon todella että tämä menisi ohi, mutta en jaksa oikein uskoa. Ihmettelen ellei Torasta tule paukkuarka. Eikä ole ainakaan paukuttelusta puute, ääntä riittää ja tutut äänet ovatkin ihan ok, mutta ulkoa kuuluvat ja sisälläkin kaikki uudet aiheuttavat haukun.
Toinen korva lerputtaa edelleen. :( Ja pallit uupuu. Ja kiskoo niin hemmetisti remmissä, kiellosta kiskoo vaan enemmän. Irti tuo silti on suurimman osan lenkistä ja ohitukset (ihmisten) menee tosi hyvin.
Tässä pääkohtia:
Ollaan kaksi päivää harjoiteltu tehotreeninä eteentuloa sisätiloissa metrin etäisyydeltä. Tänään on onnistunut (eli toisena päivänä) jo tosi hyvin, läheltä siis.
Aloitin tänään noutokapulan pitotreenit myös Toralla. Tulee samalla harjoiteltua Hiskinkin kanssa. Hiski osaa nostaa kapulan leukansa alapuolelta ja nostaa katseen ylös, ei muuta vielä. Toran kanssa tämä oli toinen kerta kun kokeiltiin kapulaa suuhun. Ekalla kerralla se pakitti. Tänään pysyi sentään istumassa, mutta korvat ovat ihan luimussa ja kapula pitää laittaa suuhun. Kehumisesta suu vielä meinasi aueta, mutta eiköhän tuo äkkiä opi. En ottanut vielä Toraa eteeni istumaan ettei juuri aloitettu eteentulon tehokuuri kärsi.
Maahanmeno sujuu jo ilman käsimerkkiä, myös sivuttain kävellessäni, mutta en ole paljoakaan kokeillut sitä kontaktikävelystä. Paikallamakuuta en ole ottanut yhtään.
Alokasluokan hyppy onnistuu jo täydellisesti.
Kaukoissa olen päässyt taas hitusen pois päin koirasta, mutta olen edelleen kyykyssä jotta näen jalat. Tyytyväinen olen tämän hetkiseen, jalat tosiaan pysyvät paikoillaan miltei joka toistolla.
Seuraamisessa ollaan harjoiteltu juoksuosuutta ja oikealle käännöstä. Myös sivusuunnassa oikealle menoa. Ja liikkeelle lähtöä, siinä ne silmät tuppaavat menemään eteenpäin sekunniksi. Olen myös harjoitellut hallilla seuraamispätkiä ilman kehumista matkan aikana sekä peilin kautta niin etten katso koiraa. Ihan hyvin on sujunut.
Sitten ne huonot asiat:
Haukkumista esiintyy päivittäin. Paukahduksia, lapsia, yksinäisiä vastaantulijoita, lähes kaikkea pitää haukahtaa kerran tai kaksi eikä siihen auta mikään. Takapiha on yksi helvetti ja vaikka tehtiin niin että Rami tuli sieltä aidan yli kun Tora oli pihassa, sekin pelotti niin vietävästi. Myös autosta pitää haukahtaa kerran tai kaksi jos joku lähestyy esim. juosten. Ärsyttävää. Toivon todella että tämä menisi ohi, mutta en jaksa oikein uskoa. Ihmettelen ellei Torasta tule paukkuarka. Eikä ole ainakaan paukuttelusta puute, ääntä riittää ja tutut äänet ovatkin ihan ok, mutta ulkoa kuuluvat ja sisälläkin kaikki uudet aiheuttavat haukun.
Toinen korva lerputtaa edelleen. :( Ja pallit uupuu. Ja kiskoo niin hemmetisti remmissä, kiellosta kiskoo vaan enemmän. Irti tuo silti on suurimman osan lenkistä ja ohitukset (ihmisten) menee tosi hyvin.
torstai 5. maaliskuuta 2009
6kk ja 1 viikko
Vihdoinkin onnistuin saamaan joitain videoita You Tubeen. Tässä tulee (saa nauraa)
Jackpotin alkeet. :D Tämä lähti liikkeelle siitä kun olin sairaana ja Rami vei isot pojat iltapissalle. Pyysin Toran sivulle ja annoin herkullisen puruluun palkaksi. Video on kuvattu muistaakseni kolmantena iltana eli nopeasti oppii ettei ulos kannata lähteä. :D
Jatkoa edelliseen: Jalat :D
Menemme keittiöön, otamme sivulletulon ja jeeeeeeee palkka tulossa. Maailman hienointa kun saa tulla sivulle istumaan.
Kaukoja:
Maahanmeno päivän tehokuurin jälkeen käsimerkillä/käskyllä:
Jackpotin alkeet. :D Tämä lähti liikkeelle siitä kun olin sairaana ja Rami vei isot pojat iltapissalle. Pyysin Toran sivulle ja annoin herkullisen puruluun palkaksi. Video on kuvattu muistaakseni kolmantena iltana eli nopeasti oppii ettei ulos kannata lähteä. :D
Jatkoa edelliseen: Jalat :D
Menemme keittiöön, otamme sivulletulon ja jeeeeeeee palkka tulossa. Maailman hienointa kun saa tulla sivulle istumaan.
Kaukoja:
Maahanmeno päivän tehokuurin jälkeen käsimerkillä/käskyllä:
keskiviikko 25. helmikuuta 2009
23 viikkoa ja 6 päivää, kuulumisia
En ole saanut You tubeen ladattua videoita aikoihin, johtunee koneestani joka on jumissa ja hidastelee. Onnistuin kuitenkin jotenkin saamaan sinne nyt pari videota:
Hoitotoimenpiteitä: kynsien leikkausta, hampaiden katsomista, harjausta. Videon loppupuolella harjaamiseen totuttelua. Tora inhoaa harjaamista. Olemme harjoitelleet sitä liian vähän ja tässä videossa harjaan harjalla väärinpäin, ollakseni varma siitä ettei pentua ainakaan satu. Huomioi Josen silmät ja ilme koko toimenpiteen ajan, aivan kuin se miettisi että onpa tolla vaikeeta. :D Ja mulla on sitten tukka ihan sairaan hienosti laitettuna... :/
Hoitotoimenpiteitä: kynsien leikkausta, hampaiden katsomista, harjausta. Videon loppupuolella harjaamiseen totuttelua. Tora inhoaa harjaamista. Olemme harjoitelleet sitä liian vähän ja tässä videossa harjaan harjalla väärinpäin, ollakseni varma siitä ettei pentua ainakaan satu. Huomioi Josen silmät ja ilme koko toimenpiteen ajan, aivan kuin se miettisi että onpa tolla vaikeeta. :D Ja mulla on sitten tukka ihan sairaan hienosti laitettuna... :/
Seuraamisen harjoittelua, ikää 22 viikkoa. Lelupalkalla, kädet selän takana ja pentu silti oikeassa kohdassa on harjoituksen pääidea. Taitaa siinä muutakin olla. Vapaanoudot eivät palaudu vieläkään käteen asti enkä ole sitä oikeastaan edes vielä vaatinut kun pelkästään palautuksen kanssa oli pitkään ongelmia. Nykyään palautukset sujuvat, mutta jos on kova häiriö (ulkona, lenkeillä) voi Tora jäädä lelun kanssa säätämään omiaan.
Maahanmeno
Aloimme ottamaan tehotreeniä maahanmenossa pari päivää sitten. Annan käsimerkin sekä käskyn, annan pennun mennä myös etupää edellä maahan joka harjoituksen yhteydessä muutaman kerran, jotta se joutuu miettimään mistä asennosta nami tulee. Saimme eilen jo pari onnistunutta maahanmenoa, mutta helposti pentu alkaa arpomaan mistä nyt on kyse ja menee hitaasti takapää edellä maahan jättäen kyynärpäät irti maasta. Jatkamme sinnikkäästi harjoittelua. Haluaisin vain hyvän maahanmenon.. sukellustyylillä. :)
Kaukot
Edellisestä johtuen, kaukoissa on parin päivän aikana ilmennyt myös tuota maahanmenoa. Olimme jo vaiheessa, jossa käsimerkkikädessä ei tarvitse olla namia. Nyt pitää taas ottaa vähän rauhallisemmin kun tuo maahanmenon harjoittelu vaikeuttaa kaukoja. En silti ota namia näyttävään käteen ellei ole ihan pakko. Tänään sain kaukot onnistumaan ihan hyvin, vain yksi maahan lässähdys. Näyttävä käsi on noin 20cm päässä nyt pennun nokasta ja seisomaan nousussa pyritään siis siihen että pentu ei ota nenäkosketusta vaan osaa jäädä seisomaan vaikka käsi onkin kauempana. Itse olen edelleen samassa kohdassa kuin ennen.
Seuraaminen
Myötäpäivään käännöstä, jep, olen laiska tekemään sitä. Mieluummin teen käännöstä vasempaan ja sen sitten huomaa koirassa. Olen yrittänyt harjoitella nyt seinän vieressä täyskäännöstä myötäpäivään. Ilman seinää Tora irtoaa sivulle ja poikittaa käännöksen jälkeen. Jos kädet ovat selän takana, pentu lähtee kiertämään taakse sivulle... että harjoiteltavaa riittää.
Askel eteenpäin niin että katse pysyy on onnistunut jo ilman käsiapua miltei joka kerta. Samoin vasemmalle käännös on hyvä.
Ulkona Tora tulee mielellään seuraamaan kun tietää saavansa palkaksi remmileikin. Eli riehuntaa niin että pentu puree remmiä ja minä juoksentelen pitkin poikin. Välillä olen ottanut pysähdyksiäkin, Tora osaa istua pysättäessä sivulle, mutta joskus se pääsee liian eteen. Palkkaan enimmäkseen kesken seuraamisen.
Sivulletulo
Uutena juttuna olen tehnyt sivulletulon pitkittämistä eli sitä että pentu istuu sivulla ja katsoo silmiin ilman palkkaa pidemmän aikaa vietin pysyessä tai jopa noustessa. Kaikki alkoi siitä kun olin kipeänä enkä jaksanut viedä koiria iltapissalle. Rami vei Hiskin ja Josén ja Toran päästin vain takapihalle. Koska Tora olisi halunnut mukaan aloin antamaan sille herkullisen puruluun aina kun Rami, Hiski ja Jose olivat menossa ulos. Kolmantena iltana Tora paineli suoraan keittiöön odottamaan luuta kun muut pojat olivat lähdössä iltapissalle. Koska olin aina pyytänyt Toran sivulle ennen herkun antamista, se yritti väkisin tulla sivullekin jo ennen kuin pojat olivat lähteneet ovesta. Nyt olen tehnyt tätä megapalkkausta myös hallilla ja muutaman kerran kaupan pihassa. Sekoilen tahallisesti oikein älyttömästi ja lisään kierroksia, jotta sivulletulo olisi todellakin se ainoa asia mitä pentu tässä vaiheessa haluaa kun menemme treeneihin ja että vietti säilyy korkeana. Sitä se on... mahdanko olla kus..ssa vielä sen kanssa. :D Ei vais, ei ainakaan vingu eikä sätki, vielä ainakaan. Jatkan pitkittämistä ja siirrän myöhemmin megapalkkauksen seuraamiseen.
Eteentulo
En ole ottanut nyt niin paljoa kuin noita muita liikkeitä. Joka päivä kuitenkin pari kertaa vähintään.
Paikalla istuminen
Otettu on ja pysyy. Olen ottanut jopa muutaman kerran luoksetulon.
Hyppy
Tällä hetkellä harjoittelemme hypyn takana seisomista niin että minä liikun pari askelta kohti koiraa.
Tunnari
Olen ottanut kolme väärää mukaan silloin tällöin. Pitää piilotella oikeaa vielä, aika säätämistä on, mutta kyllä se oikea sieltä on jopa löytynyt. Tora osoittaa oikean koskemalla siihen nenällä tai tassulla, koska noutoa ei olla vielä harjoiteltu.
Luoksetulot
Täydellisiä, ei mitään valittamista. Täysillä tulee, oli tilanne mikä tahansa. Kiitos mukana kannettujen ruokien. :)
Kontakti ja totteleminen yleisesti
Eilen kokeilin hallilla ensimmäistä kertaa päästää Toran irti sisälle hallin puolelle niin että siellä on ryhmä koiria jo valmiina. Sinne se juoksi keskelle lattiaa odottamaan mitä tehdään. Hyvin on ehdollistunut. Ei ole kuin muutaman kerran yrittänyt mennä moikkaamaan tuttuja koiria hallilla, eikä muutenkaan lenkeillä jos touhuamme jotain. Normaalit, tylsät ohitustilanteet saattavat aiheuttaa halua mennä tutustumaan ohitettavaan koiraan tai ihmiseen. Tora on helppo sillä tavalla, ettei sille tarvi sanoa mitenkään kovasti tai montaa kertaa jos en ole tyytyväinen sen käytökseen. Uskoo helpolla ja oppii nopeasti, tai sitten vain tuntuu siltä kun tuon Hiskin kanssa on nyt saanut tahia oikein urakalla. Aivan valtavat ylikierrokset nartuista johtuen, Hiskillä siis. Odotan että saan rahat kasaan ja pallit siltä pois. Ei tässä muu enää auta, toivottavasti ei jää pysyväksi tuo lenkeillä mouruaminen. Aivan kuin kollikissa.
Pidän Toraa irti ei vaarallisissa paikoissa sekä ohituksissa jos olen sen kanssa kahdestaan tai Rami on mukana eikä tie ole liian kapea. :D Luotan aika hyvin siihen, että Tora tulee käskystä luokse, mutta autoteiden varrella en ole uskaltanut vielä sitä pitää irti. Kauppojen pihassa kyllä ja parkkipaikoilla, koska se on lähelläni siellä koko ajan. Lenkillä Tora ei vielä osaa pitää tiettyä puolta kadusta ja seilailee miten sattuu n. 10m säteellä.
Muuta:
Yhteenottoja
Tora ja Hiski ottivat yhteen puruluusta n. viikko sitten. Annoin kaikille pojille luut ja olin vessassa kuivaamassa hiuksia kun olohuoneesta kuului ärähdys joka jatkui. Toran ääni päällimmäisenä. Huusin että mitä hemmettiä täällä tapahtuu vessasta syöksyessäni. Kun pääsin näköetäisyydelle molemmat pojat seisoivat vastatusten, luu lattialla koirien välissä. Molemmilla oli häntä alhaalla ja korvat luimussa. Menin paikalle, otin molempia korvasta kiinni ja vedin päät lähemmäs luuta sanoen: Antaa kattoo sitte että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tästä pitää sanoa. Luun annoin Toralle, koska se oli Toran luu. Tilanne on luultavasti mennyt niin että Hiski oman luunsa syötyään on mennyt liian lähelle Toran luuta ja Tora kun on tässä alkanut muutenkin elvistelemään Hiskille (astui muuten Hiskiä 1. kerran n. viikko sitten, en ole toista kertaa nähnyt, räjähdin) on päättänyt antaa Hiskille lölytyksen. Seuraavana päivänä episodista tein saman uudelleen. Otin räminätölkin valmiiksi esille. Tora otti luunsa mutta jätti sen ja marssi Hiskin luun luokse. Hiski kyyläili Toraa ja piti luustaan kiinni. Tora katsoi minua, sitten Hiskin luuta, käveli omalle luulleen ja kaikki koirat menivät eri puolille asuntoa syömään omat luunsa eikä mitään ongelmaa ole tämän jälkeen ollut. Muissa tilanteissa kyllä, kuten tänään, Tora voi antaa Hiskille lähtöpassit yhtäkkiä. Tänään ne leikkivät lelulla yhdessä kiskoen ja Tora vain päätti että lelu onkin hänen, päästi irti lelusta, äristen Hiskiä naamaan. Rääkäisin että perk.. ja toiminta loppui heti. On se kumma miten pitkä pinna Hiskilläkin on. Tapahtuneen jälkeen leikittiin lelulla vielä hetki kiskomista minun valvovan silmäni alla.
Haukkuminen/murinat + muut ölinät
Lenkillä yhden ainoan kerran Tora on nyt alkanut murista vastaantulevalle koiralle. Täällä moni koira räjähtää lenkillä ohituksissa ja luultavasti Tora on ottanut mallia tästä ja yksi kerta n. 2 viikkoa sitten ohituksessa alkoi rähjäämään. Tein selväksi että sellaista ei meillä tapahtu, karjaisin että ä-ä ja nyppäsin remmistä kun sattui siinä sillä hetkellä olemaan kiinni. Murina loppui heti ja mentiin katsekontaktissa ohi. Sen jälkeen ei ole vastaavaa tilannetta tullut vaikka ollaan ohiteltu joitain koiria. Kaikkea pitää kokeilla?
Haukkumista on edelleen, 1 haukku/ pelottava tai innostava asia. Vinkuminen on ehkä hieman vähentynyt kun olen alkanut kieltämään siitä sen lisäksi että mitään vinkumisella ei saa periksi.
Rapsutuksien kerjääminen
Aivan mahdoton kerjääjä. Etujalat ilmassa, orava-asennossa läpsii jaloillaan niin kauan että joku varmasti huomaa. Välillä rasitukseen asti. Ei lopettaisi varmasti ollenkaan jos vain rapsuttaisi. Samanlainen kuin José. Ramia kiusaa enemmän kuin minua.
Pissat ja kakkat
Sisäsiistihän tuo on ollut jo pitkään. Nykyään nukumme 8h yössä. Ulos Tora pyytää vain kun on hätä, ei ole kertaakaan vielä pyytänyt sinne muuten vain. Osaa mennä käskystä tekemään asiansa, mutta lenkillä jos muut pojat ovat mukana ei asioiden teosta tule mitään ellen pyydä muita koiria istumaan sen aikaa paikoillaan. Toran paimennusvietin vuoksi, aikaa asioiden suorittamiselle ei ole kun muut koirat ovat mukana. Paimentamisesta huolimatta Tora tulee luokseni kutsusta ja muutenkin aina välillä, eikä mene vieläkään kovin pitkälle minusta verrattuna esimerkiksi Hiskiin joka pinkoo jossakin 100m päässä. Kyllä se kakkakin helpommin tulee vielä tuonne takapihalle kuin lenkin aikana vaikka olisimme kahdestaankin. On vain niin paljon kaikkea kiintoisaa lenkillä ettei malta.
Varmasti on paljon muutakin kuulumisia, mutta nyt en ehdi enempää. Jatkan kun on taas aikaa kirjoitella. :)
Maahanmeno
Aloimme ottamaan tehotreeniä maahanmenossa pari päivää sitten. Annan käsimerkin sekä käskyn, annan pennun mennä myös etupää edellä maahan joka harjoituksen yhteydessä muutaman kerran, jotta se joutuu miettimään mistä asennosta nami tulee. Saimme eilen jo pari onnistunutta maahanmenoa, mutta helposti pentu alkaa arpomaan mistä nyt on kyse ja menee hitaasti takapää edellä maahan jättäen kyynärpäät irti maasta. Jatkamme sinnikkäästi harjoittelua. Haluaisin vain hyvän maahanmenon.. sukellustyylillä. :)
Kaukot
Edellisestä johtuen, kaukoissa on parin päivän aikana ilmennyt myös tuota maahanmenoa. Olimme jo vaiheessa, jossa käsimerkkikädessä ei tarvitse olla namia. Nyt pitää taas ottaa vähän rauhallisemmin kun tuo maahanmenon harjoittelu vaikeuttaa kaukoja. En silti ota namia näyttävään käteen ellei ole ihan pakko. Tänään sain kaukot onnistumaan ihan hyvin, vain yksi maahan lässähdys. Näyttävä käsi on noin 20cm päässä nyt pennun nokasta ja seisomaan nousussa pyritään siis siihen että pentu ei ota nenäkosketusta vaan osaa jäädä seisomaan vaikka käsi onkin kauempana. Itse olen edelleen samassa kohdassa kuin ennen.
Seuraaminen
Myötäpäivään käännöstä, jep, olen laiska tekemään sitä. Mieluummin teen käännöstä vasempaan ja sen sitten huomaa koirassa. Olen yrittänyt harjoitella nyt seinän vieressä täyskäännöstä myötäpäivään. Ilman seinää Tora irtoaa sivulle ja poikittaa käännöksen jälkeen. Jos kädet ovat selän takana, pentu lähtee kiertämään taakse sivulle... että harjoiteltavaa riittää.
Askel eteenpäin niin että katse pysyy on onnistunut jo ilman käsiapua miltei joka kerta. Samoin vasemmalle käännös on hyvä.
Ulkona Tora tulee mielellään seuraamaan kun tietää saavansa palkaksi remmileikin. Eli riehuntaa niin että pentu puree remmiä ja minä juoksentelen pitkin poikin. Välillä olen ottanut pysähdyksiäkin, Tora osaa istua pysättäessä sivulle, mutta joskus se pääsee liian eteen. Palkkaan enimmäkseen kesken seuraamisen.
Sivulletulo
Uutena juttuna olen tehnyt sivulletulon pitkittämistä eli sitä että pentu istuu sivulla ja katsoo silmiin ilman palkkaa pidemmän aikaa vietin pysyessä tai jopa noustessa. Kaikki alkoi siitä kun olin kipeänä enkä jaksanut viedä koiria iltapissalle. Rami vei Hiskin ja Josén ja Toran päästin vain takapihalle. Koska Tora olisi halunnut mukaan aloin antamaan sille herkullisen puruluun aina kun Rami, Hiski ja Jose olivat menossa ulos. Kolmantena iltana Tora paineli suoraan keittiöön odottamaan luuta kun muut pojat olivat lähdössä iltapissalle. Koska olin aina pyytänyt Toran sivulle ennen herkun antamista, se yritti väkisin tulla sivullekin jo ennen kuin pojat olivat lähteneet ovesta. Nyt olen tehnyt tätä megapalkkausta myös hallilla ja muutaman kerran kaupan pihassa. Sekoilen tahallisesti oikein älyttömästi ja lisään kierroksia, jotta sivulletulo olisi todellakin se ainoa asia mitä pentu tässä vaiheessa haluaa kun menemme treeneihin ja että vietti säilyy korkeana. Sitä se on... mahdanko olla kus..ssa vielä sen kanssa. :D Ei vais, ei ainakaan vingu eikä sätki, vielä ainakaan. Jatkan pitkittämistä ja siirrän myöhemmin megapalkkauksen seuraamiseen.
Eteentulo
En ole ottanut nyt niin paljoa kuin noita muita liikkeitä. Joka päivä kuitenkin pari kertaa vähintään.
Paikalla istuminen
Otettu on ja pysyy. Olen ottanut jopa muutaman kerran luoksetulon.
Hyppy
Tällä hetkellä harjoittelemme hypyn takana seisomista niin että minä liikun pari askelta kohti koiraa.
Tunnari
Olen ottanut kolme väärää mukaan silloin tällöin. Pitää piilotella oikeaa vielä, aika säätämistä on, mutta kyllä se oikea sieltä on jopa löytynyt. Tora osoittaa oikean koskemalla siihen nenällä tai tassulla, koska noutoa ei olla vielä harjoiteltu.
Luoksetulot
Täydellisiä, ei mitään valittamista. Täysillä tulee, oli tilanne mikä tahansa. Kiitos mukana kannettujen ruokien. :)
Kontakti ja totteleminen yleisesti
Eilen kokeilin hallilla ensimmäistä kertaa päästää Toran irti sisälle hallin puolelle niin että siellä on ryhmä koiria jo valmiina. Sinne se juoksi keskelle lattiaa odottamaan mitä tehdään. Hyvin on ehdollistunut. Ei ole kuin muutaman kerran yrittänyt mennä moikkaamaan tuttuja koiria hallilla, eikä muutenkaan lenkeillä jos touhuamme jotain. Normaalit, tylsät ohitustilanteet saattavat aiheuttaa halua mennä tutustumaan ohitettavaan koiraan tai ihmiseen. Tora on helppo sillä tavalla, ettei sille tarvi sanoa mitenkään kovasti tai montaa kertaa jos en ole tyytyväinen sen käytökseen. Uskoo helpolla ja oppii nopeasti, tai sitten vain tuntuu siltä kun tuon Hiskin kanssa on nyt saanut tahia oikein urakalla. Aivan valtavat ylikierrokset nartuista johtuen, Hiskillä siis. Odotan että saan rahat kasaan ja pallit siltä pois. Ei tässä muu enää auta, toivottavasti ei jää pysyväksi tuo lenkeillä mouruaminen. Aivan kuin kollikissa.
Pidän Toraa irti ei vaarallisissa paikoissa sekä ohituksissa jos olen sen kanssa kahdestaan tai Rami on mukana eikä tie ole liian kapea. :D Luotan aika hyvin siihen, että Tora tulee käskystä luokse, mutta autoteiden varrella en ole uskaltanut vielä sitä pitää irti. Kauppojen pihassa kyllä ja parkkipaikoilla, koska se on lähelläni siellä koko ajan. Lenkillä Tora ei vielä osaa pitää tiettyä puolta kadusta ja seilailee miten sattuu n. 10m säteellä.
Muuta:
Yhteenottoja
Tora ja Hiski ottivat yhteen puruluusta n. viikko sitten. Annoin kaikille pojille luut ja olin vessassa kuivaamassa hiuksia kun olohuoneesta kuului ärähdys joka jatkui. Toran ääni päällimmäisenä. Huusin että mitä hemmettiä täällä tapahtuu vessasta syöksyessäni. Kun pääsin näköetäisyydelle molemmat pojat seisoivat vastatusten, luu lattialla koirien välissä. Molemmilla oli häntä alhaalla ja korvat luimussa. Menin paikalle, otin molempia korvasta kiinni ja vedin päät lähemmäs luuta sanoen: Antaa kattoo sitte että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun tästä pitää sanoa. Luun annoin Toralle, koska se oli Toran luu. Tilanne on luultavasti mennyt niin että Hiski oman luunsa syötyään on mennyt liian lähelle Toran luuta ja Tora kun on tässä alkanut muutenkin elvistelemään Hiskille (astui muuten Hiskiä 1. kerran n. viikko sitten, en ole toista kertaa nähnyt, räjähdin) on päättänyt antaa Hiskille lölytyksen. Seuraavana päivänä episodista tein saman uudelleen. Otin räminätölkin valmiiksi esille. Tora otti luunsa mutta jätti sen ja marssi Hiskin luun luokse. Hiski kyyläili Toraa ja piti luustaan kiinni. Tora katsoi minua, sitten Hiskin luuta, käveli omalle luulleen ja kaikki koirat menivät eri puolille asuntoa syömään omat luunsa eikä mitään ongelmaa ole tämän jälkeen ollut. Muissa tilanteissa kyllä, kuten tänään, Tora voi antaa Hiskille lähtöpassit yhtäkkiä. Tänään ne leikkivät lelulla yhdessä kiskoen ja Tora vain päätti että lelu onkin hänen, päästi irti lelusta, äristen Hiskiä naamaan. Rääkäisin että perk.. ja toiminta loppui heti. On se kumma miten pitkä pinna Hiskilläkin on. Tapahtuneen jälkeen leikittiin lelulla vielä hetki kiskomista minun valvovan silmäni alla.
Haukkuminen/murinat + muut ölinät
Lenkillä yhden ainoan kerran Tora on nyt alkanut murista vastaantulevalle koiralle. Täällä moni koira räjähtää lenkillä ohituksissa ja luultavasti Tora on ottanut mallia tästä ja yksi kerta n. 2 viikkoa sitten ohituksessa alkoi rähjäämään. Tein selväksi että sellaista ei meillä tapahtu, karjaisin että ä-ä ja nyppäsin remmistä kun sattui siinä sillä hetkellä olemaan kiinni. Murina loppui heti ja mentiin katsekontaktissa ohi. Sen jälkeen ei ole vastaavaa tilannetta tullut vaikka ollaan ohiteltu joitain koiria. Kaikkea pitää kokeilla?
Haukkumista on edelleen, 1 haukku/ pelottava tai innostava asia. Vinkuminen on ehkä hieman vähentynyt kun olen alkanut kieltämään siitä sen lisäksi että mitään vinkumisella ei saa periksi.
Rapsutuksien kerjääminen
Aivan mahdoton kerjääjä. Etujalat ilmassa, orava-asennossa läpsii jaloillaan niin kauan että joku varmasti huomaa. Välillä rasitukseen asti. Ei lopettaisi varmasti ollenkaan jos vain rapsuttaisi. Samanlainen kuin José. Ramia kiusaa enemmän kuin minua.
Pissat ja kakkat
Sisäsiistihän tuo on ollut jo pitkään. Nykyään nukumme 8h yössä. Ulos Tora pyytää vain kun on hätä, ei ole kertaakaan vielä pyytänyt sinne muuten vain. Osaa mennä käskystä tekemään asiansa, mutta lenkillä jos muut pojat ovat mukana ei asioiden teosta tule mitään ellen pyydä muita koiria istumaan sen aikaa paikoillaan. Toran paimennusvietin vuoksi, aikaa asioiden suorittamiselle ei ole kun muut koirat ovat mukana. Paimentamisesta huolimatta Tora tulee luokseni kutsusta ja muutenkin aina välillä, eikä mene vieläkään kovin pitkälle minusta verrattuna esimerkiksi Hiskiin joka pinkoo jossakin 100m päässä. Kyllä se kakkakin helpommin tulee vielä tuonne takapihalle kuin lenkin aikana vaikka olisimme kahdestaankin. On vain niin paljon kaikkea kiintoisaa lenkillä ettei malta.
Varmasti on paljon muutakin kuulumisia, mutta nyt en ehdi enempää. Jatkan kun on taas aikaa kirjoitella. :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)