Yläkuvassa: "Kuningas Torakka"
Heippa taas!
Viikko vierähti sairastellessa, yskä jatkuu vieläkin ja jotenkin on vetelä olo. Antibioottia menee vielä pari päivää. Kai tämä tästä taittuu.
Olin Porissa koirien kanssa maanantain ja tiistain. Kävin jopa treenaamassa Toran kanssa ja Tora oli mukanani molempina päivinä kaikki tunnit.
Hyppy sujuu jo hienosti. Tora istuu sivulla, ottaa katsekontaktin ja irtoaa käskystä. Sen lisäksi se osaa jäädä seisomaan hypyn taakse, mutta en ole vielä liittänyt tähän mitään käskyä. Jos kaukojen seiso on seiso, niin hypyn takana voisi olla käskynä odota, koska liikkeestä seisomiseen otan luultavasti käyttöön seis tai stop -käskyn.
Maanantaina Tora meinasi tukehtua siankorvaan. Tämä on kolmas kerta kun revin pennun kurkusta jotain irti, joten nyt päätin etten anna enää sille kuin helposti hajoavia luita jos niitäkään. Toralla on hyvä ruokahalu, mutta en pidä sitä mitenkään erityisen nälkäisenä. Silti se menee jonkinlaiseen villieläin koomaan, kun saa puruluun ja omasta liotetusta ruuastakin se alkaa täristä ja esim. kaukojen tekeminen liotetulla ruualla on hankalaa, koska pentu sählää ja tärisee jo valmiiksi. Siankorvan tai herkullisemman luun kanssa se nappaa herkun, vetää korvat pitkin päätä ja kyyryasennossa luimistelee äkkiä johonkin piiloon, mielellään omaan häkkiinsä. Koskaan en ole siltä ottanut (paitsi ne kolme kertaa kun on mennyt jotain kurkkuun) herkkuja pois, eikä Tora käyttäydy vihaisesti. Sitä voi silittää kun se syö ja se heiluttaa häntää. Olen kuitenkin jättänyt lähestymiset tekemättä kokonaan, koska lähestyminen voi aiheuttaa sen, että pentu yrittää niellä kokonaisena herkkunsa. Jostain syystä Tora siis olettaa, että siltä viedään herkku pois. Toisaalta jos olen joskus mennyt siihen tarjoamaan jotain muuta herkkua tapahtuu sama reaktio, eli pentu yrittää hädissään nielaista edellisen herkun, jotta saa uuden suuhun. Ei siis mitään hyötyä tästäkään ja mielestäni kyse ei ole luottamuksen puutteesta, vaan eläimellisestä tavasta suhtautua herkkuun. Minkäs sille voi.
No, onhan tässä joka koira tosiaan köhinyt noita siankorvia pentuna ja aikuisena, mutta ei yksikään ole tällä tavalla meinannut tukehtua. Loppuosa korvasta nielaistiin kokonaisena ja sillä seurauksella, ettei henki kulkenut enää, eikä Tora pystynyt siten oksentamaan eikä yskimään. Siinä vaiheessa kun pentu sinkoili kyyryasennossa paniikin vallassa keittiön lattialla nostin sen ylösalaisin ilmaan ja ravistin pari kertaa, mitään ei tapahtunut. Pentu oikeinpäin ja suu auki, työsin käden suuhun ja etusormen sekä peukalon niin syvälle kurkkuun kuin mahdollista. Tunsin palan siellä ja sain kynsillä kiinni siitä ja vedettyä pois. Tilanne oli nopeasti ohi ja paniikki iski vasta sen jälkeen itselle. Harjoittelimme sitten nakin kanssa kottikärrykävelyä ja suun avaamista ettei pennulle jää traumoja. No, onneksi yletyin siihen palaan, ei voi muuta sanoa.
Eilen kävimme Cittarin parkkiksella treenaamassa ostoskärryjen kera kävelyä. Se oli yhtä sekoilua aluksi, mutta lopulta päästiin muutama metri nätistikin eteenpäin. Remmissä kävelyä ollaan harjoiteltu nyt niin että remmi on aina alkulenkistä mahan ympäri ja se onkin tehonnut Toraan hyvin. Ei minkäänlaista kiskontaa tämän virityksen kanssa, mutta kun otan sen pois, pentu yrittää silloin tällöin kiskoa vielä.
Parkkiksella kävellessä Tora pyrki taas joka ihmisen luokse, mutta tällä kertaa onneksi kukaan ei jäänyt hössöttämään mitään. Sain siis onnistuneet antisosiaalistamis treenit aikaiseksi.
Havaittavissa on myös treenien alussa tällaista ylikuumenemista ja joka suuntaan sinkoilua, vaikka olen aina vaatinut rauhoittumisen ja katseen jo autosta ulos tullessa. Pitänee lisätä rauhoittumisajan kestoa ennen aloitusta edelleen, koska ylikierroksilla käyvä koira ei ole mieleeni. Yhtä miestä siinä alussa Tora haukahti pari kertaa, juuri tämän vuoksi että kävi niin kierroksilla ja halusi joka suuntaan.
Tora on alkanut säännöllisesti alistamaan Hiskiä ja aloin nyt puuttumaan asiaan, koska siitä tuli hetkessä säännöllistä. Muutamia esimerkkejä: kun otan koirien ruokaa kaapista, Tora tulee siihen ja ajaa Hiskin pois näykkäämällä sitä kohti ja murahtamalla. Samoin jos Tora on vieressäni esim. sohvalla ja Hiski tulee siihen, tapahtuu sama asia. Joselle Tora ei uskalla ryttyillä. Nyt siis komennan tiukasti jos tätä tapahtuu. Tora onkin uskonut hyvin ja lopettaa heti, mutta muisti on lyhyt... Eilen näin myös ensimmäistä kertaa Toran astuvan Hiskiä. Räjähdin. Astuminen loppui välittömästi.
Hiskistä sen verran, että se pystyi istumaan auton takaosassa Porin reissun molempiin suuntiin, mutta huohotti eikä maannut matkojen ajan. Ja ne pallit lähtee heti kun saan rahaa, olen aivan kypsä Hiskin sekoiluun narttujen hajujen perässä sekä käytökseen muutenkin. Vinkumista, ulvontaa, Josen vehkeiden nuolemista, astumisyrityksiä jne. Ulkona ei nokka irtoa kusiläikästä, ennen kuin saavun paikalle ja käsken siitä pois. Merkkailua joka puuhun ja tolppaan ja siitä johtuen remmissä kävely ei ole kovin nautinnollista. Myös muiden koirien ohituksissa ääntelyä, yök. Haluaisi kaikkien luokse, astumaan. :( Soitin jo hormonipiikistäkin, mutta täällä Tampereella se maksaa reilusti yli 50e, joten otatan sen Porissa ellen jaksa odottaa leikkaukseen asti.
Jose on tänään ontunut. Huomasin aamulenkillä loppumatkasta pientä ontumista, mutta nyt tilanne on pahentunut. Annoin kipulääkkeen, mutta en löytänyt jalasta mitään erikoista. Toivottavasti jotain ohimenevää.
Takaisin Toraan. Haukkumista on siis edelleen, mutta ei ihan niin paljoa kuin ennen. Sitkeä kaveri se on, kielloista huolimatta (oli kyse siis mistä tahansa kiellosta) se yrittää aina uudelleen. Sängyssä se nukkuisi koko ajan jos antaisin (pyrkii sinne myös keskellä yötä ja välillä olen antanut periksikin.. olen muuten ihan nössööntynyt joissain asioissa!).
Yhteislenkillä olen ottanut nyt parina päivänä uuden asian, ihan Hiskinkin vuoksi. Pysähdymme ja pyydän koirat istumaan ja jätän hetkeksi istumaan kun menen parin metrin päähän. Tämä on Hiskille nyt vaikeinta, koska se alkaa ulisemaan ja haluaa päästä kuseksimaan. Hermot on mennyt tämän vuoksi jo tuhannen kertaa. Jos joku jää juttelemaan minulle ulkona, Hiski vetää sellaiset aariat, ettei siinä edes kuule puhetta. Argh. Rauhoittumisharjoituksia siis ulkona. Jos vain jaksan ajattelin aloittaa saman myös sisätiloissa ja siedättää samalla ovikelloon. On vain niin paljon kaikkea mitä pitäisi tehdä. Paikallaistumista ollaan Toran kanssa kaksitaan treenattu eikä siinä ole ollut mitään ongelmia.
Kuvasin tänään kynsien leikkuuta ja muutenkin tuota hoitotoimenpidehetkeä. Lisään videot kunhan ne lautautuvat. Videoissa näkyy mm. Josen ontuminen, Toran harjainho (joka on jo paljon lievempää kuin aluksi) ja mun räjähtänyt tukkalookki. :D
Viikko vierähti sairastellessa, yskä jatkuu vieläkin ja jotenkin on vetelä olo. Antibioottia menee vielä pari päivää. Kai tämä tästä taittuu.
Olin Porissa koirien kanssa maanantain ja tiistain. Kävin jopa treenaamassa Toran kanssa ja Tora oli mukanani molempina päivinä kaikki tunnit.
Hyppy sujuu jo hienosti. Tora istuu sivulla, ottaa katsekontaktin ja irtoaa käskystä. Sen lisäksi se osaa jäädä seisomaan hypyn taakse, mutta en ole vielä liittänyt tähän mitään käskyä. Jos kaukojen seiso on seiso, niin hypyn takana voisi olla käskynä odota, koska liikkeestä seisomiseen otan luultavasti käyttöön seis tai stop -käskyn.
Maanantaina Tora meinasi tukehtua siankorvaan. Tämä on kolmas kerta kun revin pennun kurkusta jotain irti, joten nyt päätin etten anna enää sille kuin helposti hajoavia luita jos niitäkään. Toralla on hyvä ruokahalu, mutta en pidä sitä mitenkään erityisen nälkäisenä. Silti se menee jonkinlaiseen villieläin koomaan, kun saa puruluun ja omasta liotetusta ruuastakin se alkaa täristä ja esim. kaukojen tekeminen liotetulla ruualla on hankalaa, koska pentu sählää ja tärisee jo valmiiksi. Siankorvan tai herkullisemman luun kanssa se nappaa herkun, vetää korvat pitkin päätä ja kyyryasennossa luimistelee äkkiä johonkin piiloon, mielellään omaan häkkiinsä. Koskaan en ole siltä ottanut (paitsi ne kolme kertaa kun on mennyt jotain kurkkuun) herkkuja pois, eikä Tora käyttäydy vihaisesti. Sitä voi silittää kun se syö ja se heiluttaa häntää. Olen kuitenkin jättänyt lähestymiset tekemättä kokonaan, koska lähestyminen voi aiheuttaa sen, että pentu yrittää niellä kokonaisena herkkunsa. Jostain syystä Tora siis olettaa, että siltä viedään herkku pois. Toisaalta jos olen joskus mennyt siihen tarjoamaan jotain muuta herkkua tapahtuu sama reaktio, eli pentu yrittää hädissään nielaista edellisen herkun, jotta saa uuden suuhun. Ei siis mitään hyötyä tästäkään ja mielestäni kyse ei ole luottamuksen puutteesta, vaan eläimellisestä tavasta suhtautua herkkuun. Minkäs sille voi.
No, onhan tässä joka koira tosiaan köhinyt noita siankorvia pentuna ja aikuisena, mutta ei yksikään ole tällä tavalla meinannut tukehtua. Loppuosa korvasta nielaistiin kokonaisena ja sillä seurauksella, ettei henki kulkenut enää, eikä Tora pystynyt siten oksentamaan eikä yskimään. Siinä vaiheessa kun pentu sinkoili kyyryasennossa paniikin vallassa keittiön lattialla nostin sen ylösalaisin ilmaan ja ravistin pari kertaa, mitään ei tapahtunut. Pentu oikeinpäin ja suu auki, työsin käden suuhun ja etusormen sekä peukalon niin syvälle kurkkuun kuin mahdollista. Tunsin palan siellä ja sain kynsillä kiinni siitä ja vedettyä pois. Tilanne oli nopeasti ohi ja paniikki iski vasta sen jälkeen itselle. Harjoittelimme sitten nakin kanssa kottikärrykävelyä ja suun avaamista ettei pennulle jää traumoja. No, onneksi yletyin siihen palaan, ei voi muuta sanoa.
Eilen kävimme Cittarin parkkiksella treenaamassa ostoskärryjen kera kävelyä. Se oli yhtä sekoilua aluksi, mutta lopulta päästiin muutama metri nätistikin eteenpäin. Remmissä kävelyä ollaan harjoiteltu nyt niin että remmi on aina alkulenkistä mahan ympäri ja se onkin tehonnut Toraan hyvin. Ei minkäänlaista kiskontaa tämän virityksen kanssa, mutta kun otan sen pois, pentu yrittää silloin tällöin kiskoa vielä.
Parkkiksella kävellessä Tora pyrki taas joka ihmisen luokse, mutta tällä kertaa onneksi kukaan ei jäänyt hössöttämään mitään. Sain siis onnistuneet antisosiaalistamis treenit aikaiseksi.
Havaittavissa on myös treenien alussa tällaista ylikuumenemista ja joka suuntaan sinkoilua, vaikka olen aina vaatinut rauhoittumisen ja katseen jo autosta ulos tullessa. Pitänee lisätä rauhoittumisajan kestoa ennen aloitusta edelleen, koska ylikierroksilla käyvä koira ei ole mieleeni. Yhtä miestä siinä alussa Tora haukahti pari kertaa, juuri tämän vuoksi että kävi niin kierroksilla ja halusi joka suuntaan.
Tora on alkanut säännöllisesti alistamaan Hiskiä ja aloin nyt puuttumaan asiaan, koska siitä tuli hetkessä säännöllistä. Muutamia esimerkkejä: kun otan koirien ruokaa kaapista, Tora tulee siihen ja ajaa Hiskin pois näykkäämällä sitä kohti ja murahtamalla. Samoin jos Tora on vieressäni esim. sohvalla ja Hiski tulee siihen, tapahtuu sama asia. Joselle Tora ei uskalla ryttyillä. Nyt siis komennan tiukasti jos tätä tapahtuu. Tora onkin uskonut hyvin ja lopettaa heti, mutta muisti on lyhyt... Eilen näin myös ensimmäistä kertaa Toran astuvan Hiskiä. Räjähdin. Astuminen loppui välittömästi.
Hiskistä sen verran, että se pystyi istumaan auton takaosassa Porin reissun molempiin suuntiin, mutta huohotti eikä maannut matkojen ajan. Ja ne pallit lähtee heti kun saan rahaa, olen aivan kypsä Hiskin sekoiluun narttujen hajujen perässä sekä käytökseen muutenkin. Vinkumista, ulvontaa, Josen vehkeiden nuolemista, astumisyrityksiä jne. Ulkona ei nokka irtoa kusiläikästä, ennen kuin saavun paikalle ja käsken siitä pois. Merkkailua joka puuhun ja tolppaan ja siitä johtuen remmissä kävely ei ole kovin nautinnollista. Myös muiden koirien ohituksissa ääntelyä, yök. Haluaisi kaikkien luokse, astumaan. :( Soitin jo hormonipiikistäkin, mutta täällä Tampereella se maksaa reilusti yli 50e, joten otatan sen Porissa ellen jaksa odottaa leikkaukseen asti.
Jose on tänään ontunut. Huomasin aamulenkillä loppumatkasta pientä ontumista, mutta nyt tilanne on pahentunut. Annoin kipulääkkeen, mutta en löytänyt jalasta mitään erikoista. Toivottavasti jotain ohimenevää.
Takaisin Toraan. Haukkumista on siis edelleen, mutta ei ihan niin paljoa kuin ennen. Sitkeä kaveri se on, kielloista huolimatta (oli kyse siis mistä tahansa kiellosta) se yrittää aina uudelleen. Sängyssä se nukkuisi koko ajan jos antaisin (pyrkii sinne myös keskellä yötä ja välillä olen antanut periksikin.. olen muuten ihan nössööntynyt joissain asioissa!).
Yhteislenkillä olen ottanut nyt parina päivänä uuden asian, ihan Hiskinkin vuoksi. Pysähdymme ja pyydän koirat istumaan ja jätän hetkeksi istumaan kun menen parin metrin päähän. Tämä on Hiskille nyt vaikeinta, koska se alkaa ulisemaan ja haluaa päästä kuseksimaan. Hermot on mennyt tämän vuoksi jo tuhannen kertaa. Jos joku jää juttelemaan minulle ulkona, Hiski vetää sellaiset aariat, ettei siinä edes kuule puhetta. Argh. Rauhoittumisharjoituksia siis ulkona. Jos vain jaksan ajattelin aloittaa saman myös sisätiloissa ja siedättää samalla ovikelloon. On vain niin paljon kaikkea mitä pitäisi tehdä. Paikallaistumista ollaan Toran kanssa kaksitaan treenattu eikä siinä ole ollut mitään ongelmia.
Kuvasin tänään kynsien leikkuuta ja muutenkin tuota hoitotoimenpidehetkeä. Lisään videot kunhan ne lautautuvat. Videoissa näkyy mm. Josen ontuminen, Toran harjainho (joka on jo paljon lievempää kuin aluksi) ja mun räjähtänyt tukkalookki. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti