Yöllä nukuin kahdestatoista neljään ja heräsin ilman pennun avustusta. Illalla syöty itsetehty pizza oli kaiketi liian rasvaista ja olo oli todella huono. Raahaduin kuitenkin alakertaan ja päästin Toran ulos. Aamulla heräsin kahdeksan jälkeen ja edelleen oli huono olo, nuokuin tunnin vielä alakerran sohvalla. Rami heräsi eikä vaikuttanut myöskään kovin hyvältä voinniltaan. Toivottavasti ei ole mahatautia. :S
Jossain vaiheessa aamua kampesin itseni pihalle Josen ja Hiskin kanssa. Pyörällä.. räntäsade ja liukas maa. Kyllä siinä hiki tuli, kun pyörää yritin lykkiä ylämäkeen samalla kun jalat liukuivat taaksepäin. Tulipa tehtyä aamun kuntoilut. Olokin alkoi olemaan parempi.
Sitten oli Toran vuoro. En jaksanut laittaa eilen ostamaani siimaa vielä kaulapantaan kiinni vaan lähdin remmillä liikenteeseen. Otin remmin pois n. 50m käveltyämme kun saavuimme pururadan alkuun. Pihassa Tora moikkasi lasta rattaissa lykkivään naiseen, luvan kanssa.
Menin muutaman kerran piiloon kun Tora jäi haistelemaan (ja maistelemaan) jotain maasta. Pentu ei vieläkään osaa yhtään miettiä missä voisin olla vaan lähtee vailla mitään hajua ihan mihin suuntaan tahansa. Jouduin siis auttamaan edelleen pienellä äännähdyksellä tai sitten kutsun nimellä, vain kerran.
Lelu unohtui kotiin, joten leikimme hanskan kanssa. Tämän aikaa pentu oli remmissä, jotta sain järkeviä noutoja aikaiseksi. Toistoja oli kolme ja ne meni ihan kivasti, pentu murisi ja repi hanskaa hulluna.
Otimme taas maahanmenon, se sujui takista ja märästä maasta huolimatta kohtalaisesti. Myös sivulletulo ja varsinkin kontaktikävely sujui hienosti.
Päivä meni koneella töitä tehdessä. Päiväruuan annoin sisälle kutsun yhteydessä. Illalla piti lähteä kaupan pihaan, mutta Rami on edelleen kipeänä eikä omakaan olo ole ihan paras mahdollinen. Kun nyt ei olis mahatautia!
Otettiin sisällä normaalit harjoitukset. Sen lisäksi tein Hiskille ja Toralle kosketusalusta harjoituksen. Se oli Hiskin toinen harjoituskerta ja Hiski oivalsi mistä on kyse. Torakin kyllä alkoi tökkiä nenällä lappua, mutta yhdisti siihen omituisen maahanmeno ja piippasi pari kertaa kun turhautui. Ei se silti huonosti mennyt. Joselle aloin opettaa takajalkojen noston rappusille, jos vaikka käsiseisontaan päästäisiin, se olkoot tavoite.
Illalla käytiin Tesoman ruokakaupan pihassa kiipeämässä portaat, kulkemassa liukuovien edestä, väistelemässä ihmisä ja välttelemässä purukumeja. Lopuksi otettiin luoksetulo ja palkkana oli puolet iltaruuasta. Tora odotteli autossa kun kävimme kaupassa ja silppusi jotain takapenkille.
Nyt on menossa taas jonkin sortin riehakohtaus, mutta en jaksa puuttua asiaan tällä kertaa.
sunnuntai 30. marraskuuta 2008
perjantai 28. marraskuuta 2008
10 viikkoa ja 2 päivää
Kuvassa: Lähdössä kaupunkiin. Linja-auto on vielä tyhjä, koska lähdemme päätepysäkiltä matkaan.Neljältä herätys ja puoli yhdeksän jälkeen herätys. Siinä välissä vielä Ramikin vei Toran ulos kuuden aikaan kun lähti töihin. No, jotenkin silti pirteämpi olo kuin viime yön jälkeen. :) Kyllä ne yöunet tästä vielä pitenee. Aamulla tuli kakka sisälle sillä välin kun keitin kahvia. En kuullut kyllä mitään vinkumista. Selvästi Tora osaa Porin yksiössä pyytää paremmin ulos kuin täällä.
Yöllä Tora hyppäsi sänkyyn tietääkseni itse. (Joskus Rami on unissaan nostanut sängyn laitaa vasten pomppivan pennun sänkyyn) Se hyppäsi sohvallekin eilen itse, kun otin Hiskin syliini paijattavaksi. Mustasukkainen Tora otti vauhtia ja hyppäsi viereeni.
Yöllä heräsin siihen, että kieli lipaisi korvaa. Sängyssä nukkumisesta on hyvää vauhtia tulossa ongelma. Olen silti alkanut laittamaan Toran omaan petiinsä heti kun se rauhoittuu viereeni. Viime yönä se halusi itse rauhoituksen jälkeen koppaansa.
Koska Rami on nyt töissä, Tora jää aivan yksin siksi aikaa kun lähden lenkille Hiskin ja Josen kanssa. Ajattelin laittaa sen kevythäkkiin. Voisin jättää kameran kuvaamaan jos siinä riittää akku. :D Näette sitten...
Lisään pätkän myöhemmin. Olin poissa ehkä reilu puoli tuntia, kamera kuvasi ensimmäiset 7minuuttia jotka oli täyttä huutoa ja raapimista. Kun tulin oli onneksi hiljaista joten pääsin avaamaan häkin, sanoin rauhallisella äänellä hieno nätisti ja jätin pennun omiin oloihinsa. Se yritti pyöriä ja piipata jaloissa, mutta menin eri huoneeseen 5 minuutin ajaksi, jonka jälkeen lähdin Toran kanssa ulos.
Ulkona Toraa kiinnosti taas kaikki mitä maasta löytyy. Pallo kiinnosti tasan kerran kaupan pihassa, nakit kyllä kiinnosti koko ajan. Ohitettiin parit koiratkin. Kaupan edessä ollut musta koira tuli morjestamaan, Tora hyppi sen naamalle ja meinasi lähteä vielä peräänkin. Tarvisi hankkia jotain siimaa, jotta uskaltaa pitää kunnolla irti. Tässä vaiheessa kun ei ole vielä satasen varmaa, pysyykö pentu varmasti mukana ohitustilanteissa enkä tiedä ehdinkö nappaamaan siitä kiinni jos se päättää lähteä. Sitä paitsi kiinni nappaaminen ei ole hyvä juttu muutenkaan. Metsässä pidän aina irti ja olen pitänyt nyt tässä lähiöalueellakin, mutta ohitukset pitää ottaa niin varman päälle (koiran suu nakissa kiinni), ettei niistä saa oikein tolkkua tällä tavalla. Menisikö pentu, totteleeko ei -käskyä jne. Nuo asiat kiinnostaisivat. Eniten ohituksissa pelottaa kuitenkin se, että mikäli pentu ei tottele, menee ohitettavan luokse, niin se saa palkan aivan varmasti siitä, koska jokainen haluaa silitellä ja paijata tuota otusta. Eli hankin siimaa ja toivon, että saadaa järjestettyjä kohtaamistilanteita enemmän aikaiseksi. Äskeisellä lenkilläkin kaksi koiranomistajaa olivat päästämässä koiriaan heti tutustumaan ilman lupaa Toraan. Hemmetti.
Sain Toran taas ulkona maahan pienen mietinnän jälkeen. Maa on märkää.
Päivällä lähdin Toran kanssa linja-autolla Tampereen keskustaan. Linja-autossa kuski antoi kuitin Toran suuhun. :D Tällä kertaa Tora oli hereillä puolet matkasta ja katseli sylistä ikkunasta ulos ja sisääntulevia ihmisiä. Kaupungissa oli kauhea tungos, ihmisiä joka puolella ja maa täynnä kaikenlaista herkkua kuten purukumia ja ruuan tähteitä. Toraa ei häirinnyt mitkään ihmiset, mutta rullilla kulkeva laukku kai muistutti lentokentän terminaalia, koska siitä pentu ei pitänyt erityisemmin. Nähtiin kaikenkokoista ja näköistä ihmistä, juoksijaa, rullatuolia jne. Pyrin kävelyttämään Toraa lähelläni, koska kiireiset ihmiset ohittelivat meitä joka puolelta. Tora kävelikin ihan nätisti kun vain muistin antaa tasaisesti nakkia. Kävelimme erääseen tatuointiliikkeeseen, jossa ystäväni Elina oli kidutettavana. ;)
Tatskaliikkeestä mentiin Hämeenpuistoon, jossa otettiin muutama kuva ja luoksetulo, palkkana tietysti ruoka. Tämän jälkeen Rami tulikin jo hakemaan jo hieman kylmissään olevaa Toraa autolla kotiin vietäväksi. Itse jäin kaupungille. Hyvä reissu pennun kannalta ja hienosti se suoriutui kävelystä keskustassa.
Yöllä Tora hyppäsi sänkyyn tietääkseni itse. (Joskus Rami on unissaan nostanut sängyn laitaa vasten pomppivan pennun sänkyyn) Se hyppäsi sohvallekin eilen itse, kun otin Hiskin syliini paijattavaksi. Mustasukkainen Tora otti vauhtia ja hyppäsi viereeni.
Yöllä heräsin siihen, että kieli lipaisi korvaa. Sängyssä nukkumisesta on hyvää vauhtia tulossa ongelma. Olen silti alkanut laittamaan Toran omaan petiinsä heti kun se rauhoittuu viereeni. Viime yönä se halusi itse rauhoituksen jälkeen koppaansa.
Koska Rami on nyt töissä, Tora jää aivan yksin siksi aikaa kun lähden lenkille Hiskin ja Josen kanssa. Ajattelin laittaa sen kevythäkkiin. Voisin jättää kameran kuvaamaan jos siinä riittää akku. :D Näette sitten...
Lisään pätkän myöhemmin. Olin poissa ehkä reilu puoli tuntia, kamera kuvasi ensimmäiset 7minuuttia jotka oli täyttä huutoa ja raapimista. Kun tulin oli onneksi hiljaista joten pääsin avaamaan häkin, sanoin rauhallisella äänellä hieno nätisti ja jätin pennun omiin oloihinsa. Se yritti pyöriä ja piipata jaloissa, mutta menin eri huoneeseen 5 minuutin ajaksi, jonka jälkeen lähdin Toran kanssa ulos.
Ulkona Toraa kiinnosti taas kaikki mitä maasta löytyy. Pallo kiinnosti tasan kerran kaupan pihassa, nakit kyllä kiinnosti koko ajan. Ohitettiin parit koiratkin. Kaupan edessä ollut musta koira tuli morjestamaan, Tora hyppi sen naamalle ja meinasi lähteä vielä peräänkin. Tarvisi hankkia jotain siimaa, jotta uskaltaa pitää kunnolla irti. Tässä vaiheessa kun ei ole vielä satasen varmaa, pysyykö pentu varmasti mukana ohitustilanteissa enkä tiedä ehdinkö nappaamaan siitä kiinni jos se päättää lähteä. Sitä paitsi kiinni nappaaminen ei ole hyvä juttu muutenkaan. Metsässä pidän aina irti ja olen pitänyt nyt tässä lähiöalueellakin, mutta ohitukset pitää ottaa niin varman päälle (koiran suu nakissa kiinni), ettei niistä saa oikein tolkkua tällä tavalla. Menisikö pentu, totteleeko ei -käskyä jne. Nuo asiat kiinnostaisivat. Eniten ohituksissa pelottaa kuitenkin se, että mikäli pentu ei tottele, menee ohitettavan luokse, niin se saa palkan aivan varmasti siitä, koska jokainen haluaa silitellä ja paijata tuota otusta. Eli hankin siimaa ja toivon, että saadaa järjestettyjä kohtaamistilanteita enemmän aikaiseksi. Äskeisellä lenkilläkin kaksi koiranomistajaa olivat päästämässä koiriaan heti tutustumaan ilman lupaa Toraan. Hemmetti.
Sain Toran taas ulkona maahan pienen mietinnän jälkeen. Maa on märkää.
Päivällä lähdin Toran kanssa linja-autolla Tampereen keskustaan. Linja-autossa kuski antoi kuitin Toran suuhun. :D Tällä kertaa Tora oli hereillä puolet matkasta ja katseli sylistä ikkunasta ulos ja sisääntulevia ihmisiä. Kaupungissa oli kauhea tungos, ihmisiä joka puolella ja maa täynnä kaikenlaista herkkua kuten purukumia ja ruuan tähteitä. Toraa ei häirinnyt mitkään ihmiset, mutta rullilla kulkeva laukku kai muistutti lentokentän terminaalia, koska siitä pentu ei pitänyt erityisemmin. Nähtiin kaikenkokoista ja näköistä ihmistä, juoksijaa, rullatuolia jne. Pyrin kävelyttämään Toraa lähelläni, koska kiireiset ihmiset ohittelivat meitä joka puolelta. Tora kävelikin ihan nätisti kun vain muistin antaa tasaisesti nakkia. Kävelimme erääseen tatuointiliikkeeseen, jossa ystäväni Elina oli kidutettavana. ;)
Tatskaliikkeestä mentiin Hämeenpuistoon, jossa otettiin muutama kuva ja luoksetulo, palkkana tietysti ruoka. Tämän jälkeen Rami tulikin jo hakemaan jo hieman kylmissään olevaa Toraa autolla kotiin vietäväksi. Itse jäin kaupungille. Hyvä reissu pennun kannalta ja hienosti se suoriutui kävelystä keskustassa.
Kotona Rami oli yrittänyt nukkua, mutta Tora oli kiusannut: rettelöintiä ja naamaan puremista. Eihän sitä pentua silloin nukuta kun pitäisi nukkua. Iloinen se oli kun Elina ja minä tulimme takaisin kaupungista. Jossain välissä oli pissatkin tullut olohuoneen lattialle.
Tänään onkin ollut oikein ongelmallista takapihalla asioilla käyminen. Aidan vieressä on jotain erityisen hienoa, sillä pentu on tonkinut siinä puolen päivää ja pissaaminen unohtuu joka kerta. Asiat on sitten sattunut tämän vuoksi pari kertaa olohuoneen lattialle. Näin Toran pissaavan lattialle, sanoin ä-ä ja samalla tippui vahingossa kännykkä lattialle. Tora lopetti pissaamisen, avasin nopeasti ulko-oven ja pentu kävi pissalla ulkona. Kehuin paljon ja annoin namia, toivottavasti oli opettavainen hetki...
Kävin laittamassa lumikolan siihen nurkkaukseen joka kiinnostaa liikaa ja sen jälkeen pissakeikat sujuivat taas paremmin.
10 viikkoa ja 1 päivä
Jälleen kerran levoton yö. Pentu oli hereillä puoli kahden aikoihin, sen jälkeen nukuin väkisin seitsemään (jotain pikku riehumista tälläkin välillä) ja lopulta seitsemästä vähän yli kahdeksaan, jonka jälkeen en jaksanut katsella riekkumista enempää. Pentu alakertaan, luu suuhun ja häkkiin. Annoin riekkua siellä vartin verran ennen kuin rauhoittui ja päästin pois häkistä. Pisalla tietysti käytiin joka välissä.
Aamulla kävin Toran kanssa metsässä samoilemassa. Menin pari kertaa piiloon ja nyt pentu tiesi jo kuvion. Tämän lisäksi otettiin muutama hanskanouto remmissä ja leikittiin hanskalla. Kovaa tapporavistelua...
Muutama ihminenkin käveli ohi, Tora ei pahemmin yrittänyt mennä luokse. Istahti katselemaan hetkeksi ja sen jälkeen juoksi luokseni hakemaan namia. Maahanmenokin onnistui melkein täydellisesti vaikka onkin kurakeli!
Sisälle tultuamme riehunta alkoi taas. Tora juoksi ympyrää Hiskin kanssa ja sen jälkeen laatikkoon ja peikonlehdestä taas kiinni. Ärähdin ja nappasin niskavilloista pennun laatikosta alas. Hetken päästä pyysin sivulle ja palkkasin siitä. Tämän jälkeen Tora meni nukkumaan.
Ajattelin aloittaa myös remmissä rauhoittusmisharjoitukset ja vähentää sisälläriehumisen määrää vähitellen. Tarkoitan siis Hiskin kanssa riehumista.
Häkkitreenit pidettiin päivällä. Tora sai luun kevythäkkiin ja pidin sen häkissä koko jumpan ajan eli 50 minuuttia. Tästä ajasta se riehui 40 minuuttia välillä luuta syöden, välillä vinkuen ja raapien häkin seinämiä. Viimeiset 10 minuuttia se nukkui ja pääsin avaamaan häkin oven kehuen samalla nätisti -käskyllä. Tokkurainen Tora kömpi häkistä ulos ja otin lopun luun talteen niin että se näki. Häkki = luu
Illalla kävimme treenaamassa Lielahdessa Tamskin jäsenten kanssa. Paikalla ei kyllä ollut kuin kolme koiraa meidän lisäksemme, mutta sekin oli ihan riittävä häiriöksi. Tora kävi nopeasti haistelemassa vieraat ja sen jälkeen tehtiin muutamia harjoituksia ja lopuksi vielä luoksetulo ja ruoka palkkana taas. Mukana oli myös Hiski ja Jose ja nekin pääsivät tekemään tottista. Hiskin paikallaistuminen on huono!
Tora oli melko pitkän aikaa autossa treenien aikana ja se oli löytänyt autosta Paussi -keksejä (3kpl) ja syönyt niistä osan.
Olen huomannut eilen ja tänään, että Tora osaa hakeutua välillä jo ihan oikeaan paikkaan kontaktikävelyssä niin että käteni on ylhäällä. Sivulletulossa se tulee usein liian eteen.
Aamulla kävin Toran kanssa metsässä samoilemassa. Menin pari kertaa piiloon ja nyt pentu tiesi jo kuvion. Tämän lisäksi otettiin muutama hanskanouto remmissä ja leikittiin hanskalla. Kovaa tapporavistelua...
Muutama ihminenkin käveli ohi, Tora ei pahemmin yrittänyt mennä luokse. Istahti katselemaan hetkeksi ja sen jälkeen juoksi luokseni hakemaan namia. Maahanmenokin onnistui melkein täydellisesti vaikka onkin kurakeli!
Sisälle tultuamme riehunta alkoi taas. Tora juoksi ympyrää Hiskin kanssa ja sen jälkeen laatikkoon ja peikonlehdestä taas kiinni. Ärähdin ja nappasin niskavilloista pennun laatikosta alas. Hetken päästä pyysin sivulle ja palkkasin siitä. Tämän jälkeen Tora meni nukkumaan.
Ajattelin aloittaa myös remmissä rauhoittusmisharjoitukset ja vähentää sisälläriehumisen määrää vähitellen. Tarkoitan siis Hiskin kanssa riehumista.
Häkkitreenit pidettiin päivällä. Tora sai luun kevythäkkiin ja pidin sen häkissä koko jumpan ajan eli 50 minuuttia. Tästä ajasta se riehui 40 minuuttia välillä luuta syöden, välillä vinkuen ja raapien häkin seinämiä. Viimeiset 10 minuuttia se nukkui ja pääsin avaamaan häkin oven kehuen samalla nätisti -käskyllä. Tokkurainen Tora kömpi häkistä ulos ja otin lopun luun talteen niin että se näki. Häkki = luu
Illalla kävimme treenaamassa Lielahdessa Tamskin jäsenten kanssa. Paikalla ei kyllä ollut kuin kolme koiraa meidän lisäksemme, mutta sekin oli ihan riittävä häiriöksi. Tora kävi nopeasti haistelemassa vieraat ja sen jälkeen tehtiin muutamia harjoituksia ja lopuksi vielä luoksetulo ja ruoka palkkana taas. Mukana oli myös Hiski ja Jose ja nekin pääsivät tekemään tottista. Hiskin paikallaistuminen on huono!
Tora oli melko pitkän aikaa autossa treenien aikana ja se oli löytänyt autosta Paussi -keksejä (3kpl) ja syönyt niistä osan.
Olen huomannut eilen ja tänään, että Tora osaa hakeutua välillä jo ihan oikeaan paikkaan kontaktikävelyssä niin että käteni on ylhäällä. Sivulletulossa se tulee usein liian eteen.
torstai 27. marraskuuta 2008
Josén ja Konnan potkutemppu
Tämä on ajat sitten opetettu temppu. Josélle opetin siksi, että etujalkojen nostelu on niin tylsää. Lopussa vielä ryömiminen.
Jose:
Josen sisko (ei samasta pentueesta) Konna:
Jose:
Josen sisko (ei samasta pentueesta) Konna:
10 viikkoa ja termiitti-ikä iskee
Levoton yö. Kahdestatoista puoli neljään. Neljästä kahdeksaan ja siinä välilläkin koheltamista. Aamulla lattialla vessapaperirulla ja paperia, kännykkä, huivi... Nousin vasta kymmeneltä sängystä. Melkoinen termiitti näyttää olevan. Pissakin lattialta löytyi.
Aamulla mentiin koko porukka hiekkakuopalle eli lumimäkeen heittelemään palloa. Tora ei vielä oikein ymmärrä homman ideaa, mutta juoksentelee Josen ja Hiskin perässä ja on kiinnostunut pallostakin. Hyvin se mukana pysyy jo lenkilläkin, mitä nyt välillä jää haistelemaan ja meinaa unohtua sinne. :) Nuo pimeät illat häiritsevät ainakin minua ulkoilun suhteen. Tuntuu, että pentua on jotenkin vaikeampi pitää irti pimeässä, vaikka meillä on käytössä valopanta.
Päivällä lähdettiin ostamaan Joselle takkia. Käytiin Lielahden Mustissa ja Mirrissä. Tora olisi halunnut mennä joka hyllylle ja tuskastui kun jäin suustani kiinni kassan eteen. Hyvin se silti käyttäytyi muuten ja oli reipas. M&M keikan jälkeen ajettiin kaupan pihaan, jossa tutustuttiin yhteen pappaan ja sen jälkeen vielä naiseen, jolla on sakemanneja. Taas Tora tuli hyvin luokseni kun kutsuin välillä pois ihmisten kimpusta. Otettiin siinä samalla sivulletuloja ja katsekontaktiakin. Mentiin vielä eri kaupan pihaan tekemään luoksetulo ja palkkana oli ruoka. Käveltiin ilman remmiä autolle. Ei ongelmia.
Tora ei pidä oman takkinsa tarranauhan äänestä yhtään. Sitä pännii koko takki, mutta kyllä tänäänkin kaupan pihassa kun jäin suustani taas vaihteeksi kiinni tämän sakemannien kanssa pelaavan naisen kanssa alkoi pentua viluttamaan. Reissun päätteeksi Tora nukahti lämmitetyn auton lämpimälle etupenkille josta kannoin sen kotiin nukkumaan. Reissuun meni n. tunti ja siinäkin välissä oltiin aina autossa lämmittelemässä.
Illalla ruuan jälkeen Tora ja pojat jäivät taas alakertaan. (Meillä on tietokoneet yläkerrassa) Hetken päästä tuli tosi hiljaista, joten menin katsomaan mikä tilanne on. Tässä näky!!!!:
Kiellettyjen laatikoiden päältä menty kevythäkin päälle jyrsimään käsipainoja... :S
keskiviikko 26. marraskuuta 2008
Johtajuudesta
Pohdiskelen tässä johtajuusasioita. Luentoa menossa pitämään taas ensi viikolla. Tänäänkin sain sähköpostin koiran omistajalta, jonka koira on purrut perheen lasta kun lapsi meni sanomaan koiralle hyvää yötä. Ja näitä tapauksia riittää.
Muistan kun otin vuonna -96 Maxin, ensimmäisen oman koirani. En minäkään ajatellut asioita sen enempää silloin. Tärkeintä pennun kasvatuksessa kai oli, että se teki asiansa ulos. Namilla kouluttelin, mutta ei siinä kasvatuksessa muuten mitään määrätietoisuutta ollut. Koiralta ei vaadittu mitään, sehän oli pentu, vauva, eikä vauvoilta voi mitään odottaa.
Jos näitä dominanssista johtuvia aggressioita on paljon, niin toinen huolestuttava ryhmä on epävarmuudesta johtuva aggressiivinen käytös. Johtajuudestahan tuokin yleensä lähtee, koira on jostain syystä menettänyt luottamuksensa omistajaansa kohtaan. Tai perheenjäsentä.
Ei -käskyä harjoitellessa näkee usein koiria, jotka rankaisun jälkeen eivät hakeudu omistajansa luokse. Koiranhan pitäisi hakea johtajastaan turvaa hädän hetkellä. Kuinka pienestä kaikki sitten voi olla kiinni? Maxin kimppuun pääsi pentuna narttukoira minun läsnäollessani, se oli yksi syy myöhempään luottamuspulaan. En osannut hoitaa laumaani silloin yhtään. Nyt osaan paremmin.
On niin miljoona pientä asiaa mihin pentuaikana pitäisi kiinnittää huomio, että mitä enemmän tätä hieman väsyneenä ajattelen, sitä turhautuneempi olo tulee. Kun ei ole yhtä oikeaa mallia tai ratkaisua, tee näin ja koirasi toimii, vaan jokaisen pitäisi osata lukea juuri sitä omaa koiraansa niin, että tietäisi missä kohtaa mitenkin menetellään. Me voimme ohjaajina antaa vain esimerkkejä, koska emme asu näissä talouksissa. Mahtaakohan tätä sepostusta ymmärtää ketään. :D Pakko tämä nyt on johonkin purkaa.
Ääh, ehkä jätän ajatukset nyt tähän ja menen katomaan televisiota.
Hyvä johtajan tunnusmerkkejä ovat:
•Johdonmukainen
•Kärsivällinen
•Luotettava
•Kannustava
•Määrätietoinen
•Ystävällinen
•Ehdoton
No pakko vielä avautua tuosta pentujen puremisesta. Vaikka se onkin ärsyttävää, vältän ottamasta yhteen pennun kanssa silloin kun se on väsynyt. En pidä siitä, että rankaisu tai komentaminen on annettava läheisyydessäni tapahtuvasta asiasta juuri sen vuoksi että haluan olla pennulle turva. Ristiriitaista se ehkä on, eihän laumanjohtajan päällä saisi pomppia ja minä taas haluan että pentu kiipeileen syliini ja silti naamaani ei purra. Totta kai sanon ä-ä ja pentu puree naamaani, mutta en hevillä lähtisi rankaisemaan esim. vesipullolla pentua joka on sylissäni ja puree naamaani tai kättäni. Pyrin sylittelemään pentua vain kun se on todella väsynyt eli nukkuu tai silloin kun se pirteä ja valpas. Jos puremista esiintyy muissa tilanteissa jätän pennun omaan arvoonsa tai annan sille vaihtoehdoksi lelun enkä ota sitä syliin tai istu lattialla.
Nyt pois tästä. :D Moikka!
Muistan kun otin vuonna -96 Maxin, ensimmäisen oman koirani. En minäkään ajatellut asioita sen enempää silloin. Tärkeintä pennun kasvatuksessa kai oli, että se teki asiansa ulos. Namilla kouluttelin, mutta ei siinä kasvatuksessa muuten mitään määrätietoisuutta ollut. Koiralta ei vaadittu mitään, sehän oli pentu, vauva, eikä vauvoilta voi mitään odottaa.
Jos näitä dominanssista johtuvia aggressioita on paljon, niin toinen huolestuttava ryhmä on epävarmuudesta johtuva aggressiivinen käytös. Johtajuudestahan tuokin yleensä lähtee, koira on jostain syystä menettänyt luottamuksensa omistajaansa kohtaan. Tai perheenjäsentä.
Ei -käskyä harjoitellessa näkee usein koiria, jotka rankaisun jälkeen eivät hakeudu omistajansa luokse. Koiranhan pitäisi hakea johtajastaan turvaa hädän hetkellä. Kuinka pienestä kaikki sitten voi olla kiinni? Maxin kimppuun pääsi pentuna narttukoira minun läsnäollessani, se oli yksi syy myöhempään luottamuspulaan. En osannut hoitaa laumaani silloin yhtään. Nyt osaan paremmin.
On niin miljoona pientä asiaa mihin pentuaikana pitäisi kiinnittää huomio, että mitä enemmän tätä hieman väsyneenä ajattelen, sitä turhautuneempi olo tulee. Kun ei ole yhtä oikeaa mallia tai ratkaisua, tee näin ja koirasi toimii, vaan jokaisen pitäisi osata lukea juuri sitä omaa koiraansa niin, että tietäisi missä kohtaa mitenkin menetellään. Me voimme ohjaajina antaa vain esimerkkejä, koska emme asu näissä talouksissa. Mahtaakohan tätä sepostusta ymmärtää ketään. :D Pakko tämä nyt on johonkin purkaa.
Ääh, ehkä jätän ajatukset nyt tähän ja menen katomaan televisiota.
Hyvä johtajan tunnusmerkkejä ovat:
•Johdonmukainen
•Kärsivällinen
•Luotettava
•Kannustava
•Määrätietoinen
•Ystävällinen
•Ehdoton
No pakko vielä avautua tuosta pentujen puremisesta. Vaikka se onkin ärsyttävää, vältän ottamasta yhteen pennun kanssa silloin kun se on väsynyt. En pidä siitä, että rankaisu tai komentaminen on annettava läheisyydessäni tapahtuvasta asiasta juuri sen vuoksi että haluan olla pennulle turva. Ristiriitaista se ehkä on, eihän laumanjohtajan päällä saisi pomppia ja minä taas haluan että pentu kiipeileen syliini ja silti naamaani ei purra. Totta kai sanon ä-ä ja pentu puree naamaani, mutta en hevillä lähtisi rankaisemaan esim. vesipullolla pentua joka on sylissäni ja puree naamaani tai kättäni. Pyrin sylittelemään pentua vain kun se on todella väsynyt eli nukkuu tai silloin kun se pirteä ja valpas. Jos puremista esiintyy muissa tilanteissa jätän pennun omaan arvoonsa tai annan sille vaihtoehdoksi lelun enkä ota sitä syliin tai istu lattialla.
Nyt pois tästä. :D Moikka!
9 viikkoa ja 6 päivää
Koska Tora nukkui koko automatkan Porista Tampereelle, se virkosi samantien kun päästiin kotiin. Kello taisi olla lähempänä puoliyötä siinä vaiheessa kun meno oli hurjimmillaan. Otin Hiskin ja Toran yläkertaan, makkariin. Pentu meni koriinsa, sammutin valot, tepsuttelua ja sen jälkeen mutustelua. Nenäliina, johto, kaapin raosta roikkuva laukun hihna... kaikki mikä vähänkin irtosi kelpasi pennulle. Aina kun laitoin valot päälle pentu tuli äkkiä koriinsa ja meni makaamaan. Saman tien kun sammutin valot se hipsi tekemään pahojaan. Nukahdimme ehkä joskus ennen yhtä ja sain nukkua melkein seitsemään!!! No siinä jossain välissä oli tullut pissa lattialle, aivan sama, sainpa nukkua. Seitsemän jälkeen menin vielä takaisin nukkumaan ja tänään onkin ollut ihan pirtsakka olo.
Tora käyttää tosi paljon etutassujaan. Se läpsii, raapii, kiipeilee, heiluttaa tassujaan, nostaa niitä helposti jne. Muistelisin Jennin sanoneen että Toran äiti on myös tassujaan paljon käyttävää mallia. Ei siinä muuten mitään, mutta kun pentu kävelee takajaloillaan pitkin keittiön seiniä, ovia ja hellaa ja raapii...
Aamulla kävin ensin pyöräilemässä lumihangessa Josen ja Hiskin kanssa, sen jälkeen lähdin lenkille Toran kanssa. Pidin irti koko matkan ajan, juoksentelimme umpimetsässä ja menin muutamia kertoja piiloon. Ja tietysti otettiin myös pari sivulletuloa. Maahan ei menty tänäänkään, mutta tehtiin sitten kumarrus lumihangessa edes. Sekin oli uutta.
Pennun touhuista vielä mieleeni tuli, että eilen Porissa Tora oli repinyt pyykkejä pyykkitelineestä töissä ollessani. Rami oli siis paikalla. Rami oli kieltänyt pari kertaa, ei tehoa, joten lopulta teline kaatui. Tämän jälkeen pentu kuulemma lopetti ja meni nukkumaan.
Tänään Tora kaatoi päälleen ison peikonlehden kiipeillessään taas kerran kielletyissä laatikoissa.
Äsken kävin alakerrassa, oli liian hiljaista. Pentu oli löytänyt ilmanpuhdistimen suodattimen ja söi sitä. Tässä näitä pennun omistamisen ihanuuksia. Hienointa tuossa on se, että tuhot vasta alkavat pahentua kun leukoihin tulee lisää voimaa. Enkä halua, että pennun elämä on pelkkää kieltoa, joten suurimman osan kohelluksista jätän noteeraamatta. Tuntuu, ettei pentua kiinnosta omat lelut yhtään. Enkä edes pidä niitä kaikki lattialla, vaan vaihtelen niin että osa kaapissa ja vain osa lattialla. Hiski on erittäin kiinnostunut leluista kyllä :D
Tänään alettiin harjoitella kevythäkissä olemista. Lähinnä sen takia, että se tulee tuossa jumppani ohella hyvin harjoiteltua. Jumppaamisesta kun ei tunnu tulevan mitään kun pentu roikkuu lahkeissa, painoissa tai pyörii naamani päällä. Tora saa tästä eteenpäin luun vain häkissä ollessaan. Ensimmäisellä kerralla Tora oli häkissä noin vartin, jonka jälkeen se raapi hieman ovea, vinkui, mutta rauhoittui sitten syömään luuta ja hetken päästä päästin sen ulos. Äsken kun kävin alakerrassa tuon suodatinepisodin aikana annoin taas luun häkkiin. Kohta menen päästämään ulos ja luu jää häkkiin odottamaan seuraavaa kertaa.
Ehkä mennyt kymmenen minuuttia ja nyt kuuluu alakerrasta vinkumista ja raapimista. Eli luu ei enää kelpaa ja pois häkistä tekisi jo mieli. Odotan kunnes pentu rauhoittuu ja menen sen jälkeen päästämään sen pois häkistä. Piinaavaa...
Tora käyttää tosi paljon etutassujaan. Se läpsii, raapii, kiipeilee, heiluttaa tassujaan, nostaa niitä helposti jne. Muistelisin Jennin sanoneen että Toran äiti on myös tassujaan paljon käyttävää mallia. Ei siinä muuten mitään, mutta kun pentu kävelee takajaloillaan pitkin keittiön seiniä, ovia ja hellaa ja raapii...
Aamulla kävin ensin pyöräilemässä lumihangessa Josen ja Hiskin kanssa, sen jälkeen lähdin lenkille Toran kanssa. Pidin irti koko matkan ajan, juoksentelimme umpimetsässä ja menin muutamia kertoja piiloon. Ja tietysti otettiin myös pari sivulletuloa. Maahan ei menty tänäänkään, mutta tehtiin sitten kumarrus lumihangessa edes. Sekin oli uutta.
Pennun touhuista vielä mieleeni tuli, että eilen Porissa Tora oli repinyt pyykkejä pyykkitelineestä töissä ollessani. Rami oli siis paikalla. Rami oli kieltänyt pari kertaa, ei tehoa, joten lopulta teline kaatui. Tämän jälkeen pentu kuulemma lopetti ja meni nukkumaan.
Tänään Tora kaatoi päälleen ison peikonlehden kiipeillessään taas kerran kielletyissä laatikoissa.
Äsken kävin alakerrassa, oli liian hiljaista. Pentu oli löytänyt ilmanpuhdistimen suodattimen ja söi sitä. Tässä näitä pennun omistamisen ihanuuksia. Hienointa tuossa on se, että tuhot vasta alkavat pahentua kun leukoihin tulee lisää voimaa. Enkä halua, että pennun elämä on pelkkää kieltoa, joten suurimman osan kohelluksista jätän noteeraamatta. Tuntuu, ettei pentua kiinnosta omat lelut yhtään. Enkä edes pidä niitä kaikki lattialla, vaan vaihtelen niin että osa kaapissa ja vain osa lattialla. Hiski on erittäin kiinnostunut leluista kyllä :D
Tänään alettiin harjoitella kevythäkissä olemista. Lähinnä sen takia, että se tulee tuossa jumppani ohella hyvin harjoiteltua. Jumppaamisesta kun ei tunnu tulevan mitään kun pentu roikkuu lahkeissa, painoissa tai pyörii naamani päällä. Tora saa tästä eteenpäin luun vain häkissä ollessaan. Ensimmäisellä kerralla Tora oli häkissä noin vartin, jonka jälkeen se raapi hieman ovea, vinkui, mutta rauhoittui sitten syömään luuta ja hetken päästä päästin sen ulos. Äsken kun kävin alakerrassa tuon suodatinepisodin aikana annoin taas luun häkkiin. Kohta menen päästämään ulos ja luu jää häkkiin odottamaan seuraavaa kertaa.
Ehkä mennyt kymmenen minuuttia ja nyt kuuluu alakerrasta vinkumista ja raapimista. Eli luu ei enää kelpaa ja pois häkistä tekisi jo mieli. Odotan kunnes pentu rauhoittuu ja menen sen jälkeen päästämään sen pois häkistä. Piinaavaa...
Tänään leikattiin kynsiä ja kammattiin turkkia (mitä turkkia :D ?) niin, että Tora oli hereillä. Kyllähän se aika venkoilua oli, saatiin muutama kynsi leikattua ja kampaaminen oli mukavaa vain rinnasta. En edes yrittänyt enempää vaan otettiin pari rauhoittumisharjoitusta kyljellään ensimmäistä kertaa, koska uskoisin, että sylissä tätä harjoitusta on nyt tehty jo sen verran, että pentu tietää mistä on kyse. Eli koira kyljelleen ja kahdella kädellä ote, jos meinasi nousta. Heti kun rauhoittui, kehuin nätisti käskyllä ja palkaksi vapautus. Mitä nopeammin rauhoitut, sitä nopeammin pääset jatkamaan touhujasi siis. Aika hyvin Tora mielestäni tajusikin käskyn merkityksen myös tässä asennossa eikä tarvinnut kauaa odottaa että se rauhoittui.
Illalla Tora jäi ensimmäistä kertaa ihan yksin kotiin siksi aikaa kun me muut kävimme lenkillä. Jätin pennulle puruluun ja aktivointipallon. Mitään meteliä ei ainakaan ulos kuulunut kun palasimme takaisin eikä tuhojakaan oltu tehty.
Kävimme myöhemmin vielä Citymarketin parkkihallissa ottamassa pieniä kontaktiharjoituksia. Oli ihan pakko repäistä autosta vielä merkki esiin ja Torahan oli ihan intona siitä. Tällä kertaa jäi seisomaan merkille. Olen kyllä hölmö kun viitsin opettaa merkkiä nyt.. tulee ruudun kanssa varmaan ongelmia. Ja muutenkin. :D Mulla on jo yksi merkkihullu koira.
Kauppareissun ajaksi Tora jätettiin autoon. Takaisin tullessa Tora oli auton takapenkillä ja sinne oltiin revitty nenäliina merkin viereen pieneksi silpuksi. :S Kai pentua otti päähän kun tällä kertaa merkin takana ei ollutkaan sitä namia.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)