Koska Tora nukkui koko automatkan Porista Tampereelle, se virkosi samantien kun päästiin kotiin. Kello taisi olla lähempänä puoliyötä siinä vaiheessa kun meno oli hurjimmillaan. Otin Hiskin ja Toran yläkertaan, makkariin. Pentu meni koriinsa, sammutin valot, tepsuttelua ja sen jälkeen mutustelua. Nenäliina, johto, kaapin raosta roikkuva laukun hihna... kaikki mikä vähänkin irtosi kelpasi pennulle. Aina kun laitoin valot päälle pentu tuli äkkiä koriinsa ja meni makaamaan. Saman tien kun sammutin valot se hipsi tekemään pahojaan. Nukahdimme ehkä joskus ennen yhtä ja sain nukkua melkein seitsemään!!! No siinä jossain välissä oli tullut pissa lattialle, aivan sama, sainpa nukkua. Seitsemän jälkeen menin vielä takaisin nukkumaan ja tänään onkin ollut ihan pirtsakka olo.
Tora käyttää tosi paljon etutassujaan. Se läpsii, raapii, kiipeilee, heiluttaa tassujaan, nostaa niitä helposti jne. Muistelisin Jennin sanoneen että Toran äiti on myös tassujaan paljon käyttävää mallia. Ei siinä muuten mitään, mutta kun pentu kävelee takajaloillaan pitkin keittiön seiniä, ovia ja hellaa ja raapii...
Aamulla kävin ensin pyöräilemässä lumihangessa Josen ja Hiskin kanssa, sen jälkeen lähdin lenkille Toran kanssa. Pidin irti koko matkan ajan, juoksentelimme umpimetsässä ja menin muutamia kertoja piiloon. Ja tietysti otettiin myös pari sivulletuloa. Maahan ei menty tänäänkään, mutta tehtiin sitten kumarrus lumihangessa edes. Sekin oli uutta.
Pennun touhuista vielä mieleeni tuli, että eilen Porissa Tora oli repinyt pyykkejä pyykkitelineestä töissä ollessani. Rami oli siis paikalla. Rami oli kieltänyt pari kertaa, ei tehoa, joten lopulta teline kaatui. Tämän jälkeen pentu kuulemma lopetti ja meni nukkumaan.
Tänään Tora kaatoi päälleen ison peikonlehden kiipeillessään taas kerran kielletyissä laatikoissa.
Äsken kävin alakerrassa, oli liian hiljaista. Pentu oli löytänyt ilmanpuhdistimen suodattimen ja söi sitä. Tässä näitä pennun omistamisen ihanuuksia. Hienointa tuossa on se, että tuhot vasta alkavat pahentua kun leukoihin tulee lisää voimaa. Enkä halua, että pennun elämä on pelkkää kieltoa, joten suurimman osan kohelluksista jätän noteeraamatta. Tuntuu, ettei pentua kiinnosta omat lelut yhtään. Enkä edes pidä niitä kaikki lattialla, vaan vaihtelen niin että osa kaapissa ja vain osa lattialla. Hiski on erittäin kiinnostunut leluista kyllä :D
Tänään alettiin harjoitella kevythäkissä olemista. Lähinnä sen takia, että se tulee tuossa jumppani ohella hyvin harjoiteltua. Jumppaamisesta kun ei tunnu tulevan mitään kun pentu roikkuu lahkeissa, painoissa tai pyörii naamani päällä. Tora saa tästä eteenpäin luun vain häkissä ollessaan. Ensimmäisellä kerralla Tora oli häkissä noin vartin, jonka jälkeen se raapi hieman ovea, vinkui, mutta rauhoittui sitten syömään luuta ja hetken päästä päästin sen ulos. Äsken kun kävin alakerrassa tuon suodatinepisodin aikana annoin taas luun häkkiin. Kohta menen päästämään ulos ja luu jää häkkiin odottamaan seuraavaa kertaa.
Ehkä mennyt kymmenen minuuttia ja nyt kuuluu alakerrasta vinkumista ja raapimista. Eli luu ei enää kelpaa ja pois häkistä tekisi jo mieli. Odotan kunnes pentu rauhoittuu ja menen sen jälkeen päästämään sen pois häkistä. Piinaavaa...
Tora käyttää tosi paljon etutassujaan. Se läpsii, raapii, kiipeilee, heiluttaa tassujaan, nostaa niitä helposti jne. Muistelisin Jennin sanoneen että Toran äiti on myös tassujaan paljon käyttävää mallia. Ei siinä muuten mitään, mutta kun pentu kävelee takajaloillaan pitkin keittiön seiniä, ovia ja hellaa ja raapii...
Aamulla kävin ensin pyöräilemässä lumihangessa Josen ja Hiskin kanssa, sen jälkeen lähdin lenkille Toran kanssa. Pidin irti koko matkan ajan, juoksentelimme umpimetsässä ja menin muutamia kertoja piiloon. Ja tietysti otettiin myös pari sivulletuloa. Maahan ei menty tänäänkään, mutta tehtiin sitten kumarrus lumihangessa edes. Sekin oli uutta.
Pennun touhuista vielä mieleeni tuli, että eilen Porissa Tora oli repinyt pyykkejä pyykkitelineestä töissä ollessani. Rami oli siis paikalla. Rami oli kieltänyt pari kertaa, ei tehoa, joten lopulta teline kaatui. Tämän jälkeen pentu kuulemma lopetti ja meni nukkumaan.
Tänään Tora kaatoi päälleen ison peikonlehden kiipeillessään taas kerran kielletyissä laatikoissa.
Äsken kävin alakerrassa, oli liian hiljaista. Pentu oli löytänyt ilmanpuhdistimen suodattimen ja söi sitä. Tässä näitä pennun omistamisen ihanuuksia. Hienointa tuossa on se, että tuhot vasta alkavat pahentua kun leukoihin tulee lisää voimaa. Enkä halua, että pennun elämä on pelkkää kieltoa, joten suurimman osan kohelluksista jätän noteeraamatta. Tuntuu, ettei pentua kiinnosta omat lelut yhtään. Enkä edes pidä niitä kaikki lattialla, vaan vaihtelen niin että osa kaapissa ja vain osa lattialla. Hiski on erittäin kiinnostunut leluista kyllä :D
Tänään alettiin harjoitella kevythäkissä olemista. Lähinnä sen takia, että se tulee tuossa jumppani ohella hyvin harjoiteltua. Jumppaamisesta kun ei tunnu tulevan mitään kun pentu roikkuu lahkeissa, painoissa tai pyörii naamani päällä. Tora saa tästä eteenpäin luun vain häkissä ollessaan. Ensimmäisellä kerralla Tora oli häkissä noin vartin, jonka jälkeen se raapi hieman ovea, vinkui, mutta rauhoittui sitten syömään luuta ja hetken päästä päästin sen ulos. Äsken kun kävin alakerrassa tuon suodatinepisodin aikana annoin taas luun häkkiin. Kohta menen päästämään ulos ja luu jää häkkiin odottamaan seuraavaa kertaa.
Ehkä mennyt kymmenen minuuttia ja nyt kuuluu alakerrasta vinkumista ja raapimista. Eli luu ei enää kelpaa ja pois häkistä tekisi jo mieli. Odotan kunnes pentu rauhoittuu ja menen sen jälkeen päästämään sen pois häkistä. Piinaavaa...
Tänään leikattiin kynsiä ja kammattiin turkkia (mitä turkkia :D ?) niin, että Tora oli hereillä. Kyllähän se aika venkoilua oli, saatiin muutama kynsi leikattua ja kampaaminen oli mukavaa vain rinnasta. En edes yrittänyt enempää vaan otettiin pari rauhoittumisharjoitusta kyljellään ensimmäistä kertaa, koska uskoisin, että sylissä tätä harjoitusta on nyt tehty jo sen verran, että pentu tietää mistä on kyse. Eli koira kyljelleen ja kahdella kädellä ote, jos meinasi nousta. Heti kun rauhoittui, kehuin nätisti käskyllä ja palkaksi vapautus. Mitä nopeammin rauhoitut, sitä nopeammin pääset jatkamaan touhujasi siis. Aika hyvin Tora mielestäni tajusikin käskyn merkityksen myös tässä asennossa eikä tarvinnut kauaa odottaa että se rauhoittui.
Illalla Tora jäi ensimmäistä kertaa ihan yksin kotiin siksi aikaa kun me muut kävimme lenkillä. Jätin pennulle puruluun ja aktivointipallon. Mitään meteliä ei ainakaan ulos kuulunut kun palasimme takaisin eikä tuhojakaan oltu tehty.
Kävimme myöhemmin vielä Citymarketin parkkihallissa ottamassa pieniä kontaktiharjoituksia. Oli ihan pakko repäistä autosta vielä merkki esiin ja Torahan oli ihan intona siitä. Tällä kertaa jäi seisomaan merkille. Olen kyllä hölmö kun viitsin opettaa merkkiä nyt.. tulee ruudun kanssa varmaan ongelmia. Ja muutenkin. :D Mulla on jo yksi merkkihullu koira.
Kauppareissun ajaksi Tora jätettiin autoon. Takaisin tullessa Tora oli auton takapenkillä ja sinne oltiin revitty nenäliina merkin viereen pieneksi silpuksi. :S Kai pentua otti päähän kun tällä kertaa merkin takana ei ollutkaan sitä namia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti