Paino 7.7kg takin kanssa.
Yöllä: nukuimme koko yön rauhallisesti! (Tampereella ja makuuhuoneessa)
Siinä se sitten oli, ensimmäiset 16 viikkoa pennun elämää.
Kävimme tänään toisilla rokotuksilla. Palleja ei löytynyt nytkään, joten eipä niitä taida sitten tullakaan. Kaksi alahammasta on lähtenyt, muut vielä tallella. Muuten eläinlääkärikeikka sujui ongelmitta, hampaat katsottiin nätisti. Raivotautirokotus vähän kirpaisi, mutta ei mitään ulinoita. Treenailin vähän tottistakin odotustilassa ja Tora kävi rapsuteltavana naapuripenkissäkin. Pari koiraa vähän jännitti sisäänmennessä.
Ulkona on niin kylmä, ettemme voineet tehdä normaalipituista aamulenkkiä. Kokeilin taas lelunpiilotusta (alkeis esineruutu) ,olisiko tämä ollut siis kolmas kerta kun asiaa treenataan ja Tora hokasi samantien mistä on kyse. Laitoin pennun remmistä kiinni kadun varressa olevaan roskikseen ja vein lelun tien toiselle puolelle pöheikköön. Tora osasi jopa pyytää katseella lupaa lähteä lelulle (käytän käskyä etsi) ja vaikka meidät ohitti joku kävelijä juuri kun olin lähettämässä pennun pöheikköön, oli suoritus erinomainen. Pidän pennun vielä remmissä, koska palautus jää muuten vajaaksi. Teimme kolme toistoa. Taas tuli todistettua miten nopeasti pentu oppii.
Eläinlääkäristä tullessa morjestimme naapurin rotikkaa. Se pelotti aluksi, mutta kun menin itse edellä puhumatta mitään, Tora tuli perässä ja sen jälkeen ei enää pelottanut.
Iltapäivällä kävimme treenaamassa Citymarketin parkkihallissa, koska ulkona oli aivan liian kylmä. Lelu oli Toran mielestä maailman hienoin juttu ja teimme taas parit piilotukset, seuraamista ja lopuksi luoksetulon.
Lisään tähän alkuviikon videoita:
Maanantaina kuvattua kontaktikävelyä
Laiskan ohjaajan tokohyppytreeniä (odotan vain että pentu tekee oikein...):
Luoksetulo eteen:
Kaukokäskyt, alussa sitä sähläämistä kun on liian nälkä, lopussa alkaa homma sujumaan. Takajalat pyritään siis pitämään paikoillaan tässä harjoituksessa ja sama pitäisi suorittaa lopulta niin että itse seison 15m päässä koirasta...
torstai 8. tammikuuta 2009
tiistai 6. tammikuuta 2009
15 viikkoa ja 5 päivää
Yöllä kuulin taas vinkumista. Menimme nukkumaan kahdelta ja Tora herätti piippaamalla neljältä. En suostunut nousemaan, koska tiesin ettei kyse ole mistään hädästä. Tora nukahtikin hetken päästä tai sitten minä nukahdin, mutta mitään pissoja ei sisältä aamulla löytynyt. Seuraava piippaus oli kuudelta aamulla, jolloin Toralla oli oikeasti jo hätä. Aamulla puoli yhdeksältä alkoi taas piippaus, nälkä.. odotin sängyssä kunnes piippaus loppui ja pentu meni takaisin nukkumaan. Sen jälkeen nousin ja annoin ruuan.
En tiedä mikä tämän piippauksen on nyt aktivoinut, mutta tämä taisi olla jo kolmas vai neljäs yö kun tätä piippausta esiintyy. Ennen se on ollut syystä = nyt on hätä ja kestoltaan pari vinkaisua ja sillä selvä. Nyt piippaillaan turhasta ja monta minuuttia. Ärsyttävää. Pyrin nyt olemaan huomioimatta piippausta ja odottamaan aina niin kauan että piippaus loppuu, jottei pentu opi että piippaamalla saa asioita periksi. Piippausta esiintyy ensisijaisesti ulosmentäessä ja ruokaa odottaessa.
Tänään käytiin ohitustreeneissä, joissa oli vain kaksi koiraa. Ohitukset sujuivat ihan hyvin vaikka Tora haahuilikin ties missä ojissa. Saatiin hienoja kuviakin, kiitokset Janinalle.
Iltapäivällä otin Toran Hiskin tunnille, koska Tora ei päässyt omalle tunnilleen minun toimiessani ohjaajana.
Olen vielä huomisenkin Porissa, joten videoiden lataaminen blogiin taitaa jäädä torstaille.
maanantai 5. tammikuuta 2009
15 viikkoa ja 4 päivää, 2. hammas lähti
Taas lähti hammas, alhaalta keskeltä. Kaksi hammasta lähtenyt. Hassun näköistä. :D
En tässä kiireessä taida ehtiä viikkoraporttia kirjoittamaan ja videotkin mitä tänään otettiin hallilla eivät suostuneet siirtymään koneelle. Kone on hidas kuin etana (kiitos mokkulan), hyvä kun pystyy sähköposteihin vastaamaan.
Haukkumista on esiintynyt tänäänkin runsain mitoin. Ajattelin ottaa heittoketjun mukaan ulos ja pamauttaa seuraavaksi sillä, ainakin jos haukkuminen johtuu sellaisesta riehamielialasta. Tänään haukuttiin myös sellaista pyörillä liikkuvaa kassia, joten teen sellaisen kassin kun pääsen Tampereelle ja vedän sitä mukanani kunnes haukkuminen loppuu. Osaan haukkumisista liittyy epävarmuus, kuten tuohon kassiin.
Eilen Tora oli saanut sellaiset haukkuraivarit (samat kuin auton pyyhkimistä), kun isä porasi kattoon reiän. En ollut itse kotona. Tora käy myös imurin kimppuun vähän samalla tyylillä. En ole puuttunut asiaan vaan jatkanut imurointia suulakkeessa roikkuvasta pennusta huolimatta. Myös lattiamoppi saa saman vastaanoton.
Ja jos nyt en ehdi viikkoraporttia sen enempää laatimaan niin tässä tosi nopea tiivistys:
Kontaktikävely on ollut suorempaa. Sivulletulo hyvä, mutta askel eteenpäin niin katse harhailee, joten palasin millin etenemiseen ja nami alempana kuonossa jotta pää pysyy ylhäällä. Kaukot sujuu välillä täydellisesti, siis asennonvaihdot seiso-istu-seiso, mutta välillä vasen takajalka liikkuu istuessa eteenpäin. Namia pidän kädessä ja käsi kuonossa ja edelleen olen pennun sivulla jotta näen ne takajalat. Rami kuvasi tänään kaukoja ja sanoi että huomattava ero siihen ensimmäiseen videoon, mutta itse en huomaa juurikaan eroa.
Nouto on alkanut sujua, tänään hallilla kuitenkin vain kerran ja toisella jäi pelleilemään (lelun nouto siis kyseessä). Lelu tuntuu kelpaavan paremmin kuin nami muutenkin.
Maahanmenot edelleen kädellä ja mielestäni ei ole edistynyt mihinkään.
Hyppy ei ole hahmottunut vielä, mutta sitä ei olla otettu kuin Porissa käydessä.
Hiskin ja Toran riehumista on vähennetty, leluja on lattialla vain muutama ja nekin on aktivointileluja. Kyllä nuo kaksi edelleen painivat aina välillä kun en jaksa koko ajan puuttua.
Piippailukin on lisääntynyt huomattavasti.
Äsken sisko ja sen jätkäkaveri kävi tuossa ulko-ovella ja taas tuli haukku. Ugh. :D
Mutta on se suloinen. <3
Nyt loppuu tämä koneella istuminen tähän. Kirjoittelen taas kun ehdin/jaksan. Huomenna kiire päivä.
En tässä kiireessä taida ehtiä viikkoraporttia kirjoittamaan ja videotkin mitä tänään otettiin hallilla eivät suostuneet siirtymään koneelle. Kone on hidas kuin etana (kiitos mokkulan), hyvä kun pystyy sähköposteihin vastaamaan.
Haukkumista on esiintynyt tänäänkin runsain mitoin. Ajattelin ottaa heittoketjun mukaan ulos ja pamauttaa seuraavaksi sillä, ainakin jos haukkuminen johtuu sellaisesta riehamielialasta. Tänään haukuttiin myös sellaista pyörillä liikkuvaa kassia, joten teen sellaisen kassin kun pääsen Tampereelle ja vedän sitä mukanani kunnes haukkuminen loppuu. Osaan haukkumisista liittyy epävarmuus, kuten tuohon kassiin.
Eilen Tora oli saanut sellaiset haukkuraivarit (samat kuin auton pyyhkimistä), kun isä porasi kattoon reiän. En ollut itse kotona. Tora käy myös imurin kimppuun vähän samalla tyylillä. En ole puuttunut asiaan vaan jatkanut imurointia suulakkeessa roikkuvasta pennusta huolimatta. Myös lattiamoppi saa saman vastaanoton.
Ja jos nyt en ehdi viikkoraporttia sen enempää laatimaan niin tässä tosi nopea tiivistys:
Kontaktikävely on ollut suorempaa. Sivulletulo hyvä, mutta askel eteenpäin niin katse harhailee, joten palasin millin etenemiseen ja nami alempana kuonossa jotta pää pysyy ylhäällä. Kaukot sujuu välillä täydellisesti, siis asennonvaihdot seiso-istu-seiso, mutta välillä vasen takajalka liikkuu istuessa eteenpäin. Namia pidän kädessä ja käsi kuonossa ja edelleen olen pennun sivulla jotta näen ne takajalat. Rami kuvasi tänään kaukoja ja sanoi että huomattava ero siihen ensimmäiseen videoon, mutta itse en huomaa juurikaan eroa.
Nouto on alkanut sujua, tänään hallilla kuitenkin vain kerran ja toisella jäi pelleilemään (lelun nouto siis kyseessä). Lelu tuntuu kelpaavan paremmin kuin nami muutenkin.
Maahanmenot edelleen kädellä ja mielestäni ei ole edistynyt mihinkään.
Hyppy ei ole hahmottunut vielä, mutta sitä ei olla otettu kuin Porissa käydessä.
Hiskin ja Toran riehumista on vähennetty, leluja on lattialla vain muutama ja nekin on aktivointileluja. Kyllä nuo kaksi edelleen painivat aina välillä kun en jaksa koko ajan puuttua.
Piippailukin on lisääntynyt huomattavasti.
Äsken sisko ja sen jätkäkaveri kävi tuossa ulko-ovella ja taas tuli haukku. Ugh. :D
Mutta on se suloinen. <3
Nyt loppuu tämä koneella istuminen tähän. Kirjoittelen taas kun ehdin/jaksan. Huomenna kiire päivä.
sunnuntai 4. tammikuuta 2009
15 viikkoa ja 3 päivää, hampaat alkavat vaihtua
Kamerakännykällä otetut huonot kuvat, mutta näistä näkee miten korvat elää tällä hetkellä ihan omaa elämäänsä.
Äiti, isä ja pappa tulivat tänään Porista vierailulle ja lopun iltaa tein töitä koneella, joten en jaksa enää tänään tehdä viikkoraporttia.
Toralla lähti eilen ensimmäinen hammas, alhaalta ja se vinkui yöllä jotain turhanpäiväistä. Tänään se on ollut jotenkin väsyneempi ja toinen korvakin lurpattaa taas. Johtuisikohan hampaiden vaihtumisesta olotila. Muutenkin Tora on ollut kuluneen viikon ajan haukkuherkempi, joten joku neljän kuukauden uhmis kaiketi päällä. Yritän ehtiä huomenna kirjaamaan viikon temppuilut, mutta huomenna lähdetään taas Poriin töihin...
lauantai 3. tammikuuta 2009
15 viikkoa ja 2 päivää
Nukuin sohvalla ja Tora herätti pari kertaa yön aikana. En jaksa levotonta muksua ja pentua samassa huoneessa, siksi tämä järjestely.
Aamulenkillä kävimme kiertämässä lähikaupan maastossa ilman remmiä. Lelu tuntuu kelpaavan nyt melkein paremmin kuin nakki. Harjoittelimme taas lelun etsimistä, toistoja oli kolme. Sujui paremmin kuin eilen. Intoa riitti muutenkin koko lenkin ajan ympärilläni pyörimiseen. Sivulletuloja ja eteentuloja otin myös lelupalkalla. Nakkiakin meni välillä.
En ole saanut nyt mitään tilannekuvia tai videopätkiä kun Rami ei ole ehtinyt mukaan lenkeille. Toivottavasti huomenna saisin viikkokatsaukseen jotain uusia videoita. :)
Yhteislenkilläkin Tora tulee koirista nopeimmin luokseni kutsusta nykyään. Kannan takkini sisällä pientä muovirasiaa, jossa on osa pennun liotetusta ruoka-annoksesta. Hölmön näköistä se kyllä on kun takki pullistelee milloin mistäkin kohtaa. Kun toppatakkiin tunkeaa motivointipatukan, muovirasian ja kaulan ympärillä on vielä nahkaremmi niin voin kuvitella, että jotkut ihmiset katsovat menoa vähän pitkään. :D
Korvat ovat tänään olleet kallellaan (molemmat) edestä katsottuna vasempaan.
Aamulenkillä kävimme kiertämässä lähikaupan maastossa ilman remmiä. Lelu tuntuu kelpaavan nyt melkein paremmin kuin nakki. Harjoittelimme taas lelun etsimistä, toistoja oli kolme. Sujui paremmin kuin eilen. Intoa riitti muutenkin koko lenkin ajan ympärilläni pyörimiseen. Sivulletuloja ja eteentuloja otin myös lelupalkalla. Nakkiakin meni välillä.
En ole saanut nyt mitään tilannekuvia tai videopätkiä kun Rami ei ole ehtinyt mukaan lenkeille. Toivottavasti huomenna saisin viikkokatsaukseen jotain uusia videoita. :)
Yhteislenkilläkin Tora tulee koirista nopeimmin luokseni kutsusta nykyään. Kannan takkini sisällä pientä muovirasiaa, jossa on osa pennun liotetusta ruoka-annoksesta. Hölmön näköistä se kyllä on kun takki pullistelee milloin mistäkin kohtaa. Kun toppatakkiin tunkeaa motivointipatukan, muovirasian ja kaulan ympärillä on vielä nahkaremmi niin voin kuvitella, että jotkut ihmiset katsovat menoa vähän pitkään. :D
Korvat ovat tänään olleet kallellaan (molemmat) edestä katsottuna vasempaan.
perjantai 2. tammikuuta 2009
15 viikkoa ja 1 päivä
Nukkumisaika 7h, putkeen.
Tänään kävimme piipahtamassa Europet nimisessä lemmikkitarvike liikkeessä ja Citymarketin parkkihallissa. Parkkihallissa otin uutena asiana lelun piilottamisen: pentu remmistä kiinni auton peräkoukkuun, lelun vienti tolpan taakse ja käskyllä etsi mentiin yhdessä hakemaan lelu ja juosten takaisin palautus käteen. Otettiin neljä kertaa, mutta homma ei oikein vielä hahmottunut Toralle. Muuten nouto on alkanut onnistumaan, lelu palautuu käsien suuntaan ja tänään se tapahtui jopa parkkihallissa ilman remmiä. Myös kontaktikävely sujui pitkästä aikaa suorassa. Ihmiset kiinnostivat kyllä, kun tein pienen kierroksen lähempänä sisäänkäyntiä. Hyvin Tora tuli kuitenkin luokse kutsusta. Lopuksi otettiin vielä luoksetulo eteen ja sekin onnistui jo, käsimerkin kanssa kuitenkin vielä. En vain tiedä onko pennulla etutassut maassa koska se on niin lähellä eteentulossa. :S
Eipä tässä päivässä muuta erityistä ole. Pöydältä olen häätänyt ilman apuvälineitä pari kertaa ja Oona tuli taas viikonlopuksi, joten riehaa riittää senkin puolesta.
Tänään kävimme piipahtamassa Europet nimisessä lemmikkitarvike liikkeessä ja Citymarketin parkkihallissa. Parkkihallissa otin uutena asiana lelun piilottamisen: pentu remmistä kiinni auton peräkoukkuun, lelun vienti tolpan taakse ja käskyllä etsi mentiin yhdessä hakemaan lelu ja juosten takaisin palautus käteen. Otettiin neljä kertaa, mutta homma ei oikein vielä hahmottunut Toralle. Muuten nouto on alkanut onnistumaan, lelu palautuu käsien suuntaan ja tänään se tapahtui jopa parkkihallissa ilman remmiä. Myös kontaktikävely sujui pitkästä aikaa suorassa. Ihmiset kiinnostivat kyllä, kun tein pienen kierroksen lähempänä sisäänkäyntiä. Hyvin Tora tuli kuitenkin luokse kutsusta. Lopuksi otettiin vielä luoksetulo eteen ja sekin onnistui jo, käsimerkin kanssa kuitenkin vielä. En vain tiedä onko pennulla etutassut maassa koska se on niin lähellä eteentulossa. :S
Eipä tässä päivässä muuta erityistä ole. Pöydältä olen häätänyt ilman apuvälineitä pari kertaa ja Oona tuli taas viikonlopuksi, joten riehaa riittää senkin puolesta.
torstai 1. tammikuuta 2009
15 viikkoa, Hyvää Uutta Vuotta ja varokaa coctailtikkuja!
Niin vaihtui vuosi täälläkin, paukkujen merkeissä. Tora ja José eivät noteeranneet paukutusta mitenkään, mutta Hiski veti slaagit lenkillä eikä suostunut menemään edes takapihalle sen jälkeen. Hiski oli jo pentuna mielestäni erikoinen, kun se kiinnitti huomiota mm. lentokoneisiin. Tänä päivänäkin kaikki yläilmoissa oleva hieman jännittää, linnut, oravat jne. Talvipentuna Pinomäessä (keskellä ei mitään) Hiski kasvoi näkemättä lintuja ensimmäisen talven. Myöskään ilotulitteita ei siellä näkynyt. Jotenkin osasin odottaa sitä, että kun ensimmäiset valoilmiöt taivaalla näkyvät, Hiski alkaa tuijotella niitä. Ja näin kävi. Valoihin liittyvät pamahdukset olivat sitten liikaa. :( Hölmö koira. Hiski suostui menemään vielä aamuyöllä ulos ja tänään lenkit ovat sujuneet ihan hyvin.
Kyllä Torakin taivaalle katsoi ja pysähtyi kuuntelemaan, mutta leikin sen kanssa lelulla ja paukut unohtuivat saman tien.
Vietimme eilisen illan/yön naapurissa ja pystyin ravaamaan edestakaisin asuntojen väliä pitkin yötä. Toraa ei näyttänyt kiinnostavan ravaamiseni, vaan se nukkui rauhallisena peiton päällä ja välillä sitten sohvallakin. Jätimme musiikit soimaan lähinnä Hiskin vuoksi, ettei pauke kuulu sisälle asti.
Yksi ikävä episodi eilen kyllä tapahtui. Tai siitä olisi voinut tulla todella ikävä, mutta onneksi olin tarpeeksi nopea. Teimme naapuriin vietäväksi nakilla ja kebabilla höystettyjä coctailtikkuja ja ne olivat lautasella folioon peitettynä. Lähtiessämme Rami laski lautasen eteisen matalalle tasolle, jolloin sanoin heti että vahdi sitten tarkkaan sitä lautasta. No eihän se vaatinut kuin sekunnin sadasosan kun Tora juoksi lautaseen kiinni ja foliosta läpi ja nappasi tikun kokonaisena suuhunsa. Tikut olivat siis lyhyitä ja siksi mahtuivat suuhun. Lähdin saman tien pennun perään ja sillähän on tietysti tapana yrittää niellä kaikki kokonaisena (tätä taitoa on varta vasten pienten namien kanssa haettu). Siinä vaiheessa kun sain suun auki, tikku oli puolittain kurkussa ja toinen pää vasten kitalakea! :S Rimpuileva pentu käsissä, pienessä humalatilassa ja paniikin noustessa nappasin tikusta kiinni ja vedin sen väkisin pois suusta. Tora vinkaisi, koska terävä pää oli kitalaessa kiinni. Ihan kamalaa. Tilanne rauhoittui kyllä heti, mutta pitää tehdä tuota hampaiden katsomista nyt enemmän, koska kyllä varmasti sattui kun repäisin tikun suusta pois. :( Onneksi ei käynyt pahemmin. En edes ajatellut että coctailtikku on todella vaarallinen kun se on puuta ja niin pieni. Mutta sehän on terävä kuin mikä ja juuri sen kokoinen että varmasti jää kurkkuun kiinni, varsinkin kun kokonaisena nielee. Vieläkin puistattaa koko tapaus ja se, miten huonosti siinä olisi voinut käydä.
-----------------------------------
Heräsin iltaunilta (pikku väsymystä viime yön kekkerien johdosta) siihen, että keittiössä rämähti jotain lattialle. Josén ruokakuppi oltiin saatu alas keittiön ikkunatasolta ja Tora popsi juuri viimeisiä nappuloita lattialta. Hemmetti! Nyt olen liian väsynyt tehdäkseni lopun tuosta pöydille hyppelystä, en siis tiedä kumpi kupin on alas saanut Hiski vai Tora. Tora ei ole keittiön pöydälle nyt päässyt kun olemme pitäneet tuoleja pöydän alla visusti. Hiski on aina tutkimassa pöytiä jos jää yksin asuntoon tai ehkä siis jopa näin että me olemme yläkerrassa. Mutta nyt en jaksa, pentu jää ilman iltaruokaa ja sillä siisti. Toivottavasti ei saa mahapuruja ja herätä sen vuoksi sataa kertaa yöllä.
Kyllä Torakin taivaalle katsoi ja pysähtyi kuuntelemaan, mutta leikin sen kanssa lelulla ja paukut unohtuivat saman tien.
Vietimme eilisen illan/yön naapurissa ja pystyin ravaamaan edestakaisin asuntojen väliä pitkin yötä. Toraa ei näyttänyt kiinnostavan ravaamiseni, vaan se nukkui rauhallisena peiton päällä ja välillä sitten sohvallakin. Jätimme musiikit soimaan lähinnä Hiskin vuoksi, ettei pauke kuulu sisälle asti.
Yksi ikävä episodi eilen kyllä tapahtui. Tai siitä olisi voinut tulla todella ikävä, mutta onneksi olin tarpeeksi nopea. Teimme naapuriin vietäväksi nakilla ja kebabilla höystettyjä coctailtikkuja ja ne olivat lautasella folioon peitettynä. Lähtiessämme Rami laski lautasen eteisen matalalle tasolle, jolloin sanoin heti että vahdi sitten tarkkaan sitä lautasta. No eihän se vaatinut kuin sekunnin sadasosan kun Tora juoksi lautaseen kiinni ja foliosta läpi ja nappasi tikun kokonaisena suuhunsa. Tikut olivat siis lyhyitä ja siksi mahtuivat suuhun. Lähdin saman tien pennun perään ja sillähän on tietysti tapana yrittää niellä kaikki kokonaisena (tätä taitoa on varta vasten pienten namien kanssa haettu). Siinä vaiheessa kun sain suun auki, tikku oli puolittain kurkussa ja toinen pää vasten kitalakea! :S Rimpuileva pentu käsissä, pienessä humalatilassa ja paniikin noustessa nappasin tikusta kiinni ja vedin sen väkisin pois suusta. Tora vinkaisi, koska terävä pää oli kitalaessa kiinni. Ihan kamalaa. Tilanne rauhoittui kyllä heti, mutta pitää tehdä tuota hampaiden katsomista nyt enemmän, koska kyllä varmasti sattui kun repäisin tikun suusta pois. :( Onneksi ei käynyt pahemmin. En edes ajatellut että coctailtikku on todella vaarallinen kun se on puuta ja niin pieni. Mutta sehän on terävä kuin mikä ja juuri sen kokoinen että varmasti jää kurkkuun kiinni, varsinkin kun kokonaisena nielee. Vieläkin puistattaa koko tapaus ja se, miten huonosti siinä olisi voinut käydä.
-----------------------------------
Heräsin iltaunilta (pikku väsymystä viime yön kekkerien johdosta) siihen, että keittiössä rämähti jotain lattialle. Josén ruokakuppi oltiin saatu alas keittiön ikkunatasolta ja Tora popsi juuri viimeisiä nappuloita lattialta. Hemmetti! Nyt olen liian väsynyt tehdäkseni lopun tuosta pöydille hyppelystä, en siis tiedä kumpi kupin on alas saanut Hiski vai Tora. Tora ei ole keittiön pöydälle nyt päässyt kun olemme pitäneet tuoleja pöydän alla visusti. Hiski on aina tutkimassa pöytiä jos jää yksin asuntoon tai ehkä siis jopa näin että me olemme yläkerrassa. Mutta nyt en jaksa, pentu jää ilman iltaruokaa ja sillä siisti. Toivottavasti ei saa mahapuruja ja herätä sen vuoksi sataa kertaa yöllä.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)