Niin vaihtui vuosi täälläkin, paukkujen merkeissä. Tora ja José eivät noteeranneet paukutusta mitenkään, mutta Hiski veti slaagit lenkillä eikä suostunut menemään edes takapihalle sen jälkeen. Hiski oli jo pentuna mielestäni erikoinen, kun se kiinnitti huomiota mm. lentokoneisiin. Tänä päivänäkin kaikki yläilmoissa oleva hieman jännittää, linnut, oravat jne. Talvipentuna Pinomäessä (keskellä ei mitään) Hiski kasvoi näkemättä lintuja ensimmäisen talven. Myöskään ilotulitteita ei siellä näkynyt. Jotenkin osasin odottaa sitä, että kun ensimmäiset valoilmiöt taivaalla näkyvät, Hiski alkaa tuijotella niitä. Ja näin kävi. Valoihin liittyvät pamahdukset olivat sitten liikaa. :( Hölmö koira. Hiski suostui menemään vielä aamuyöllä ulos ja tänään lenkit ovat sujuneet ihan hyvin.
Kyllä Torakin taivaalle katsoi ja pysähtyi kuuntelemaan, mutta leikin sen kanssa lelulla ja paukut unohtuivat saman tien.
Vietimme eilisen illan/yön naapurissa ja pystyin ravaamaan edestakaisin asuntojen väliä pitkin yötä. Toraa ei näyttänyt kiinnostavan ravaamiseni, vaan se nukkui rauhallisena peiton päällä ja välillä sitten sohvallakin. Jätimme musiikit soimaan lähinnä Hiskin vuoksi, ettei pauke kuulu sisälle asti.
Yksi ikävä episodi eilen kyllä tapahtui. Tai siitä olisi voinut tulla todella ikävä, mutta onneksi olin tarpeeksi nopea. Teimme naapuriin vietäväksi nakilla ja kebabilla höystettyjä coctailtikkuja ja ne olivat lautasella folioon peitettynä. Lähtiessämme Rami laski lautasen eteisen matalalle tasolle, jolloin sanoin heti että vahdi sitten tarkkaan sitä lautasta. No eihän se vaatinut kuin sekunnin sadasosan kun Tora juoksi lautaseen kiinni ja foliosta läpi ja nappasi tikun kokonaisena suuhunsa. Tikut olivat siis lyhyitä ja siksi mahtuivat suuhun. Lähdin saman tien pennun perään ja sillähän on tietysti tapana yrittää niellä kaikki kokonaisena (tätä taitoa on varta vasten pienten namien kanssa haettu). Siinä vaiheessa kun sain suun auki, tikku oli puolittain kurkussa ja toinen pää vasten kitalakea! :S Rimpuileva pentu käsissä, pienessä humalatilassa ja paniikin noustessa nappasin tikusta kiinni ja vedin sen väkisin pois suusta. Tora vinkaisi, koska terävä pää oli kitalaessa kiinni. Ihan kamalaa. Tilanne rauhoittui kyllä heti, mutta pitää tehdä tuota hampaiden katsomista nyt enemmän, koska kyllä varmasti sattui kun repäisin tikun suusta pois. :( Onneksi ei käynyt pahemmin. En edes ajatellut että coctailtikku on todella vaarallinen kun se on puuta ja niin pieni. Mutta sehän on terävä kuin mikä ja juuri sen kokoinen että varmasti jää kurkkuun kiinni, varsinkin kun kokonaisena nielee. Vieläkin puistattaa koko tapaus ja se, miten huonosti siinä olisi voinut käydä.
-----------------------------------
Heräsin iltaunilta (pikku väsymystä viime yön kekkerien johdosta) siihen, että keittiössä rämähti jotain lattialle. Josén ruokakuppi oltiin saatu alas keittiön ikkunatasolta ja Tora popsi juuri viimeisiä nappuloita lattialta. Hemmetti! Nyt olen liian väsynyt tehdäkseni lopun tuosta pöydille hyppelystä, en siis tiedä kumpi kupin on alas saanut Hiski vai Tora. Tora ei ole keittiön pöydälle nyt päässyt kun olemme pitäneet tuoleja pöydän alla visusti. Hiski on aina tutkimassa pöytiä jos jää yksin asuntoon tai ehkä siis jopa näin että me olemme yläkerrassa. Mutta nyt en jaksa, pentu jää ilman iltaruokaa ja sillä siisti. Toivottavasti ei saa mahapuruja ja herätä sen vuoksi sataa kertaa yöllä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti