Tässä lupaamiani videopätkiä (osa ei ole vieläkään ladannut) Porista ja eilisistä treeneistä Tampereen Lielahdessa:
Kontaktinpitoharjoituksia Citymarketin ovella. Koska häiriötä on paljon, autan namin kanssa pentua pysymään oikeassa kohdassa. Kontaktikävelyä ilman käsiapua harjoitellaan häiriöttömässä tilassa kuten kotona tai parkkihallissa, jossa ei liiku ketään.
Ensimmäinen paikallaistumisharjoitus. Näytän käsimerkkiä näin alkuvaiheessa. Käsimerkin jätän nopeasti pois, muutaman harjoituskerran jälkeen. Kehuminen kertoo pennulle, että se tekee oikein. Kehut jää pois vasta kun pentu alkaa ymmärtämään mistä tässä liikkeessä on kyse.
Hyppy. Koska hypyn yli meneminen on alkanut sujua, alan vaatimaan sivullaolon ja katseen ennen kuin annan luvan ylittää esteen. Tässä videossa Tora tekee juuri tuossa asiassa virheen aluksi. Sivultalähdön kieltämisestä voi seurata se, että koira ei enää käskystäkään ylitä estettä, joten kiellossa pitää olla aika hienovarainen, tietysti koirasta riippuen (tai koiran innokkuudesta ylittää este).
perjantai 30. tammikuuta 2009
keskiviikko 28. tammikuuta 2009
18 viikkoa ja 6 päivää, sekalaista soppaa.
Väsähtäneet kaveruksetAjelimme eilen takaisin Tampereelle. Edellisen viikon kolarointi vaikutti Hiskiin niin, että se pyrki etupenkille koko matkan ajan ja läähätti stressaantuneena. Edelleenkään minulla ei ole sitä verkkoa estämässä koirien pääsyä eteen. Pitää hankkia sellainen ja pian. Tora nukkui etupenkillä ja kun Hiski yritti ryysiä laukkujen yli etupenkille Tora katsoi sitä tyyliin "Voisix ol hiljaa ku mä nukun ny!"
Tunkesin Hiskiä takapenkille ja päästyäni Tampereen päätyyn pysäytin auton ja väänsin Hiskin väkisin takapenkin kautta auton takaosaan. Hiki siinä tuli, koska koira pisti hanttiin kaikin voimin. Loppumatkan Hiski sitten istui kyllä takaosassa, sen verran paloi itselläkin hermot siinä vääntäessä. Voipi olla että seuraava autoon meno ei suju Hiskiltä ihan helposti, mutta en jaksaisi alkaa tehdä siitä mitään numeroa. Joseen ja Toraan pikku töyssy ei vaikuttanut mitenkään. (minähän en pelkäävää koiraa maanittele perk.. *nauraa*)
Tänään kävin Toran kanssa kiertämässä lähikaupan. Otettiin siinä matkan varrella perustreenit. Sisätiloissa jatkoin paikallaistumista ja kokeilin jättää kaukokäskyissä merkkikädestä namia pois. Tora teki asennonvaihdot silti, joten pyrin nyt näyttämään tyhjällä kädellä merkin ja palkkaamaan toisella koska itse asentojen vaihtaminen onnistuu miltei joka kerta (ok, se vasen takajalka liikahtaa vähän eteenpäin silloin tällöin).
Lenkillä Tora karkasi jonkun papparaisen luokse. Otettiin muutama esine-etsintäkin, mutta edelleenkään tavarat eivät palaudu käsiini ulkona. Aloin ottamaan myös seuraamisen täyskäännöksiä molempiin suuntiin, ne tuppaavat jäämään helposti tekemättä kun voisin hioa tuota eteenpäin seuraamista loputtomiin.
Maahanmenoja ollaan tehty myös, muttei mitenkään tavoitteellisesti, se saa vielä hakea muotoaan ihan rauhassa.
Aloitin eilen tehokuurin nätistikävelyyn remmin päässä kaikille kolmelle koiralle. Tuntuu, että järki lähtee kun laitan ne remmeihin: pentu kiskoo ja pyörii joka suuntaan kiertäen remminsä minun ja muiden koirien jalkojen ympäri. Hiski kiskoo, koska se haluaa päästä kuseksimaan kaikki mahdolliset penkat ja puskat (aivan hulluna nartuista tällä hetkellä ja kyllä pallit lähtee heti kun on varaa leikkaukseen). Jose nyt yrittää kävellä nätisti, mutta kyllä sekin välillä lähtee etenemään turhan nopeasti. Nätisti kävely tarkoittaa meillä sitä, että koirat kävelevät määrätyllä puolella n. 1m säteellä minusta katsottuna vierekkäin. En vaadi vierekkäin kävelyä vielä Toralta, koska se nyt ei muutenkaan tajua vielä mitään tuosta asiasta, mutta koska Hiski ja Jose tietävät mitä haluan, eivätkä ole käskyä noudattaneet niin kuin haluaisin, päätin ottaa sellaisen palautuskuurin ruotuun että oksat pois. Varsinkin kun mieleeni tuli, että joskus voisin jopa matkustaa junalla, mutta milläs matkustat jos on kolme koiraa ja matkalaukku ja jos koirat sinkoilevat joka suuntaan remmeissä. Nyt sitten kävellään osa lenkistä remmissä ja tiukassa kurissa. Teen käännöksiä ja koirien on pysyttävä muodostelmassa. Nätistikävelyn aikana kaikenlainen nuuskiminen ja asioiden teko on kiellettyä. Tätä harjoitusta tehdään n. 300m pätkä alkulenkistä. Katsotaan miten homma edistyy.
- Haukkumista ei ole tänään ollut, mutta eipä tuolla takapihalla ole ketään kulkenutkaan.
- Liimasin molemmat korvat, koska ne lurpattivat kumpikin täysin sivulle.
- Rami tuli äsken kotiin ja on kipeänä, kuumetta yli 39. Toivottavasti ei tartu.
Lisään Porissa kuvaamiani videopätkiä tähän heti kun ne latautuvat.
maanantai 26. tammikuuta 2009
18 viikkoa ja 4 päivää, lisää omituisia ihmisiä
Porissa ollaan. Tultiin tänne jo lauantaina. Tänään jätin kaikki koirat keskenään kotiin kun menin töihin ja kämppä oli ehjänä kotiin tullessa, ihme.
Tora on mielestäni haukkunut vähemmän, haukkuu kyllä edelleen, muttei ehkä niin paljoa. Huomasin tämän jo Tampereella, Tora ei haukkunut takapihalla kertaakaan. Äsken kävimme ulkona, pimeässä, kaksi ihmistä käveli tiellä eikä Tora haukkunut! Oho.
Iltalenkillä koirat juoksentelivat kaikki vapaina pitkin "pururataa" ja yhtäkkiä ne pinkaisivat erääseen pensaaseen tai oikeastaan puun taakse rämeikköön hännät heiluen. Huusin ääneen että no mikä helvetti siellä nyt on ja ajattelin ensin että orava, mutta ei nuo häntää heiluta oravalle. Lähemmäs päästyäni totesin, että puun juurella seisoo nainen. Siinä sitten esitin anteeksipyynnön, koska en todellakaan olettanut että siellä rämeikössä seisoo joku ihminen paikoillaan puolipimeässä keskellä peltoa. Selvisi, että nainen oli salaa tupakalla... oukei.. kyseessä ei siis ollut teini.
Kävimme hallilla tänään treenaamassa ja päivällä jätin Toran tunniksi äidilleni hoitoon. Isä oli hakenut kaikki koirat ulos töissä ollessani. Ohjelmaa on siis riittänyt, vaikka minusta tuntuu etten ole ehtinyt mitään niin ainakin koirilla on ollut kivaa.
Sisäsiisteydestä vielä pari sanaa. Asioimisväli on taas kasvanut. Viime yönä menin nukkumaan niin, että viimeinen ulkonakäynti oli kymmeneltä. Tora herätti minut kolmelta ja automaattisesti menin ulos sen kanssa. Teki molemmat asiat. Tämän jälkeen Tora herätti minut puoli kahdeksalta, mutta nakkasin pennun sängystä alas ja se meni takaisin nukkumaan. Nousin yhdeksältä ja menimme ulos. Eli 5-6h menee ihan hyvin ja varmaan menisi se seitsemänkin jo. Ehkä nousen turhan helposti viemään ulos. Ainahan tuo asiansa on tehnyt, mutta jos se pystyy kerran jo pidättämäänkin, niin pitäisi kai jättää jotkut ulospyynnit huomioimatta. Ajathan Tora on oppinut liiankin hyvin. Joka aamu alkaa viserrys puoli yhdeksältä kun pyydetään ulos ja ruokaa ja varsinkin siis ruokaa. En ole noussut sängystä ennen kuin piipittäminen loppuu.
Toinenkin korva lurpahti, toinen on jotenkin pystyssä. Kulmurit ovat edelleen kiinni.
Aloitin tänään paikallaistumisharjoitukset Toran kanssa. Lisään videoita kun pääsen Tampereelle.
Tora on mielestäni haukkunut vähemmän, haukkuu kyllä edelleen, muttei ehkä niin paljoa. Huomasin tämän jo Tampereella, Tora ei haukkunut takapihalla kertaakaan. Äsken kävimme ulkona, pimeässä, kaksi ihmistä käveli tiellä eikä Tora haukkunut! Oho.
Iltalenkillä koirat juoksentelivat kaikki vapaina pitkin "pururataa" ja yhtäkkiä ne pinkaisivat erääseen pensaaseen tai oikeastaan puun taakse rämeikköön hännät heiluen. Huusin ääneen että no mikä helvetti siellä nyt on ja ajattelin ensin että orava, mutta ei nuo häntää heiluta oravalle. Lähemmäs päästyäni totesin, että puun juurella seisoo nainen. Siinä sitten esitin anteeksipyynnön, koska en todellakaan olettanut että siellä rämeikössä seisoo joku ihminen paikoillaan puolipimeässä keskellä peltoa. Selvisi, että nainen oli salaa tupakalla... oukei.. kyseessä ei siis ollut teini.
Kävimme hallilla tänään treenaamassa ja päivällä jätin Toran tunniksi äidilleni hoitoon. Isä oli hakenut kaikki koirat ulos töissä ollessani. Ohjelmaa on siis riittänyt, vaikka minusta tuntuu etten ole ehtinyt mitään niin ainakin koirilla on ollut kivaa.
Sisäsiisteydestä vielä pari sanaa. Asioimisväli on taas kasvanut. Viime yönä menin nukkumaan niin, että viimeinen ulkonakäynti oli kymmeneltä. Tora herätti minut kolmelta ja automaattisesti menin ulos sen kanssa. Teki molemmat asiat. Tämän jälkeen Tora herätti minut puoli kahdeksalta, mutta nakkasin pennun sängystä alas ja se meni takaisin nukkumaan. Nousin yhdeksältä ja menimme ulos. Eli 5-6h menee ihan hyvin ja varmaan menisi se seitsemänkin jo. Ehkä nousen turhan helposti viemään ulos. Ainahan tuo asiansa on tehnyt, mutta jos se pystyy kerran jo pidättämäänkin, niin pitäisi kai jättää jotkut ulospyynnit huomioimatta. Ajathan Tora on oppinut liiankin hyvin. Joka aamu alkaa viserrys puoli yhdeksältä kun pyydetään ulos ja ruokaa ja varsinkin siis ruokaa. En ole noussut sängystä ennen kuin piipittäminen loppuu.
Toinenkin korva lurpahti, toinen on jotenkin pystyssä. Kulmurit ovat edelleen kiinni.
Aloitin tänään paikallaistumisharjoitukset Toran kanssa. Lisään videoita kun pääsen Tampereelle.
torstai 22. tammikuuta 2009
18 viikkoa
En varmaankaan kirjoittele enää ihan päivittäin blogia, koska tuo sosiaalistamiskausi on loppunut ja tarkoitus oli alunperinkin kirjata vain ensimmäiset 16 viikkoa. Ajattelin kuitenkin pitää jonkinlaista treenipäiväkirjaa / käytöspäiväkirjaa, joten kirjailen tänne kuulumisia aina kun ehdin.
Kyllä tässä parissa päivässä on taas kaikenlaista sattunut. Ajettiin päin siltakaidetta liukkaalla kelillä, käytiin kampaajalla (Tora oli mukana), treenattu on ulkona ja parkkihallissa. Otin käyttöön takapihan ovella kahdet eri namit. Onnistuneesta pissa ja kakkakäynnistä saa normaalin nappulan, mutta jos kestää ihmisen ohimenon haukkumatta saa spesiaaliherkkua. Katsotaan meneekö tämä jakeluun tällä tavalla.
Herätyksiä on ollut tasaiseen tahtiin joka yö neljältä ja sitten puoli yhdeksältä. Ramin mentyä kouluun minäkin olen yrittänyt hieman muuttaa unirytmejäni, mutta ärsyttää kun menee ennen yhtätoista nukkumaan ja tietää jo siinä kohtaa, että joutuu sen vuoksi heräämään neljältä. Tai ei joudu, mutta minä herkkäunisena herään. Luultavasti Tora kestäisi jo aamuun asti, mutta sillä on tapana aloittaa joku ympäri huoneen vaellus neljän aikaan yöllä. Ja kyllä se asioillaan käy kun päästän.
Korva on pidetty pystyssä langalla ja liimalla. Hökötys aukeaa joka päivä vähintään kerran ja tänään lurpatti toinenkin korva pikkaisen. Tuo lurppakorva on pysynyt pystyssä ilman lankaakin ne hetket, kun en ole heti ollut korjaamassa.
Hampaista vaihtumatta on ainoastaan kulmahampaat.
Kontaktikävelyä ilman käsiapua lelupalkalla. :)
tiistai 20. tammikuuta 2009
17 viikkoa ja 5 päivää
Päivällä kävimme ohitustreeneissä. Ohitukset menivät loistavasti, palkkasin remmillä :D siis Tora sai purra remmiä kun en jaksanut kaivaa lelua. Koskaan ennen Tora ei ole seurannut näin nätisti vierelläni ilman mitään apua tai erillisiä pyyntöjä. Lelupalkkaus menee siis selvästi yli nakin.
Jätin Toran äidilleni hoitoon ja menin hoitamaan asioita kaupunkiin, kohta pitää ehtiä töihin ja illalla pitäisi lähteä ajamaan vielä Tampereelle. Toivottavasti ei olisi kovin liukas keli.
Korva on pysynyt ylhäällä. Eilen ehdin hallillekin treenamaan, en muista kirjoitinko siitä, mutta Tora osasi hypyn ja jopa jää seisomaan sinne taakse vaikkei sitä itse tiedostakaan.
Haukkumista on ollut. Viime yönä kun olin Toran kanssa ulkona kahdentoista aikoihin joku ihme hiihtäjä ilmestyi parikymmenen metrin päähän Toran pissa-alueelta. Tämä outo tyyppi käveli ensin kävelytietä toiseen suuntaan n. 50 m käsiä sivulla ilmassa omituisesti vispaten ja jalkoja laahaten ja sitten lähti kävelemään takaisinpäin tulosuuntaan samalla tavalla. :S En tiedä mikä oli homman nimi, mutta jos olisin ennen tuota ulkoilutusta katsonut jonkun zombie leffan, olisin juossut kirkuen sisälle. Tora tietysti haukahteli, eikä asioiden teosta tullut mitään. Siitä seurauksena herätys oli kolmelta yöllä ulos. Blaah.
Tuntuu että eteen osuu nyt kaikki mahdolliset hiippailijat ja oudosti käyttäytyvät ihmiset. :D
Jätin Toran äidilleni hoitoon ja menin hoitamaan asioita kaupunkiin, kohta pitää ehtiä töihin ja illalla pitäisi lähteä ajamaan vielä Tampereelle. Toivottavasti ei olisi kovin liukas keli.
Korva on pysynyt ylhäällä. Eilen ehdin hallillekin treenamaan, en muista kirjoitinko siitä, mutta Tora osasi hypyn ja jopa jää seisomaan sinne taakse vaikkei sitä itse tiedostakaan.
Haukkumista on ollut. Viime yönä kun olin Toran kanssa ulkona kahdentoista aikoihin joku ihme hiihtäjä ilmestyi parikymmenen metrin päähän Toran pissa-alueelta. Tämä outo tyyppi käveli ensin kävelytietä toiseen suuntaan n. 50 m käsiä sivulla ilmassa omituisesti vispaten ja jalkoja laahaten ja sitten lähti kävelemään takaisinpäin tulosuuntaan samalla tavalla. :S En tiedä mikä oli homman nimi, mutta jos olisin ennen tuota ulkoilutusta katsonut jonkun zombie leffan, olisin juossut kirkuen sisälle. Tora tietysti haukahteli, eikä asioiden teosta tullut mitään. Siitä seurauksena herätys oli kolmelta yöllä ulos. Blaah.
Tuntuu että eteen osuu nyt kaikki mahdolliset hiippailijat ja oudosti käyttäytyvät ihmiset. :D
maanantai 19. tammikuuta 2009
17 viikkoa ja 4 päivää, korva ylös NYT!
Tänään laitoin roikkuvan korvan pystyyn. Tehtävä ei ollut helppo. Karvoja on tosi vähän ja nekin tosi lyhyitä mitä on. Lankaa ei saanut liimattua karvoihin eikä karvojakaan toisiinsa kunnolla kiinni. Lopulta päässä oli vain kaksi liimakarvamöttiä, jolloin päätin ottaa parsinneulan ja laittaa langan niiden liimatollojen läpi. Tämä onnistui (pelotti kyllä että törkkään neulalla Toraa) hyvin ja korva saatiin pystyyn. Nyt sitten toivotaan, että viritys pysyy kiinni ja korva alkaa taas pysyä pystyssä itsekseen.
Porissa ollaan, koirat ja minä. Tora oli illalla töissä mukana, aika nätisti se siinä kulutti aikaa. Isä kävi ulkoiluttamassa Hiskin ja Josen sillä välin.
Porissa ollaan, koirat ja minä. Tora oli illalla töissä mukana, aika nätisti se siinä kulutti aikaa. Isä kävi ulkoiluttamassa Hiskin ja Josen sillä välin.
sunnuntai 18. tammikuuta 2009
17 viikkoa ja 3 päivää, Katin huonot iltalenkit
Perjantain ja lauantain pidin "vapaata" koirista eli en tehnyt niiden kanssa kuin pakolliset lenkityskuviot, koska Elina tuli Porista kylään ja vaihdettiin muutenkin vapaalle. Tora oli ensimmäistä kertaa häkissä 22.30-04 välisen ajan, eikä sillä välin ollut sattunut vahinkoja häkkiin ja hiljaistakin oli kuulemma ollut kun naapurilta kyselin.
Nyt pitää kuitenkin palata töiden ääreen. Muuten sunnuntai onkin sujunut ihan hyvin, mutta äskeiset iltapäivälenkit olivat niin ärsyttäviä, että pakko purkautua tänne tai en pysty tekemään tänäänkään töitä. Lähdin ensin lenkille Toran kanssa, tarkoitus oli ottaa kaikenlaista treeniä tuossa lähistöllä. Heti ensimmäiseksi Tora haukahteli naapuria (iloisesti/innostuneesti). Naapureilla oli vieraita ja kun he tulivat tupakalle Tora haukahteli taas (samalla tavalla). En jaksanut kovinkaan puuttua tuohon haukkuiluun. Jatkoimme matkaa, eikä päästy edes piha-alueelta pois, kun joku kakara könysi puskissa. Tora haukahti (epävarma/pelokas). Jatkoin matkaa, mutta muksu konttasi eri puolelle puskia, jolloin Tora haukahti ja pinkaisi remmissä (onneksi oli remmissä) pois päin häntä koipien välissä. Minua alkoi ottaa pannuun tuo kuurupiilo, joten lähdin kiertämään puskan toiselle puolelle ja kutsuin pennun mukaan. No eihän se halunnut tulla joten raahasin puoliväkisin puskan toiselle puolelle, jolloin muksu kieri taas toiselle puolelle. Tätä pyörimistä kesti vähän aikaa ja savu nousi korvista, koska Tora oli ihan paskana suoraan sanottuna. Sitten huusin muksulle että voisitko tulla moikkaamaan tätä pentua (suomeksi sanottuna tule nyt v*****n sieltä pensaasta tai pää räjähtää). Muksu tuli ja oltiin siinä vähän aikaa. Tora oli vähän epävarman oloinen, mutta pahin paniikki oli ohi. Silti otti päähän kun piha-alueella haukkumista on ollut muutenkin. Sitten tuli koira vastaan, no sitäkin piti haukahtaa koska se pyrki kohti ja vähän jännitti ja toisaalta kiinnostikin, olin niin kypsä etten jaksanut sanoa mitään.
Hetken kävelytyämme ajattelin ottaa esine-etsintää läheisessä metsikössä. Laitoin Toran kiinni tolppaan. Huomasin että se nappasi maasta pienen oksan ja jäi mutustelemaan sitä. Kävin piilottamassa lelun. Takaisin tullessa Tora vingahteli ja kakisteli, joten arvasin heti mistä on kyse. Avasin suun ja osa tikusta oli ylätakahampaitten välissä poikittain. Sain tikun kyllä heti pois, mutta taas nousi vatutuskäyrä ylemmäs. Otimme yhden etsinnän ja päätin mennä kotiin. Piha-alueella siinä puskan kohdalla Tora luimisteli vähän ja muksu käveli edellä, sekin jännitti, muttei niin paljoa. Siinä sitten oli muutama ihminen tupakalla omalla ovellaan niin niitäkin piti vielä haukahtaa (iloisesti). Vein koiran sisälle.
Sitten lähdin Josen ja Hiskin kanssa pyöräilemään. Ei siinä lenkissä sen kummempia, mutta kun Hiski kiskoo silloin kun ei pitäisi (kun talutan pyörää alamäkeen) ja jää kuselle kun pitäisi kiskoa (kun mennään ylämäkeen). Liukastakin oli ja kylmä viima ja nokka vuosi koko ajan niin että Nessun voisi liimata valmiiksi nokan alle ettei tarvisi koko ajan kaivella. Näpit oli ihan jäässä ja sunnuntaikävelijöitä miljoonittain. Josekin porhalsi irti jossain kaukana enkä jaksanut huudella sille mitään. Siinä se sitten ohitteli kävelijöitä tien oikeaa laitaa n. 30m edelläni ja kävelijät välillä pelästyivät ja välillä vaan katsoivat että mitä tuo koira lenkkeilee yksinään. Minä poljin Hiskin kanssa kiroillen perässä ja pari kertaa räjähdin ääneenkin kun Hiski jäi haistelemaan niin että piti pysähtyä kun koira ei vaan pääse nartun kusiläiskästä irti mitenkään. Ja vannoin että pallit lähtee alta aikayksikön niin loppuu se haistelu ja sekoilu. Pääkin tuli kipeäksi.
Että sellasta tällä kertaa. Jos yrittäisin rauhoittua. :)
--------------------------------------------------------
Illalla tehtiin Ramin kanssa seuraavanlainen harjoitus:
Rami lähti edellä ulos ja piiloutui samaisen kiven taakse ruokapurkki kädessä. Minä lähdin Toran kanssa ulos. Tietysti meidän tuurilla samaan aikaan piha-alueelle osui se samainen kakara ja samaa perhettä olevat 2 chihua jotka aloittivat sen päiväisen metakan Toran nähtyään että oksat pois. Tora haukahti pari kertaa (epävarma/pelokas). Kakara rymisteli taas pensaaseen ja tämä koirien emäntä huusi että tule pois nyt sieltä. Ei auttanut. Tora pakitteli remmissä. Tässä vaiheessa minua alkoi naurattaa koko touhu kun tiesin Ramin olevan siellä pensaissa myös. Jälkeen päin nauroin että olisit nyt edes pelottanut sen muksun kun siellä olit. No, tilanne rauhoittui ja päästiin eteenpäin sen verran, että Tora kuuli kun Rami rahisteli pensaissa. Tora haukahteli (epävarmana, häntä koipien välissä). Mitään puhumatta lähestyin reippaasti (pentua perässä vetäen) kohti pusikkoa. Pysähdyin aivan lähelle ja Tora meni itse katsomaan ja samalla Rami alkoi "piipeloimaan" (eli tervehti) Toraa ja antoi ruuan.
Kävimme kaupassa ja paluumatkalla Tora meni itse katsomaan kohtuu reippaasti pusikkoa. Kävimme sisällä ja teimme saman harjoituksen uudelleen, niin että Rami meni hieman eri kohtaan piiloon. Tällä kertaa samaan aikaan osui dobberi ja juoksija, joita Tora haukahti kaksi kertaa (innokkaasti). Lähestyimme pusikkoa ja Rami rahisteli oksia. Tora puhahteli pari kertaa, mutta lähestyminen tapahtui huomattavasti paremmin ja päästiin palkitsemaan taas oikeassa kohtaa. Tora oli niin innokas että änkesi Ramin luo puiden välistä ja meinasi jäädä siihen jumiin. Sen verran jäikin että takkikin irtosi päältä. :S Karmeeta häsläystä siis.
Seuraavaksi (jonain kauniina päivänä) teemme niin, että Rami lähtee Toran kanssa ulos ja minä tulen kyykkykävelyä tuossa talojen edessä vastaan tai makaan lumihangessa ja potkin jaloilla ilmaan. Sellasia ne muksut täällä ovat.
Nyt pitää kuitenkin palata töiden ääreen. Muuten sunnuntai onkin sujunut ihan hyvin, mutta äskeiset iltapäivälenkit olivat niin ärsyttäviä, että pakko purkautua tänne tai en pysty tekemään tänäänkään töitä. Lähdin ensin lenkille Toran kanssa, tarkoitus oli ottaa kaikenlaista treeniä tuossa lähistöllä. Heti ensimmäiseksi Tora haukahteli naapuria (iloisesti/innostuneesti). Naapureilla oli vieraita ja kun he tulivat tupakalle Tora haukahteli taas (samalla tavalla). En jaksanut kovinkaan puuttua tuohon haukkuiluun. Jatkoimme matkaa, eikä päästy edes piha-alueelta pois, kun joku kakara könysi puskissa. Tora haukahti (epävarma/pelokas). Jatkoin matkaa, mutta muksu konttasi eri puolelle puskia, jolloin Tora haukahti ja pinkaisi remmissä (onneksi oli remmissä) pois päin häntä koipien välissä. Minua alkoi ottaa pannuun tuo kuurupiilo, joten lähdin kiertämään puskan toiselle puolelle ja kutsuin pennun mukaan. No eihän se halunnut tulla joten raahasin puoliväkisin puskan toiselle puolelle, jolloin muksu kieri taas toiselle puolelle. Tätä pyörimistä kesti vähän aikaa ja savu nousi korvista, koska Tora oli ihan paskana suoraan sanottuna. Sitten huusin muksulle että voisitko tulla moikkaamaan tätä pentua (suomeksi sanottuna tule nyt v*****n sieltä pensaasta tai pää räjähtää). Muksu tuli ja oltiin siinä vähän aikaa. Tora oli vähän epävarman oloinen, mutta pahin paniikki oli ohi. Silti otti päähän kun piha-alueella haukkumista on ollut muutenkin. Sitten tuli koira vastaan, no sitäkin piti haukahtaa koska se pyrki kohti ja vähän jännitti ja toisaalta kiinnostikin, olin niin kypsä etten jaksanut sanoa mitään.
Hetken kävelytyämme ajattelin ottaa esine-etsintää läheisessä metsikössä. Laitoin Toran kiinni tolppaan. Huomasin että se nappasi maasta pienen oksan ja jäi mutustelemaan sitä. Kävin piilottamassa lelun. Takaisin tullessa Tora vingahteli ja kakisteli, joten arvasin heti mistä on kyse. Avasin suun ja osa tikusta oli ylätakahampaitten välissä poikittain. Sain tikun kyllä heti pois, mutta taas nousi vatutuskäyrä ylemmäs. Otimme yhden etsinnän ja päätin mennä kotiin. Piha-alueella siinä puskan kohdalla Tora luimisteli vähän ja muksu käveli edellä, sekin jännitti, muttei niin paljoa. Siinä sitten oli muutama ihminen tupakalla omalla ovellaan niin niitäkin piti vielä haukahtaa (iloisesti). Vein koiran sisälle.
Sitten lähdin Josen ja Hiskin kanssa pyöräilemään. Ei siinä lenkissä sen kummempia, mutta kun Hiski kiskoo silloin kun ei pitäisi (kun talutan pyörää alamäkeen) ja jää kuselle kun pitäisi kiskoa (kun mennään ylämäkeen). Liukastakin oli ja kylmä viima ja nokka vuosi koko ajan niin että Nessun voisi liimata valmiiksi nokan alle ettei tarvisi koko ajan kaivella. Näpit oli ihan jäässä ja sunnuntaikävelijöitä miljoonittain. Josekin porhalsi irti jossain kaukana enkä jaksanut huudella sille mitään. Siinä se sitten ohitteli kävelijöitä tien oikeaa laitaa n. 30m edelläni ja kävelijät välillä pelästyivät ja välillä vaan katsoivat että mitä tuo koira lenkkeilee yksinään. Minä poljin Hiskin kanssa kiroillen perässä ja pari kertaa räjähdin ääneenkin kun Hiski jäi haistelemaan niin että piti pysähtyä kun koira ei vaan pääse nartun kusiläiskästä irti mitenkään. Ja vannoin että pallit lähtee alta aikayksikön niin loppuu se haistelu ja sekoilu. Pääkin tuli kipeäksi.
Että sellasta tällä kertaa. Jos yrittäisin rauhoittua. :)
--------------------------------------------------------
Illalla tehtiin Ramin kanssa seuraavanlainen harjoitus:
Rami lähti edellä ulos ja piiloutui samaisen kiven taakse ruokapurkki kädessä. Minä lähdin Toran kanssa ulos. Tietysti meidän tuurilla samaan aikaan piha-alueelle osui se samainen kakara ja samaa perhettä olevat 2 chihua jotka aloittivat sen päiväisen metakan Toran nähtyään että oksat pois. Tora haukahti pari kertaa (epävarma/pelokas). Kakara rymisteli taas pensaaseen ja tämä koirien emäntä huusi että tule pois nyt sieltä. Ei auttanut. Tora pakitteli remmissä. Tässä vaiheessa minua alkoi naurattaa koko touhu kun tiesin Ramin olevan siellä pensaissa myös. Jälkeen päin nauroin että olisit nyt edes pelottanut sen muksun kun siellä olit. No, tilanne rauhoittui ja päästiin eteenpäin sen verran, että Tora kuuli kun Rami rahisteli pensaissa. Tora haukahteli (epävarmana, häntä koipien välissä). Mitään puhumatta lähestyin reippaasti (pentua perässä vetäen) kohti pusikkoa. Pysähdyin aivan lähelle ja Tora meni itse katsomaan ja samalla Rami alkoi "piipeloimaan" (eli tervehti) Toraa ja antoi ruuan.
Kävimme kaupassa ja paluumatkalla Tora meni itse katsomaan kohtuu reippaasti pusikkoa. Kävimme sisällä ja teimme saman harjoituksen uudelleen, niin että Rami meni hieman eri kohtaan piiloon. Tällä kertaa samaan aikaan osui dobberi ja juoksija, joita Tora haukahti kaksi kertaa (innokkaasti). Lähestyimme pusikkoa ja Rami rahisteli oksia. Tora puhahteli pari kertaa, mutta lähestyminen tapahtui huomattavasti paremmin ja päästiin palkitsemaan taas oikeassa kohtaa. Tora oli niin innokas että änkesi Ramin luo puiden välistä ja meinasi jäädä siihen jumiin. Sen verran jäikin että takkikin irtosi päältä. :S Karmeeta häsläystä siis.
Seuraavaksi (jonain kauniina päivänä) teemme niin, että Rami lähtee Toran kanssa ulos ja minä tulen kyykkykävelyä tuossa talojen edessä vastaan tai makaan lumihangessa ja potkin jaloilla ilmaan. Sellasia ne muksut täällä ovat.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)