17 viikkoa ja 3 päivää, Katin huonot iltalenkit

Perjantain ja lauantain pidin "vapaata" koirista eli en tehnyt niiden kanssa kuin pakolliset lenkityskuviot, koska Elina tuli Porista kylään ja vaihdettiin muutenkin vapaalle. Tora oli ensimmäistä kertaa häkissä 22.30-04 välisen ajan, eikä sillä välin ollut sattunut vahinkoja häkkiin ja hiljaistakin oli kuulemma ollut kun naapurilta kyselin.

Nyt pitää kuitenkin palata töiden ääreen. Muuten sunnuntai onkin sujunut ihan hyvin, mutta äskeiset iltapäivälenkit olivat niin ärsyttäviä, että pakko purkautua tänne tai en pysty tekemään tänäänkään töitä. Lähdin ensin lenkille Toran kanssa, tarkoitus oli ottaa kaikenlaista treeniä tuossa lähistöllä. Heti ensimmäiseksi Tora haukahteli naapuria (iloisesti/innostuneesti). Naapureilla oli vieraita ja kun he tulivat tupakalle Tora haukahteli taas (samalla tavalla). En jaksanut kovinkaan puuttua tuohon haukkuiluun. Jatkoimme matkaa, eikä päästy edes piha-alueelta pois, kun joku kakara könysi puskissa. Tora haukahti (epävarma/pelokas). Jatkoin matkaa, mutta muksu konttasi eri puolelle puskia, jolloin Tora haukahti ja pinkaisi remmissä (onneksi oli remmissä) pois päin häntä koipien välissä. Minua alkoi ottaa pannuun tuo kuurupiilo, joten lähdin kiertämään puskan toiselle puolelle ja kutsuin pennun mukaan. No eihän se halunnut tulla joten raahasin puoliväkisin puskan toiselle puolelle, jolloin muksu kieri taas toiselle puolelle. Tätä pyörimistä kesti vähän aikaa ja savu nousi korvista, koska Tora oli ihan paskana suoraan sanottuna. Sitten huusin muksulle että voisitko tulla moikkaamaan tätä pentua (suomeksi sanottuna tule nyt v*****n sieltä pensaasta tai pää räjähtää). Muksu tuli ja oltiin siinä vähän aikaa. Tora oli vähän epävarman oloinen, mutta pahin paniikki oli ohi. Silti otti päähän kun piha-alueella haukkumista on ollut muutenkin. Sitten tuli koira vastaan, no sitäkin piti haukahtaa koska se pyrki kohti ja vähän jännitti ja toisaalta kiinnostikin, olin niin kypsä etten jaksanut sanoa mitään.

Hetken kävelytyämme ajattelin ottaa esine-etsintää läheisessä metsikössä. Laitoin Toran kiinni tolppaan. Huomasin että se nappasi maasta pienen oksan ja jäi mutustelemaan sitä. Kävin piilottamassa lelun. Takaisin tullessa Tora vingahteli ja kakisteli, joten arvasin heti mistä on kyse. Avasin suun ja osa tikusta oli ylätakahampaitten välissä poikittain. Sain tikun kyllä heti pois, mutta taas nousi vatutuskäyrä ylemmäs. Otimme yhden etsinnän ja päätin mennä kotiin. Piha-alueella siinä puskan kohdalla Tora luimisteli vähän ja muksu käveli edellä, sekin jännitti, muttei niin paljoa. Siinä sitten oli muutama ihminen tupakalla omalla ovellaan niin niitäkin piti vielä haukahtaa (iloisesti). Vein koiran sisälle.

Sitten lähdin Josen ja Hiskin kanssa pyöräilemään. Ei siinä lenkissä sen kummempia, mutta kun Hiski kiskoo silloin kun ei pitäisi (kun talutan pyörää alamäkeen) ja jää kuselle kun pitäisi kiskoa (kun mennään ylämäkeen). Liukastakin oli ja kylmä viima ja nokka vuosi koko ajan niin että Nessun voisi liimata valmiiksi nokan alle ettei tarvisi koko ajan kaivella. Näpit oli ihan jäässä ja sunnuntaikävelijöitä miljoonittain. Josekin porhalsi irti jossain kaukana enkä jaksanut huudella sille mitään. Siinä se sitten ohitteli kävelijöitä tien oikeaa laitaa n. 30m edelläni ja kävelijät välillä pelästyivät ja välillä vaan katsoivat että mitä tuo koira lenkkeilee yksinään. Minä poljin Hiskin kanssa kiroillen perässä ja pari kertaa räjähdin ääneenkin kun Hiski jäi haistelemaan niin että piti pysähtyä kun koira ei vaan pääse nartun kusiläiskästä irti mitenkään. Ja vannoin että pallit lähtee alta aikayksikön niin loppuu se haistelu ja sekoilu. Pääkin tuli kipeäksi.

Että sellasta tällä kertaa. Jos yrittäisin rauhoittua. :)
--------------------------------------------------------

Illalla tehtiin Ramin kanssa seuraavanlainen harjoitus:

Rami lähti edellä ulos ja piiloutui samaisen kiven taakse ruokapurkki kädessä. Minä lähdin Toran kanssa ulos. Tietysti meidän tuurilla samaan aikaan piha-alueelle osui se samainen kakara ja samaa perhettä olevat 2 chihua jotka aloittivat sen päiväisen metakan Toran nähtyään että oksat pois. Tora haukahti pari kertaa (epävarma/pelokas). Kakara rymisteli taas pensaaseen ja tämä koirien emäntä huusi että tule pois nyt sieltä. Ei auttanut. Tora pakitteli remmissä. Tässä vaiheessa minua alkoi naurattaa koko touhu kun tiesin Ramin olevan siellä pensaissa myös. Jälkeen päin nauroin että olisit nyt edes pelottanut sen muksun kun siellä olit. No, tilanne rauhoittui ja päästiin eteenpäin sen verran, että Tora kuuli kun Rami rahisteli pensaissa. Tora haukahteli (epävarmana, häntä koipien välissä). Mitään puhumatta lähestyin reippaasti (pentua perässä vetäen) kohti pusikkoa. Pysähdyin aivan lähelle ja Tora meni itse katsomaan ja samalla Rami alkoi "piipeloimaan" (eli tervehti) Toraa ja antoi ruuan.

Kävimme kaupassa ja paluumatkalla Tora meni itse katsomaan kohtuu reippaasti pusikkoa. Kävimme sisällä ja teimme saman harjoituksen uudelleen, niin että Rami meni hieman eri kohtaan piiloon. Tällä kertaa samaan aikaan osui dobberi ja juoksija, joita Tora haukahti kaksi kertaa (innokkaasti). Lähestyimme pusikkoa ja Rami rahisteli oksia. Tora puhahteli pari kertaa, mutta lähestyminen tapahtui huomattavasti paremmin ja päästiin palkitsemaan taas oikeassa kohtaa. Tora oli niin innokas että änkesi Ramin luo puiden välistä ja meinasi jäädä siihen jumiin. Sen verran jäikin että takkikin irtosi päältä. :S Karmeeta häsläystä siis.

Seuraavaksi (jonain kauniina päivänä) teemme niin, että Rami lähtee Toran kanssa ulos ja minä tulen kyykkykävelyä tuossa talojen edessä vastaan tai makaan lumihangessa ja potkin jaloilla ilmaan. Sellasia ne muksut täällä ovat.