18 viikkoa ja 4 päivää, lisää omituisia ihmisiä

Porissa ollaan. Tultiin tänne jo lauantaina. Tänään jätin kaikki koirat keskenään kotiin kun menin töihin ja kämppä oli ehjänä kotiin tullessa, ihme.

Tora on mielestäni haukkunut vähemmän, haukkuu kyllä edelleen, muttei ehkä niin paljoa. Huomasin tämän jo Tampereella, Tora ei haukkunut takapihalla kertaakaan. Äsken kävimme ulkona, pimeässä, kaksi ihmistä käveli tiellä eikä Tora haukkunut! Oho.

Iltalenkillä koirat juoksentelivat kaikki vapaina pitkin "pururataa" ja yhtäkkiä ne pinkaisivat erääseen pensaaseen tai oikeastaan puun taakse rämeikköön hännät heiluen. Huusin ääneen että no mikä helvetti siellä nyt on ja ajattelin ensin että orava, mutta ei nuo häntää heiluta oravalle. Lähemmäs päästyäni totesin, että puun juurella seisoo nainen. Siinä sitten esitin anteeksipyynnön, koska en todellakaan olettanut että siellä rämeikössä seisoo joku ihminen paikoillaan puolipimeässä keskellä peltoa. Selvisi, että nainen oli salaa tupakalla... oukei.. kyseessä ei siis ollut teini.

Kävimme hallilla tänään treenaamassa ja päivällä jätin Toran tunniksi äidilleni hoitoon. Isä oli hakenut kaikki koirat ulos töissä ollessani. Ohjelmaa on siis riittänyt, vaikka minusta tuntuu etten ole ehtinyt mitään niin ainakin koirilla on ollut kivaa.

Sisäsiisteydestä vielä pari sanaa. Asioimisväli on taas kasvanut. Viime yönä menin nukkumaan niin, että viimeinen ulkonakäynti oli kymmeneltä. Tora herätti minut kolmelta ja automaattisesti menin ulos sen kanssa. Teki molemmat asiat. Tämän jälkeen Tora herätti minut puoli kahdeksalta, mutta nakkasin pennun sängystä alas ja se meni takaisin nukkumaan. Nousin yhdeksältä ja menimme ulos. Eli 5-6h menee ihan hyvin ja varmaan menisi se seitsemänkin jo. Ehkä nousen turhan helposti viemään ulos. Ainahan tuo asiansa on tehnyt, mutta jos se pystyy kerran jo pidättämäänkin, niin pitäisi kai jättää jotkut ulospyynnit huomioimatta. Ajathan Tora on oppinut liiankin hyvin. Joka aamu alkaa viserrys puoli yhdeksältä kun pyydetään ulos ja ruokaa ja varsinkin siis ruokaa. En ole noussut sängystä ennen kuin piipittäminen loppuu.

Toinenkin korva lurpahti, toinen on jotenkin pystyssä. Kulmurit ovat edelleen kiinni.

Aloitin tänään paikallaistumisharjoitukset Toran kanssa. Lisään videoita kun pääsen Tampereelle.