Ramin tyttö Oona tuli eilen viikonlopuksi luoksemme, joten kirjoittelu jäi vähän vähemmälle. Yön nukuin pennun kanssa alakerrassa, jottei tyttö herää kun pentu herää ja päin vastoin. Unet jäi silti vähälle, koska Oona heräsi tosi aikaisin ja me menimme nukkumaan todella myöhään. Luulin että Tora ravistelee minua aamulla, kun Rami tuli sanomaan, että mene jatkamaan uniasi yläkertaan puoli kahdeksan maissa.
Menin yläkertaan ilman koiria ja torkuin pari tuntia. Pentu kohelsi, Hiski kohelsi, Oona kohelsi, kaikki kolme erikseen ja yhdessä. Puoli kymmeneltä totesin taas, että 3v lapsi ja pentu samassa huoneessa on hirveä yhdistelmä pennun henkistä kasvua ajatellen. Pennun stressijärjestelmä ei saisi aktivoitua liian montaa kertaa päivässä vääristä asioista ensimmäisten 4kk aikana. Tora on muutenkin herkkähaukkuinen (ainakin vielä ollut) ja piippaileekin silloin tällöin.
Otin Toran ja Hiskin makuuhuoneeseen ja jätin sinne rauhoittumaan siksi aikaa kun join rauhassa aamukahvit. Tämä järjestely toimi hyvin ja aion sitä käyttää viikonlopun aikana varmasti enemmänkin.
En käsitä miten lapsi saadaan ymmärtämään että juokseminen ei kannata tai pentu on persauksissa kiinni. Varsinkin jos kyseessä ei ole oma lapsi. Onhan ne terävät nuo pennun hampaat, mutta kun kumpikaan ei usko ja lapsi vielä vähemmän. Sitä kun ei voi laittaa remmistä patteriin kiinni rauhottumaan ja pennun rauhoittumaan laitto samassa huoneessa on täysin turhaa koska lapsi menee varmasti ärsyttämään pentua jos siitä nimenomaan kielletään. Uhmaikä? Olen yrittänyt selittää, että jos juoksee, pentu alkaa näykkiä ja jos et juokse saat vanukasta jne. Heh, lahjonta on ehkä pätevintä tässä kohtaa.
Lasten koulutuksesta tai käyttäytymisestä vielä, että lapsilla ei tunnu oikein pätevän tämä syy -> seuraus toiminta. Jos lapsi juoksee ja koira nappaa persuksille, sitä juostaan hetken päästä taas. Jos koira juoksee laiturille ja tippuu veteen, se tuskin juoksee sinne toista kertaa jos ei pidä uimisesta. Selittäkää nyt viisammat ihmispsykologiaan ja käyttäytymistieteisiin perehtyneet mikä ihmislapsesta tekee niin hölmön? Itsekin laiturilta nimittäin tippuneena... pentuna kiellettiin pyörimästä pitkin laituria niin pakkohan sitä oli siinä pyöriä kunnes tipuin. No, itse muistaakseni en sen jälkeen pyörinyt enää laiturilla.
Mietin joku ilta nimittäin tuota, miksi ihmislapsi on tuollainen. Johtuuko se siitä, että ihmistä ei uhkaa mikään muu laji, joten voimme olla syntymästä asti monta vuotta hölmöjä ja käyttäytyä miten sattuu? Eläimethän, mitä pienempiä ja uhatumpia ne ovat, syntyvät miltei valmiina pakenemaan. Esim. marsut syntyvät silmät auki ja turkki päällä ja syövät heinää jo pari tuntia syntymän jälkeen.
Kuitenkin ihmisiin pätee monet samat käyttäytymistä ohjaajavat asiat kuin eläimiinkin. Me emme vain ole ihan niin yksioikoisia kuin eläimet. Joskus sitä toivoisi että voisi olla niin yksinkertainen aivoiltaan. Miten helppoa elämä sitten olisikaan, vai olisiko. Kai sitä voisi kokeilla saisiko itsensä vieroitettua esim. suklaasta sillä että ottaisi viisi palaa päivässä ja jokaisen palan kohdalla heittäisi itseään heittoketjulla päähän. En tiedä kauanko sitä pitäisi jatkaa että suklaan syönti loppuisi. Rangaistushan ei poista halua tehdä kiellettyä asiaa eläimiltäkään.
No menipä tämä nyt pohdinnaksi näin lauantai aamuna. Tekisi niin mieli opiskelemaan tuota ihmispuolen käyttäytymistäkin vielä. Jospa sitä joskus vielä pääsisi koulun penkille. Tai ehtisi.
Saapi taas kommentoida jos haluatte. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ollut ärsyttää "lapsellisia", vaan olipa pakko purkautua johonkin. Julkisesti. :D Hienoa tässä on se, että Tora ei pelkää tippaakaan Oonaa, vaikka Oona kiljuu välillä ja käyttäytyy niin kuin lapset nyt käyttäytyvät.
Vieläkö joku ihmettelee miksei minulla ole lapsia? *nauraa*
Kyllähän lapsiperheisiin paljon koiria otetaan, eikä kaikista koirista tule ylihysteerisiä stressierkkejä lasten vuoksi. Se on niin lapsista kiinni, rodusta, kasvatuksesta, niin lapsien kuin koirienkin. Paljon näitä ylistressaantuneita lapsiperheiden koiria silti töissäkin näkee. Eikä tilanteen muuttaminen ole helppoa jos perheessä on muutama lapsi ja sama meno on jatkunut jo pidempään. Itse olen niin tarkka ja tietysti olen, kun kyseessä on kuitenkin kisakoira, eikä pelkkä kotikoira. Joskaan en kotikoirankaan kanssa lähtisi yliaktivoinnin puolelle. Riittää tuo yksi syntymä adhd Hiski. :D
Lähdin lenkille kaikkien koirieni kanssa, Rami lähti ulkoiluttamaan Oonaa ja samalla reissulla vielä menossa äitinsä luokse, joten nyt meidän lauma lepää. Lenkillä vastaan tuli joku nainen terrierinsä kanssa ja vaati että laitan koirani kiinni etten päästä niitä hänen koiransa luokse koska hänen pikku puudelinsa on niin aggressiivinen. Tokaisin vaan että loppu kuule remmit kesken nyt ja luuletko että päästäisin näitä sinne vaikka se olisi kiltti. Toisaalta, tuo taisi olla 1. koiranulkoiluttaja joka EI ollut päästämässä koiraansa laumani luokse. Tora ohitteli hienosti parit sauvakävelijät ja koirat myös. Se jopa tuli luokseni kun näki kauempana koiran, eikä sen vuoksi että olisi jotenkin jännittänyt vaan täysillä juoksi ja ihan vaan nakki mielessä. :)
Koiran stressistä:
Koiran korkea stressitaso ilmenee vinkumisena, levottomuutena tai kaikkeen mahdolliseen reagoimisena.Koira stressaantuu pysyvästi, mikäli sen stressijärjestelmä käynnistyy liian usein. Jos lisämunuaiset joutuvat liian usein lähettämään stressihormoneja, ne menettävät säätelykykynsä ja suurentuvat selviytyäkseen kovasta paineesta. Voimaa tarvittaessa ylisuuret lisämunuaiset lähettävät kehoon liian paljon stressihormoneja. Lihakset saavat ravinteita niin suuria määriä, että ne tulevat paljon vahvemmiksi kuin normaalisti. Silloin koira reagoi liioitellusti. Se raivoaa vihasta sen sijaan, että tyytyisi irvistelemään ja murisemaan. Se ryömii pelosta sen sijaan, että väistyisi peloissaan. Se on hysteerinen onnesta sen sijaan, että kertoisi tyynesti olevansa iloinen. Tätä kutsutaan jatkuvaksi stressiksi.
Eri koirien stressijärjestelmä sietää erilaisia ärsykemääriä, ennen kuin koira stressaantuu pysyvästi. Yleisesti voidaan sanoa, että paimenkoirat ja jotkut lintukoirat ovat alttiimpia stressille.
MIKÄ AIHEUTTAA STRESSIÄ
Saalistus
- riippuu paljon rodusta, sukupuolesta, iästä, kokemuksista /yksilöstä
- riski, jos saalistusleikkejä yli 3 x vkossa
- jänis pallo, hölkkääjät, autot, noutokapula, toinen koira…
Pakeneminen
- leikki toisten koirien/ihmisten kanssa
- jatkuvaa tai useasti toistuvaa pelkoa
Taistelu
- Toiset koirat
- Repimisleikit
- painileikit
Leikki
- Menee yli > rauhoittuminen vaikeaa riehumisen jälkeen
- ei pura, vaan ”lataa” akkuja >kunto kasvaa >enemmän energiaa
Hormonitoiminta
- juoksut naapuruston nartuilla
Vähävirikkeisyys / yliaktivointi
- elämä passiivista ja tylsä, lenkit tylsiä
- ainoa ”fyysinen ja psyykkinen työ” on stressihormoneja vapauttavaa
Koira tuntee itsensä uhatuksi (ihmisten/perheen toisen koiran eleet/käyttäytyminen)
Kipu (lyöminen, toisten koirien puremat, selkä-, lonkka- kyynerpää tai poviongelmat)
Ristiriitaiset tunteet (johtajuusongelmat laumassa)
Omistajien vihaisuus (lapsi, uusi pentu, avio, tai muuta henkiset ongelmat)
Rankaisut ( tulevat varoittamatta, koiran kannalta epäloogisesti ja arvaamatta)
Jännitys (tietty paikka/tilanne/muuttuneet olosuhteet/useampi omistaja/synnytys)
Levoton ympäristö/kiihtymys (liian harvoin mahdollisuus olla rauhassa)
Liian paljon täydellä nopeudella ja teholla toimiminen/liian vähän vapautta
Omistajan liian suuret vaatimukset harjoituksissa tai päivittäisessä elämässäOnnettomuudet, nälkä, jano, paleleminen, sairaudet, liiallinen meteli, pelottavat tilanteet (joista koira ei tunne selviävänsä), yksin oleminen (liiallinen tai eroahdistus)
------------------------------------------------------------
Kuudelta illalla lähdimme katsomaan ilotulitusta Tampereen keskustaan pennun ruoka ja nakkia mukana. Vähän niin kuin aikoinaan Maxin vein tutustumaan ilotulitukseen, mutta silloin ei kyllä ollut edes nakkeja mukana ja pentu sai hepulit. Mutta ei silti aikuisena välittänyt paukuista yhtään.
Meteli oli aikamoinen ja porukkaa paikalla varmaan puolen Tamperetta. Joku koira tietysti vielä sai slaagin siinä aika lähellä, huusi suoraa huutoa. Onneksi edessämme oli bokseri joka otti asian ihan rauhallisesti. Olin kyykyssä pentu vieressäni ja avasin ruoka-astian samalla hetkellä kun pauke alkoi. Tora alkoi syömään, mutta sitten tuli muutama kovempi räjähdys. Pentu pakitti hieman, mutta jatkoi syömistä korvat luimussa ja katseli välillä taivaalle, mutta vain hetken kun nälkä oli kova. Kun ruoka oli loppu syöttelin nakkia vielä antaen aina palan kerrallaan kuppiin. Innostin Toraa vielä hieman sanomalla sille : Mitäs pikku piipeli (tää on sellanen kohellusjuttu) ja pentu alkoi heiluttaa häntää ja kiipeili syliini. Loput ilotulituksesta menikin ihan hyvin. Heti kun ilotulitus loppui otettiin parit sivulletulot ja leikittiin lelulla. Jäimme puistoon hetkeksi katsomaan kun ihmiset lipuivat ohitsemme.
Menin yläkertaan ilman koiria ja torkuin pari tuntia. Pentu kohelsi, Hiski kohelsi, Oona kohelsi, kaikki kolme erikseen ja yhdessä. Puoli kymmeneltä totesin taas, että 3v lapsi ja pentu samassa huoneessa on hirveä yhdistelmä pennun henkistä kasvua ajatellen. Pennun stressijärjestelmä ei saisi aktivoitua liian montaa kertaa päivässä vääristä asioista ensimmäisten 4kk aikana. Tora on muutenkin herkkähaukkuinen (ainakin vielä ollut) ja piippaileekin silloin tällöin.
Otin Toran ja Hiskin makuuhuoneeseen ja jätin sinne rauhoittumaan siksi aikaa kun join rauhassa aamukahvit. Tämä järjestely toimi hyvin ja aion sitä käyttää viikonlopun aikana varmasti enemmänkin.
En käsitä miten lapsi saadaan ymmärtämään että juokseminen ei kannata tai pentu on persauksissa kiinni. Varsinkin jos kyseessä ei ole oma lapsi. Onhan ne terävät nuo pennun hampaat, mutta kun kumpikaan ei usko ja lapsi vielä vähemmän. Sitä kun ei voi laittaa remmistä patteriin kiinni rauhottumaan ja pennun rauhoittumaan laitto samassa huoneessa on täysin turhaa koska lapsi menee varmasti ärsyttämään pentua jos siitä nimenomaan kielletään. Uhmaikä? Olen yrittänyt selittää, että jos juoksee, pentu alkaa näykkiä ja jos et juokse saat vanukasta jne. Heh, lahjonta on ehkä pätevintä tässä kohtaa.
Lasten koulutuksesta tai käyttäytymisestä vielä, että lapsilla ei tunnu oikein pätevän tämä syy -> seuraus toiminta. Jos lapsi juoksee ja koira nappaa persuksille, sitä juostaan hetken päästä taas. Jos koira juoksee laiturille ja tippuu veteen, se tuskin juoksee sinne toista kertaa jos ei pidä uimisesta. Selittäkää nyt viisammat ihmispsykologiaan ja käyttäytymistieteisiin perehtyneet mikä ihmislapsesta tekee niin hölmön? Itsekin laiturilta nimittäin tippuneena... pentuna kiellettiin pyörimästä pitkin laituria niin pakkohan sitä oli siinä pyöriä kunnes tipuin. No, itse muistaakseni en sen jälkeen pyörinyt enää laiturilla.
Mietin joku ilta nimittäin tuota, miksi ihmislapsi on tuollainen. Johtuuko se siitä, että ihmistä ei uhkaa mikään muu laji, joten voimme olla syntymästä asti monta vuotta hölmöjä ja käyttäytyä miten sattuu? Eläimethän, mitä pienempiä ja uhatumpia ne ovat, syntyvät miltei valmiina pakenemaan. Esim. marsut syntyvät silmät auki ja turkki päällä ja syövät heinää jo pari tuntia syntymän jälkeen.
Kuitenkin ihmisiin pätee monet samat käyttäytymistä ohjaajavat asiat kuin eläimiinkin. Me emme vain ole ihan niin yksioikoisia kuin eläimet. Joskus sitä toivoisi että voisi olla niin yksinkertainen aivoiltaan. Miten helppoa elämä sitten olisikaan, vai olisiko. Kai sitä voisi kokeilla saisiko itsensä vieroitettua esim. suklaasta sillä että ottaisi viisi palaa päivässä ja jokaisen palan kohdalla heittäisi itseään heittoketjulla päähän. En tiedä kauanko sitä pitäisi jatkaa että suklaan syönti loppuisi. Rangaistushan ei poista halua tehdä kiellettyä asiaa eläimiltäkään.
No menipä tämä nyt pohdinnaksi näin lauantai aamuna. Tekisi niin mieli opiskelemaan tuota ihmispuolen käyttäytymistäkin vielä. Jospa sitä joskus vielä pääsisi koulun penkille. Tai ehtisi.
Saapi taas kommentoida jos haluatte. Tämän kirjoituksen tarkoitus ei ollut ärsyttää "lapsellisia", vaan olipa pakko purkautua johonkin. Julkisesti. :D Hienoa tässä on se, että Tora ei pelkää tippaakaan Oonaa, vaikka Oona kiljuu välillä ja käyttäytyy niin kuin lapset nyt käyttäytyvät.
Vieläkö joku ihmettelee miksei minulla ole lapsia? *nauraa*
Kyllähän lapsiperheisiin paljon koiria otetaan, eikä kaikista koirista tule ylihysteerisiä stressierkkejä lasten vuoksi. Se on niin lapsista kiinni, rodusta, kasvatuksesta, niin lapsien kuin koirienkin. Paljon näitä ylistressaantuneita lapsiperheiden koiria silti töissäkin näkee. Eikä tilanteen muuttaminen ole helppoa jos perheessä on muutama lapsi ja sama meno on jatkunut jo pidempään. Itse olen niin tarkka ja tietysti olen, kun kyseessä on kuitenkin kisakoira, eikä pelkkä kotikoira. Joskaan en kotikoirankaan kanssa lähtisi yliaktivoinnin puolelle. Riittää tuo yksi syntymä adhd Hiski. :D
Lähdin lenkille kaikkien koirieni kanssa, Rami lähti ulkoiluttamaan Oonaa ja samalla reissulla vielä menossa äitinsä luokse, joten nyt meidän lauma lepää. Lenkillä vastaan tuli joku nainen terrierinsä kanssa ja vaati että laitan koirani kiinni etten päästä niitä hänen koiransa luokse koska hänen pikku puudelinsa on niin aggressiivinen. Tokaisin vaan että loppu kuule remmit kesken nyt ja luuletko että päästäisin näitä sinne vaikka se olisi kiltti. Toisaalta, tuo taisi olla 1. koiranulkoiluttaja joka EI ollut päästämässä koiraansa laumani luokse. Tora ohitteli hienosti parit sauvakävelijät ja koirat myös. Se jopa tuli luokseni kun näki kauempana koiran, eikä sen vuoksi että olisi jotenkin jännittänyt vaan täysillä juoksi ja ihan vaan nakki mielessä. :)
Koiran stressistä:
Koiran korkea stressitaso ilmenee vinkumisena, levottomuutena tai kaikkeen mahdolliseen reagoimisena.Koira stressaantuu pysyvästi, mikäli sen stressijärjestelmä käynnistyy liian usein. Jos lisämunuaiset joutuvat liian usein lähettämään stressihormoneja, ne menettävät säätelykykynsä ja suurentuvat selviytyäkseen kovasta paineesta. Voimaa tarvittaessa ylisuuret lisämunuaiset lähettävät kehoon liian paljon stressihormoneja. Lihakset saavat ravinteita niin suuria määriä, että ne tulevat paljon vahvemmiksi kuin normaalisti. Silloin koira reagoi liioitellusti. Se raivoaa vihasta sen sijaan, että tyytyisi irvistelemään ja murisemaan. Se ryömii pelosta sen sijaan, että väistyisi peloissaan. Se on hysteerinen onnesta sen sijaan, että kertoisi tyynesti olevansa iloinen. Tätä kutsutaan jatkuvaksi stressiksi.
Eri koirien stressijärjestelmä sietää erilaisia ärsykemääriä, ennen kuin koira stressaantuu pysyvästi. Yleisesti voidaan sanoa, että paimenkoirat ja jotkut lintukoirat ovat alttiimpia stressille.
MIKÄ AIHEUTTAA STRESSIÄ
Saalistus
- riippuu paljon rodusta, sukupuolesta, iästä, kokemuksista /yksilöstä
- riski, jos saalistusleikkejä yli 3 x vkossa
- jänis pallo, hölkkääjät, autot, noutokapula, toinen koira…
Pakeneminen
- leikki toisten koirien/ihmisten kanssa
- jatkuvaa tai useasti toistuvaa pelkoa
Taistelu
- Toiset koirat
- Repimisleikit
- painileikit
Leikki
- Menee yli > rauhoittuminen vaikeaa riehumisen jälkeen
- ei pura, vaan ”lataa” akkuja >kunto kasvaa >enemmän energiaa
Hormonitoiminta
- juoksut naapuruston nartuilla
Vähävirikkeisyys / yliaktivointi
- elämä passiivista ja tylsä, lenkit tylsiä
- ainoa ”fyysinen ja psyykkinen työ” on stressihormoneja vapauttavaa
Koira tuntee itsensä uhatuksi (ihmisten/perheen toisen koiran eleet/käyttäytyminen)
Kipu (lyöminen, toisten koirien puremat, selkä-, lonkka- kyynerpää tai poviongelmat)
Ristiriitaiset tunteet (johtajuusongelmat laumassa)
Omistajien vihaisuus (lapsi, uusi pentu, avio, tai muuta henkiset ongelmat)
Rankaisut ( tulevat varoittamatta, koiran kannalta epäloogisesti ja arvaamatta)
Jännitys (tietty paikka/tilanne/muuttuneet olosuhteet/useampi omistaja/synnytys)
Levoton ympäristö/kiihtymys (liian harvoin mahdollisuus olla rauhassa)
Liian paljon täydellä nopeudella ja teholla toimiminen/liian vähän vapautta
Omistajan liian suuret vaatimukset harjoituksissa tai päivittäisessä elämässäOnnettomuudet, nälkä, jano, paleleminen, sairaudet, liiallinen meteli, pelottavat tilanteet (joista koira ei tunne selviävänsä), yksin oleminen (liiallinen tai eroahdistus)
------------------------------------------------------------
Kuudelta illalla lähdimme katsomaan ilotulitusta Tampereen keskustaan pennun ruoka ja nakkia mukana. Vähän niin kuin aikoinaan Maxin vein tutustumaan ilotulitukseen, mutta silloin ei kyllä ollut edes nakkeja mukana ja pentu sai hepulit. Mutta ei silti aikuisena välittänyt paukuista yhtään.
Meteli oli aikamoinen ja porukkaa paikalla varmaan puolen Tamperetta. Joku koira tietysti vielä sai slaagin siinä aika lähellä, huusi suoraa huutoa. Onneksi edessämme oli bokseri joka otti asian ihan rauhallisesti. Olin kyykyssä pentu vieressäni ja avasin ruoka-astian samalla hetkellä kun pauke alkoi. Tora alkoi syömään, mutta sitten tuli muutama kovempi räjähdys. Pentu pakitti hieman, mutta jatkoi syömistä korvat luimussa ja katseli välillä taivaalle, mutta vain hetken kun nälkä oli kova. Kun ruoka oli loppu syöttelin nakkia vielä antaen aina palan kerrallaan kuppiin. Innostin Toraa vielä hieman sanomalla sille : Mitäs pikku piipeli (tää on sellanen kohellusjuttu) ja pentu alkoi heiluttaa häntää ja kiipeili syliini. Loput ilotulituksesta menikin ihan hyvin. Heti kun ilotulitus loppui otettiin parit sivulletulot ja leikittiin lelulla. Jäimme puistoon hetkeksi katsomaan kun ihmiset lipuivat ohitsemme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti