Tuholaistorakka ja kova kiipeilemään. Eilen illalla pentu pyrki sohvalta lipaston päälle ja tipahti alas. Keittiön pöydälle kiipeily on mukavaa ja varsinkin jos sieltä saa nenäliinapaketin mukaan niin mikäs sen hienompaa. Olohuoneen televisiopöydän päältä voi nakerella kukkia ja multaa ja sinne tasojen väliin on hauska mennä ryömimään koska sitä kautta pääsee johtojen luo. Läppärin johto on kiva ja pleikkarin ohjain ylimaukas. Matot ovat aina väärässä paikassa ja niitä pitää siirrellä alituiseen hampailla ja samalla kulmia riistäen. Jos vessan ovi on joskus raollaan voi seinästä repäistä paperia ja juosta se suussa karkuun. Parhaina päivinä paperi lähtee pyörimään ja sitä tulee mukaan metreittäin. Häkin päälle voi kiivetä ja sitä kautta ylettyy jopa stereoiden päälle, jos sinne on yritetty jotain piilottaa.
Ruokailun jälkeen energiatasot nousevat siihen mittaan, ettei pentua voi jättää hetkeksikään valvomatta, ellei Hiski leiki sen kanssa. Muuten se yrittää heti kiivetä johonkin tai alkaa pureskella jotain kiellettyä, ellei muuta keksi niin seinänkulmia. Edes vessassa ei ehdi käymään niin etteikö sillä välillä kuuluisi jo meteliä kun tavarat lentelee alas pöydiltä ja hyllyiltä tai nakerruksen ääni alkaa kuulua. Pentu alkaa ylettymään jo pöytien kulmille. Tuntuu että kieltää saa jatkuvasti jostakin. Puutun pöytiin seuraavana: keittiö, olkkarin lipasto ja ikkunalauta koska ne ovat samalla tasolla ja ehkä siten selkeyttävät asiaa. Hellaa päin pentu ei ole enää hyppinyt.
Meillä on sellainen matala pöytä olohuoneessa, Tora juoksee sen yli ja siitä sohvalle. En ole ehtinyt edes kieltämään pöydällä olemisesta koska vauhti on niin luja. Hypyn ajoitus menee usein pipariksi ja pennulta osuu vain etutassut ja pää sohvalle. :S
Äskenkin päätin laittaa pennun häkkiin, että voin juoda aamukahvin edes rauhassa. Tai oikeastaan se halusi sinne itse, koska annoin ajankuluksi vessapaperirullan ja sen sisällä pieni purutikun pala. Tora juoksenteli rulla suussa ympäri asuntoa. Menin avaamaan häkin oven, niin sinnehän se halusi. Hyvä. :)
Eilen illalla Tora oli häkissä reilu tunnin. Häkissä oleminen alkaa siis sujua ja pentu menee sinne mielellään. Eilisen tunnin jälkeenkin jouduin oikein houkuttelemaan pentua ulos häkistä. :O
Innolla odotan joulukuusta...
-----------------------------------------------------------------------------------------
Päivä on mennyt aika penkin alle, on niin tukkoinen ja kipeä olo. :( Otettiin tuossa muutama kaukokäsky keittiössä ja käytiin sateessa lenkillä. Kura-Tora tietysti hyppäsi sohvalle heti lenkin jälkeen.
Kaukot sujuivat paremmin kuin eilen, mutta kauhea tohina on pennulla päällä. Sivulletulo ja askel eteen sujuu ilman namiapua suussa. Askel taakse vaatii namiavustuksen, mutta hyvin peruuttaa.
Ramin tyttö Oona tuli viikonlopuksi ja Tora hyppii tietysti päin muksua. Puutun asiaan kun jaksan. Siihen asti, onneksi on kaksi kerrosta talossa.
Puutu näihin:
- keittiön pöytä
- päin hyppiminen
*nauraa*
"Pennun elämä ei saa olla jatkuvaa kieltämistä" taitaa mulla lukea jossain päin blogia. Siksi en välittäisi puuttua ihan pikku juttuihin. Itselleni tärkeintä on se että pentu:
- tulee kutsusta luokse, vaikka löytäisi maasta ruokaa
- pysähtyy käskystä jos on lähdössä jonkun perään
- ei pure eikä venkoile silloin kun käsketään olla nätisti (hallinta hoitotoimenpiteissä)
- pitää minua mukavana leikkikaverina ja ruuan antajana, hakee turvaa minusta jos on hätä
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti