17 viikkoa

Eilistä päivää

Ensin linja-autolla kaupunkiin. Kaikki ihmiset kiinnostivat, mutta Tora pysyi kohtuu hyvin paikoillaan. Tässä otos alkumatkasta:



Sitten pikku treenit juna-asemalla. Rullalaukut pelottivat edelleen.


Tänään jätin Toran kevythäkkiin kahdeksi tunniksi, kun lähdin käymään asioilla. Luultavasti aika on kulunut hyvin, koska pyysin naapuria soittamaan jos alkaa seinät kaatumaan. Tora näytti heräävän juuri kun avasin oven, joten ainakin se on nukkunut hetken aikaa. Laitoin häkin Hiskin häkin viereen, niin että Tora näkee Hiskin. Ihanaa, kun ei tarvinnut pelätä mitä pentu hajoittaa pois ollessani tai loukkaa itsensä johonkin. Toivottavasti tuo häkissä olo alkaa sujua niin hyvin että voisin jättää pidemmäksikin aikaa. Kyselen naapurilta vielä kuulumisia, kun häntä näen.

Kävimme yhteislenkillä illalla, minä ja kolme koiraani. Hiski on taas vaihteeksi ollut ylivireässä "miestilassa", yrittää astua Joséa, mutta ei uskalla ja jatkuvasti lipomassa muiden koirieni vehkeitä. Myös lenkkitilanteissa Hiski on alkanut pari päivän sisällä mouruamaan toisia koiria ohittaessa ja muutenkin jos emme liiku koko ajan eteenpäin, joten iltalenkki oli ohitustilanteissa yhtä juhlaa. Olen kallistumassa pallit pois linjalle. No, joka tapauksessa ohituksissa en jaksanut paneutua Hiskin mouruiluun vaan keskityin Toraan. Otin Toralle mukaan ruokaa lenkille ja palkkasin sitä välillä myös leikillä (oksan pätkällä, tiedän, ei hyvä noutoa ja jäljestystä ajatellen, mutta erittäin toimivaa). Ohitukset sujuivat hienosti ja Tora hakeutui myös itse seuraamaan sivulleni.

Tänään rankaisin takapihalla pissakeikalla haukkumisesta kalauttamalla räminätölkin oven pieleen täysillä. Toran ihmisten haukkuminen takapihalla on eilen ja tänään lisääntynyt niin että enää ei riitä yksi epävarma haukku vaan haukku on enemmänkin muuten vaan haukahtelua ja niitä on 2-5. Joten pamautin tölkillä juuri kun pentu oli pissalla ja haukkui... uups. Tora juoksi ovelle, käskin sen takaisin pissalla ja se meni (onneksi), pääsin palkitsemaan hyvästä käytöksestä. Pitäisi laittaa pentu ulos aina kun siinä kävelee ihmisiä ja mennä itse myös jotta ehtii rankaista kunnolla kerran. Ettei vielä totu tuohon tölkkiin jos sitä ravistelen ovensuussa. Muutenkin kun on tuollainen jääräpää tietyissä asioissa.

Tuosta häiriökäytöksestä tuli vielä mieleen remmissä Josen ja Hiskin päälle tempoilu. Joka pentu on kyllä harrastanut tätä. Eli loppulenkistä kun alkaa kyllästyttää ja kytken remmiin niin yritetään purra toisia koiria ja riekutaan joka suuntaan niin että kävely on yhtä kompastelua koiralaumaan. Olen kieltänyt remmistä nyppäisyllä ja kieltosanalla, mutta kovin on lyhyt muisti tässäkin asiassa. Ei siis minkäänlaista samaa herkkyyttä kuin mitä Josessa on pentuna ollut, mikä on toisaalta hyvä jos tuosta haluaisin kaverin suojelukentille.

Joku saattaa ihmetellä miksi minua kiinnostaa suojelu. Normaali koiraharrastajan mielikuvahan suojelusta on usein se, että laji ei ole kovin koiraystävällinen ja että siellä tehdään koirista hulluja. Olen itsekin aikoinani ajatellut samoin ja kyllähän siellä käytetään myös kovempia otteita (joissain kentillä, ei kaikissa!).

Olen jo vuosia sitten kiinnostunut kuitenkin myös tästä lajista, aivan kuin muistakin koiraurheilulajeista ja todennut, että oikein tehtynä laji ei ole millään tavalla vahingollista koiran käytökselle. Silti painotan lujasti sitä, että mielestäni laji ei sovi alkuunkaan vasta-alkajalle ja on hyvin tärkeää tietää oman koiransa luonne ja osata erottaa kaksi eri tapaa opettaa suojelua ja valita niistä koiran luonteelle sopiva tapa. Myös laumanjohtajuusasiat olisi hyvä osata etu- ja takaperin ja ymmärtää miksi suojelukoiran käytöstä muokataan mihinkin suuntaan.

Koska suojelussa maalimies tekee oikeastaan melkein kaiken, on tärkeää, että maalimies tietää myös millä tapaa koiraa lähdetään kouluttamaan. Jokaisesta koirasta saa kyllä aggressiivisen, sen eteen ei tarvitse osata mitään, mutta itse suosin saalisviettiin pohjautuvaa (sopii tällaisille herkille bortsuille) suojelukoulutusta. Saalisvietillä käyvä koira haluaa siis vain leikkiä hihan kanssa, kyseessä ei ole minkäänlainen aggressio, vaikka koira purisi kuinka lujaa hihaan ja roikkuisi siinä kiinni. On olemassa myös puolustukseen perustuva koulutus, mutta siinä on koiran pääkopan oltava kunnossa eli koiran on kestettävä kuormitusta hajoamatta siihen. Kaikki tuo on todella kiinnostavaa ainakin teoriassa, vaikkei omista koiristani kisaamaan asti koskaan olisikaan. Onhan mielessä käynyt jo Maxin poismenon jälkeen malikan tai sakemannin hankinta, mutta aina se on vain jäänyt. Olisihan se hieno päästä treenaamaan lajia kunnolla. Bortsun kanssa kun menee kentälle, se on lähinnä treeniporukan naurattamista. Ei siinä mitään, mukavaa kun ei tarvitse totisena aina vain tokoilla. :) Parhaimmillaan suojelutreeneissä käynti nostattaa koiran motivaatiota leikkimiseen todella hienosti. Maalimiesten taito leikkiä koirien kanssa on myös minusta hienoa katseltavaa. Ja se miten he lukevat koiria. Taitaa olla ainoa laji, jossa näkee kouluttajien kouluttavan treeneissä kävijöiden koiria?

Siinä pikku selostus suojelusta omin silmin nähtynä ja koettuna. Me jatkamme nyt illan viettoa, täällä levätään, ihanan rauhallista!
--------------------------------------

Illalla käväistiin kaupassa, joten Tora pääsi tietenkin mukaan. Ajaessamme parkkihalliin Tora alkoi heti pälyilemään ulos innoissaan, joten selvästi se tietää jo mitä halliin mennään tekemään. Kävimme ensin kaupassa ja sen jälkeen pidin n. 5 min treenit. Vähän kontaktikävelyä, pari maahanmenoa, esine-etsintää ja tunnarikapulan etsintää + luoksetulo lopuksi.



Vein tunnarin "piiloon" niin, että Tora ei nähnyt mitä tein. Tunnari on seinän vierustalla. Palkkaan namilla tunnarin viereen, pentu menee maahan, mutten välitä siitä tässä vaiheessa. Odotan että ensimmäisen palkan jälkeen Tora katsoo minua silmiin ja sen jälkeen haistaa vielä tunnaria, jolloin annan toisen kerran palkkaa.