8 viikkoa ja 1 päivä

Yöllä oli tullut taas kakkaa lattialle, vaikka ulkona käytiin pari kertaa yön aikana. Taisin olla niin väsynyt, etten herännyt kun pentu oli hereillä.

Aamulla Rami otti Toran mukaan hakemaan postia, mutta Tora oli jämähtänyt paikoilleen, eikä suostunut kävelemään eteenpäin. Talitinttien sirkutus jännitti pentua. Menin itse saman reitin puoli tuntia myöhemmin ja alkujäkityksen jälkeen Tora käveli ihan reippaasti häntä pystyssä eteenpäin. Nähtiin matkalla yksi koirakin, mutta en päästänyt haistelemaan, koska koira vaikutti siltä, että saattaisi rähähtää.

Kävimme taas koko lauma hiekkakuopalla.





Iltapäivällä harjoittelimme ensimmäistä kertaa tosissamme lelulla leikkimistä ja "noutoa". Tässä tulos. :D Pikkasen pitää vielä harjoitella tuota palautusta...

http://s103.photobucket.com/albums/m153/Kinkula/?action=view&current=P1080133.flv

Ulkona ei kelvannut illalla lelu eikä pallo, koska pikkukivet ovat niin mielenkiintoisia. Ja hitto kun noita purukumeja on maailma täynnä! Kauppojen pihat ovat aivan järkyttävässä kunnossa, onko ketään muu huomannut? Ksylitolihan on koiralle muutenkin vaarallista. Tänään ei ole takapihan ohitse kulkevat ihmiset kiinnostaneet mitenkään. Myös ulkona mielenkiinto on kohdistunut lähinnä maahan, kiviin sekä roskiin.

Ripulia, johtunee siitä, että Tora nuoli eilen valkopippurit rappusten reunasta. Tänään se nuoli etikatkin, joten joudun puuttumaan rappujen syömiseen jollain muulla konstilla.

Tämä ei nyt oikeastaan liity asiaan mitenkään, mutta kun mulle tulee mieleen välillä tuosta pennusta vastasyntynyt karitsa... mistäköhän se johtuu...

Jennin kanssa meseteltiin ja keskusteltiin pelkoa tai epävarmuutta herättävien kohteiden lähestymistavasta pentujen kanssa. Ihan hyvä aihe, enkä siitä ole tainnut kirjoitella tänne mitään. Kun mietin noita tilanteita, on olemassa oikeastaan kaksi erilaista lähestymistapaa. Jos pelon aiheuttaja on kaukana, esim. maton tamppauksen ääni kuuluu jostain ja pennulla laskee häntä ja se alkaa ihmetellä jatkan matkaani kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Jos pentu jämähtää ihan täysin saatan jopa raahata sitä hetken matkaa remmistä perässäni puhumatta mitään. En maanittele, enkä rauhoittele. Jos jotain sanon, sanon että no nyt sitte tulet sieltä reippaasti, vedän remmistä liikkeelle. Jos taas kohde on jotain minkä koen olevan hyödyllistä näyttää läheltä tai olen pakotettu siihen (esim. lapsi joka välttämättä haluaa koiran seuraan) lähestyn itse lasta jonka pyydän kyykkyyn tai istumaan lattialle. En puhu mitään, pentu saa itse päättää tuleeko sinne vai ei. En myöskään käytä namilla houkuttelua kohteen luokse kuin todella harvoin, jotta en vahingossa vahvistaisi pelkoa palkitsemalla siitä. Vasta kun pentu kiipeilee lapsen sylissä tai näyttää rentoutuneelta tai innokkaalta annan lapsen antaa pennulle vielä namia tai lelun tai ihan eri tilanteessa pyydän lasta antamaan pennulle ruokakupin.

Tuossa hyvänä esimerkkinä kauempana tapahtuvasta pelon tai epävarmuuden aiheuttajasta on myös tuo lastentarha, jonka pihasta kuuluu kovaa meteliä ja kirkumista ja jota ohittaessa Tora aluksi jämähti aivan paikoilleen tai pyrki poispäin. Nyt kuudentena päivänä se kävelee jo tarhan ohitse reippaasti, mutta jos oikein kova kirkuminen kuuluu, saattaa häntä laskea vielä. Tässä kohtaa en ole puuttunut koiran käytökseen mitenkään. Olemme vain kävelleet eteenpäin ja jos pentu ei ole tullut, olen vetänyt sen remmistä liikkeelle.

Takapihalla epävarmuudesta johtuvaan haukkuun en ole puuttunut vielä mitenkään. (Saattaa haukkua kauempana liikkuvia lapsia jotka kirkuu) Odotan turtuuko pentu näihin ääniin ja liikkeisiin. Jos näyttää siltä että haukkuminen alkaisi lisääntyä tai turtumista ei tapahdu, puutun asiaan. Tällä kertaa aivan eri tavalla. Haukkumisesta tulee rankaisu, vaikka räminätölkistä kieltokäskyn kera jos muu ei auta. Tora on ollut luonani vasta niin vähän aikaa, että se ei vielä katso minua sellaiseksi johtajaksi, joka hoitaa kaikki tilanteet. Jatkossa kun suhteemme on selvä, olen sitä mieltä että vaikka kuinka pelottaisi katsotaan mallia johtajasta eli minusta ja jos minä olen hiljaa niin silloin on koirakin hiljaa.

Tästä asiasta voisi kirjoittaa pitkän pätkän. Olen nähnyt mm. ihmisiin epävarmasti suhtautuvien koirien pelon kasvavan tehtäessä makkararinkiä. Agilityputki voi olla todella pelottava koiran mielestä, olen nähnyt miten kauan aikaa menee kun koira houkutellaan putkeen. Pentukurssilla nostan pennun putkeen jos se ei mene sinne itsenäisesti tai osoittaa pelkoa ja jokainen pentu on kahden nostamisen jälkeen mennyt itsenäisesti putkeen. Ilman hössötystä ja maanittelua. Samaa tekniikkaa käytän myös, jos koira pelkää hyppyestettä. Nostan koiran yhden laudan yli ja sanon hyppy. Johan hyppää kun on pari kertaa nostettu. Siis jos koira ei lähde ylittämään namin tai lelun perässä.. no nyt lopetan tämän tekstin tähän. :)

Kaikki on niin koirasta kiinni. Mitään yhtä ja hyvää ohjetta ei tässä kohtaa ole. No on ainakin yksi, älä hössötä, säälittele, houkuttele tai lässytä jos koirasi pelkää. :)

Illalla kun olin yläkerrassa koneella kuulin kolinaa alakerrasta. Mennessäni katsomaan, Tora tuli vastaan puolessa välissä rappusia (kierreportaat)!! Se oli tunkenut kahden portin lävitse päästääkseen yläkertaan.

Jätimme tänään koirat ensimmäistä kertaa keskenään tunniksi kotiin. Hiskikin oli poissa häkistä tämän ajan. Mitään erityistä en huomannut tapahtuneen poissaollessamme. Jätin kaikille koirille puruluut lähtiessä.